Mikä on batiikki – perinteinen kangasvärjäystekniikka Indonesiasta

Batiikki on menetelmä, jossa kankaita värjätään ja tehdään kestäviksi vahan avulla. Tällaiset kankaat ovat alun perin peräisin Indonesiasta. Niitä löytyy myös Malesiasta, Japanista, Kiinasta, Azerbaidžanista, Intiasta, Sri Lankasta, Egyptistä, Nigeriasta, Senegalista ja Singaporesta.

Lyhyt historia

Batiikin juuret ovat erityisesti Jaavan saarella Indonesiassa, missä tekniikasta kehittyi rikas kuvastonsa ja symboliikkansa. Indonesian perinteinen batik on saanut kansainvälistä tunnustusta: vuonna 2009 UNESCO merkitsi indonesialaisen batiikin aineettomaksi kulttuuriperinnöksi. Menetelmä on levinnyt eri puolille Aasiaa ja Afrikkaa, ja jokaisella alueella on omat tyylipiirteensä.

Miten batiikki tehdään

Batiikin perusajatus on estää värin pääsy tiettyihin kohtiin kankaalla vahalla, jolloin syntyy kuvioita. Työvaiheet ovat yleensä:

• Suunnittelu: piirtämällä tai mallintamalla kuvio kankaalle.
• Vahan levitys: koristeet piirretään tai painetaan kankaaseen kuumalla vahalla. Tämä tehdään käsin pienellä canting-työkalulla (tjanting) tai metallileimasimella (cap).
• Värjäys: kangas upotetaan väriliemeen. Vaha estää värin tunkeutumisen suojattuihin kohtiin.
• Toistaminen: usean värin työssä vaha- ja värjäysvaiheita toistetaan siten, että ensin suojatut kohdat säilyvät aiemmissa väreissä.
• Vahan poistaminen: lopuksi vaha kuumennetaan tai liotetaan pois (esim. kiehauttamalla tai liuottimella), jolloin tulee esiin monivärinen kuvio.
• Viimeistely: pesu, kiinnitys ja mahdollinen silittäminen tai kemiallinen viimeistely.

Työkalut ja materiaalit

• Canting (tjanting) — pieni kupilla varustettu työkalu, jolla vaha piirretään vapaalla kädellä.
• Cap — metallileimasin, jolla kuvioita voi painaa nopeasti; yleinen sarjatuotannossa.
• Vaha — perinteisesti mehiläis- tai kasvivaha, joka sulaa ja kovettuu suojaksi.
• Värit — alun perin käytettiin luonnonvärejä, nykyään laajasti synteettisiä ja reaktiivivärejä.
• Kankaat — yleisimmin puuvilla ja silkki, mutta batiikkia tehdään myös muille luonnon- ja keinokuitukankaalle.

Tyylit ja alueelliset erot

Perinteisesti erotetaan ainakin seuraavat tyyppierot:

• Batik tulis — käsin piirretty, tehty canting-työkalulla; arvokkaampi ja usein yksityiskohtaisempi.
• Batik cap — leimasinmenetelmällä tehty, nopeampi ja edullisempi tuotanto.
• Alueelliset tyylit: esimerkiksi Jaavan sisämaan (Yogyakarta, Solo) mallit ovat usein hillittyjä ja symbolisia, kun taas rannikkoalueiden (Pekalongan) batiikit ovat värikkäämpiä ja koristeellisempia.

Motifit ja merkitykset

Batiikin kuosit sisältävät runsaasti symboliikkaa. Tunnettuja motiiveja ovat esimerkiksi parang (diagonaalinen miekka-aihe), kawung (kastanjanmuotoiset ympyrät), kukka- ja eläinaiheet sekä paikalliset tarinalliset kuviot. Joissain perinteissä tiettyjä kuoseja käytettiin virallisissa seremonioissa tai niitä sai käyttää vain tietyn yhteisön jäsenet.

Nykyaika ja käyttö

Tänään batiikkia käytetään sekä perinteisissä että moderneissa yhteyksissä: juhlapuvuissa, arkipukeutumisessa, sisustustekstiileissä ja taideteoksina. Monet suunnittelijat yhdistävät batiikkitekniikan nykyaikaiseen muotoiluun. Samalla teollinen tuotanto ja painetut jäljitelmät ovat yleistyneet, joten aitouden tunnistaminen on tärkeää keräilijöille.

