Sylkirauhassyöpä – määritelmä, oireet ja syyt
Sylkirauhassyöpä – selkeä määritelmä, yleisimmät oireet ja riskitekijät. Lue tunnistamisesta, hoitovaihtoehdoista ja milloin hakea apua.
Sylkirauhassyöpä on syöpä, joka muodostuu sylkirauhasen kudoksissa. Sylkirauhasia voidaan kutsua suuriksi ja pieniksi. Suuret sylkirauhaset koostuvat korvasylkirauhasista, nielurisojen alapuolisista rauhasista ja kieliluun alapuolisista rauhasista. Pieniin sylkirauhasiin kuuluvat pienet limaa erittävät rauhaset, jotka sijaitsevat koko suulakihalkiossa, nenäontelossa ja suuontelossa. Sylkirauhassyöpä on harvinainen, ja 2 % pään ja kaulan alueen kasvaimista muodostuu sylkirauhasissa, joista suurin osa on parotidissa.
Mitä sylkirauhassyöpä tarkoittaa käytännössä?
Sylkirauhassyöpä voi olla hyvän- tai pahanlaatuinen. Hyvänlaatuiset kasvaimet (esim. pleomorfinen adenooma) ovat yleisiä parotidissa, mutta sylkirauhasissa voi syntyä myös useita eri tyyppejä pahanlaatuisia kasvaimia. Tavallisimpia pahanlaatuisia histologisia alatyyppejä ovat mm. mucoepidermoidikarsinooma, adenoidikystaattinen karsinooma ja acinic cell -karsinooma. Eri histologiat vaikuttavat taudin käyttäytymiseen, hoitoon ja ennusteeseen.
Oireet
- Kyhmy tai turvotus korvan edessä, poskella tai suun alueella — usein kivuton aluksi.
- Kasvohermon (nervus facialis) toiminnan heikkeneminen tai kasvohalvaus — voi viitata pahanlaatuiseen kasvaimeen tai hermoon levinneeseen tautiin.
- Kipu, paikallinen arkuus tai puutumisen tunne kasvaimen ympärillä.
- Nielemis- tai hengitysvaikeus, jos kasvain on suuontelossa tai nielun alueella.
- Imusolmukeen liittyvä kyhmy kaulalla, suun limakalvon muutokset tai haavauma, jos kasvain ulottuu limakalvolle.
Syyt ja riskitekijät
- Tarkkaa syytä ei usein tiedetä, mutta säteilyaltistus (erityisesti aikaisempi pään ja kaulan sädehoito) lisää riskiä.
- Ikä — sylkirauhassyöpiä esiintyy useimmiten keski-ikäisillä ja iäkkäämmillä henkilöillä.
- Ammatilliset altistukset — tietyt kemialliset aineet voivat lisätä riskiä (harvinaisia yhteyksiä on raportoitu).
- Geneettiset tekijät ja harvinaisemmat sytogeneettiset poikkeavuudet ovat yhteydessä joihinkin alatyyppeihin.
Diagnostiikka
- Lääkärin tekemä kliininen tutkimus ja kaulan sekä kasvojen palpaatio.
- Kuvantaminen: ultraääni, tietokonetomografia (TT) ja magneettikuvaus (MRI) auttavat määrittämään kasvainkokon ja levinneisyyden. PET-CT voi olla tarpeen laajempaan arvioon.
- Neulabiopsia (fine-needle aspiration, FNA) tai joskus kakkosvaiheen koepala (core biopsy) histologisen diagnoosin varmistamiseksi.
- Tarvittaessa imusolmukkeet tutkitaan ja stadia määritetään levinneisyyden mukaan.
Hoito
Hoito suunnitellaan yksilöllisesti kasvaimen tyypin, koon, sijainnin ja levinneisyyden mukaan. Yleiset hoitomuodot:
- Kirurgia: ensisijainen hoito monissa tapauksissa. Parotidikasvaimissa pyritään säilyttämään kasvohermo, mutta syövän ollessa invasiivinen saatetaan tehdä laajempi poisto (osittainen tai totaalinen parotidektomia).
- Kaulan imusolmukkeiden poisto (neck dissection) tarvittaessa, jos solmuja on todettu tai riski levinneisyydelle on suuri.
- Sädehoito: käytetään usein leikkauksen jälkeen, jos on korkean riskin tekijöitä (korkea gradus, lähellä reuna, perineuraalinen leviäminen tai imusolmukemetastasointi) tai vaihtoehtoisesti silloin, kun leikkaus ei ole mahdollinen.
- Kemoterapia: rajoitetumpaa tehoa sylkirauhassyövissä; käytetään usein palliatiivisesti tai osana kliinisiä tutkimuksia ja yhdistelmähoitoja edenneessä taudissa.
- Targetoidut hoidot ja immunoterapia: tietyissä alatyypeissä (esim. salivary duct carcinoma) voidaan harkita täsmälääkkeitä tai kliinisiä kokeita biomarkkerien perusteella.
Ennuste
Ennuste riippuu voimakkaasti histologiasta ja taudin vaiheesta. Matala-asteiset kasvaimet, rajaamaton leikkaus ja varhainen diagnoosi ennustavat parempaa hoitotulosta. Adenoidikystaattinen karsinooma voi kasvaa hitaasti mutta levitä hermoratoja pitkin (perineuraalinen leviäminen) ja antaa myöhäisiä etäpesäkkeitä, yleensä keuhkoihin. Korkeagraduiset kasvaimet käyttäytyvät agresiivisemmin ja antavat helpommin etäpesäkkeitä.
Seuranta ja elämänlaatu
- Leikkauksen ja sädehoidon jälkeen seuranta on tärkeää: säännölliset kontrollit, kuvantaminen tarvittaessa ja kasvohermon toiminnan seuranta.
- Hoidon jälkeiset komplikaatiot voivat sisältää kasvohermon vaurion, sylkierityksen vähenemisen, sädehoidon aiheuttamia paikallisia muutoksia tai tulevia toistuvia kasvaimia — kuntoutus ja tukitoimet ovat tärkeitä.
Milloin hakeutua lääkäriin?
Hakeudu lääkäriin, jos huomaat pitkäaikaisen kyhmyn korvan edessä, poskella tai suussa, kasvohermon toimintahäiriön (esim. kasvohalvaus), jatkuvan kivun tai nielemisvaikeuden. Aikainen tutkimus ja varhainen diagnoosi parantavat hoitomahdollisuuksia.
Jos sinulla on lisäkysymyksiä omasta tilanteestasi tai haluat tarkennusta oireisiin, pyydä vastaanottoa tai keskustele oman hoitavan lääkärin kanssa.
Etsiä