Kampasimpukka on Pectinidae-heimoon kuuluva merellinen simpukka. Kampasimpukoita elää kaikissa maailman merissä, rannikkoalueista syvänmeren reunavyöhykkeisiin. Tämä on yksi suurimmista elävien simpukoiden perheistä; eläviä kampasimpukkalajeja on yli 300. Niiden tärkein sopeutuminen on kyky uida taputtamalla venttiilejä yhteen. Tällä tavoin ne voivat nopeasti pyrkiä pakoon useimpia saalistajiaan, kuten meritähtiä, rapuja, kaloja ja mustekaloja.
Ulkonäkö ja rakenne
Kampasimpukkien kuori on usein viuhkamainen ja säteittäisesti uurteinen. Simpukalla on kaksi venttiiliä (kuoren puoliskot), jotka yhdistyvät saranalla ja sulkeutuvat voimakkaalla lihaksella, adductor-lihaksella. Tämä lihas on myös se osa, jota ihmiset yleisimmin syövät. Kuorien värit ja kuviot vaihtelevat lajeittain; alempi venttiili on yleensä valkoinen (noin 95 %), mutta se voi olla myös oranssi (4 %) tai sitruunankeltainen (1 %). Kuorien koko vaihtelee lajeittain, ja osalla lajeista ne voivat olla halkaisijaltaan jopa 15 senttimetriä (6 tuumaa) tai enemmän.
Aistit ja liikkuminen
Kampasimpukoilla on erikoistuneita, yksinkertaisia silmukoita mantelin reunoilla, jotka reagoivat valoon ja liikkeeseen ja auttavat havaitsemaan uhkia. Uiminen tapahtuu toistuvilla venttiilien räväytyksillä: simpukka sulkee ja avaa kuorensa nopeasti, jolloin vesi purkautuu ja eläin liikkuu eteenpäin. Useimmat kampasimpukat ovat vapaina liikkuvia, mutta nuoret yksilöt voivat kiinnittyä pohjaan byssus-langalla ennen kuin irtautuvat.
Ravitsemus ja elintapa
Kampasimpukat ovat suodattajia: ne käyttävät kiduksiaan veden suodattamiseen ja pieneliöiden, planktonin ja orgaanisten hiukkasten poistamiseen vedestä. Tämän takia ne viihtyvät yleensä ravinteikkaissa, virtausten alueilla, joissa planktonia on runsaasti.
Lisääntyminen ja elämänkierto
Useimmat kampasimpukat lisääntyvät säteilevästi: ne vapauttavat sukusoluja veteen, jossa tapahtuu hedelmöitys. Hedelmöittyneistä munista kehittyy planktoninen toukkavaihe, veliger, joka lopulta laskeutuu pohjaan ja kehittyy nuoreksi simpukaksi. Sukupuolijakauma vaihtelee lajeittain: osa lajeista on erisukupuolisia (koiras/emäntä), osa voi olla vuorotteluseksuaaleja tai hermafrodiitteja.
Lajisto ja merkittäviä lajeja
Pectinidae-heimossa on runsaasti lajeja, joista jotkut tunnetuimpia ovat esimerkiksi pihasimpukat (Argopecten), kampasimpukka (Pecten spp.) ja suuremmat kaupallisesti tärkeät lajit kuten Pecten maximus. Lajit eroavat toisistaan koon, kuorimuodon, värityksen ja elinympäristön mukaan.
Taloudellinen ja ruokakulttuurinen merkitys
Kampasimpukat ovat arvostettuja ravintokaloja ja niitä pyydetään sekä viljellään laajalti. Adductor-lihas, eli ns. "simpukkaliha", on vähärasvainen, runsasproteiininen ja helposti muunneltava ruoka-aine. Kampasimpukoita käytetään paistettuna, grillattuna, uunissa tai raakana esimerkiksi sushissa. Niiden ravintoarvoon kuuluu hyvä proteiinipitoisuus sekä vitamiineja ja hivenaineita, kuten B12-vitamiinia ja seleeniä. Huomioitavaa on myös simpukka-allergiat: osteri- ja äyriäisallergiat voivat kattaa myös simpukat.
Ekologia ja suojelu
Kampasimpukat ovat tärkeitä ekosysteemeissä suodatinravinteiden kierrättäjinä ja ravintona monille petoeläimille. Joissakin alueissa liikakalastus, vedenlaadun heikentyminen ja elinympäristöjen muuttuminen ovat uhkia luonnonkannoille. Siksi kalastusta säädellään monin paikoin, ja kampasimpukoiden kasvatusta kehitetään vaihtoehtona luonnonvarojen ylikuormitukselle.
Nimi "kampasimpukka" tulee vanhan ranskan sanasta escalope, joka tarkoittaa "simpukankuorta". Kampasimpukoiden kuoret ovat myös suosittuja koristeina ja historiallisesti niillä on symbolista merkitystä muun muassa pyhiinvaelluksessa (esim. Pyhän Jaakon simpukka).