Ympäristö ja kestävyys

Perinteisissä työpajoissa käytetään luonnonvärejä ja -vahaa, mutta laajassa tuotannossa synteettiset värit ja kemikaalit voivat aiheuttaa ympäristöhaasteita. Kestävän batiikin tekeminen tarkoittaa värien ja jätteiden asianmukaista käsittelyä sekä vastuullisten materiaalien käyttöä.

Hoito-ohjeet

• Pese käsin tai hellävaraisesti; käytä viileää vettä ja mietoa pesuainetta.
• Vältä liotusta kovissa kemikaaleissa ja kloorivalkaisuainetta.
• Säilytä suoravärjättyjä ja käsintehtyjä batiikkeja viileässä ja kuivassa; silitä tarvittaessa nurjalta puolelta.

Keräily ja arvonmääritys

Arvokkaimmat batiikit ovat käsin piirrettyjä (batik tulis) ja vanhoja, harvinaisia malleja pidetään kulttuurisesti merkittävinä. Aitouden merkkeihin kuuluvat muun muassa epätasaiset viivat (käsityön jälkiä), perinteiset värisävyt ja paikalliset tekniikkatunnisteet. Massatuotanto ja painetut jäljitelmät ovat yleensä halvempia eikä niillä ole samaa kulttuuriarvoa.

Batiikki on elävä perinne, joka yhdistää käsityötaitoa, taiteellisuutta ja kulttuurista merkitystä. Indonesiassa ja muualla maailmassa batiikkityöpajoihin ja -kursseille osallistuminen on hyvä tapa oppia tekniikkaa käytännössä ja arvostaa sen monimuotoisuutta.

Batiikin historia

Varhaisia esimerkkejä batiikkitaiteesta on löydetty Kaukoidästä, Lähi-idästä, Keski-Aasiasta ja Intiasta yli 2000 vuoden takaa. On kuitenkin todennäköisempää, että käsityö on levinnyt Aasiasta Malaijin saariston saarille ja karavaanireittiä länteen Lähi-itään. Ne on koristeltu puilla, eläimillä, huilunsoittajilla, metsästyskuvilla ja vuorilla. Indonesia, suosituin alue Jaavan saarella, on alue, jossa batiikki on saavuttanut suurimmat saavutukset. tästä batiikkimuodosta on nykyään monia esimerkkejä, samoin kuin käsin tehdyistä töistä monissa osissa maailmaa.

Batiikki on taide, josta on tulossa yhä suositumpaa lännessä. Indonesiassa batiikki on osa ikivanhaa perinnettä, ja sitä on opetettu vuosisatojen ajan. Sana batiikki on peräisin Jaavalta, ja se tarkoittaa "pistettä". Batiikkia tehdessään taiteilija käyttää kangasta paperina ja alkaa piirtää kuumaa vahaa kankaan päälle. Jokaisessa kulttuurissa on erilaisia perinteisiä batiikkityylejä. Batiikin historia on todella ilmeikäs. Taiteilijalle on tarjolla paljon tekniikoita, joiden avulla hän voi tutkia ainutlaatuista prosessia jännittävällä tavalla.

 
Erityinen kynä nimeltä tjanting, sitä käytetään batiikin piirtämiseen.  

Tekniikka

Batiikkia tehtäessä käytetään kangasta paperina, ja kankaan päälle piirretään kuumaa vahaa. He sanoivat, että jos toistamme prosessin, siitä tulee värikkäämpi. Ensimmäisessä vaiheessa varmista, että kangas on pesty. Batiikkikuviot piirretään lyijykynällä, ja myöhemmin ne piirretään uudelleen kuumalla vahalla. Hyvin yleinen väline, jota ihmiset käyttävät, on tjantingiksi kutsuttu kynän kaltainen väline. Kun kangas on kuivunut, alueet säilyttävät alkuperäisen värinsä, ja siinä näkyy myös kuvio niiden alueiden välillä, joilla on väriä ja joilla ei ole väriä. Se antaa niille kuvion. Sitten taiteilija toistaa prosessin kerran jokaiselle värille. Eräs hyvin perinteinen batiikkityyppi, jota kutsutaan kirjoitetuksi batiikiksi, piirretään vain tjantingilla. Kangas on piirrettävä molemmin puolin ja laitettava värikylpyyn kolme tai neljä kertaa. Prosessi voi kestää jopa vuoden.

 
Tässä kuvassa henkilö piirtää batiikkia tjantingilla.  

Hae kirjaimella