Kampasimpukka

Tärkeimmät ominaisuudet

1. Niiden uimataito. Muutamat lajit kiinnittyvät kuitenkin aikuisina kiviin säikeillä. Useimmat lajit makaavat hiekkapohjilla ja uivat pois, kun meritähti tai muu saalistaja koskettaa niitä.

2. Niillä on silmät vaipan reunojen ympärillä. Silmät eivät näe muotoja, mutta ne pystyvät havaitsemaan valon ja liikkeen muuttuvia kuvioita. Kuoren reunaa reunustavat kampasimpukan silmät havaitsevat liikkuvat kohteet, kun ne kulkevat silmien ohi.

3. Kuori on puoliympyrän muotoinen ja harjamainen. Venttiilit ovat samankaltaisia, ja ne sopivat tiiviisti yhteen muodostaen tiiviisti istuvan kuoren.

4. Jossain elämänsä vaiheessa kaikilla kampasimpukoilla on pienten hampaiden harja lähellä lovea, jossa muiden simpukoiden simpukan sisus tulee ulos. Tätä kutsutaan ctenoliumiksi. Sen merkitys on siinä, että vain kampasimpukoilla on se, ja se on nähtävissä fossiileissa. Se kertoo paleontologeille, milloin kyseessä on fossiilinen kampasimpukka.

Anatominen kaavio tyypillisestä hermafrodiittisesta kampasimpukasta, josta on poistettu vasen (ylempi) läppä.

Lihakset

Kampasimpukoilla on keskimmäinen lähentäjälihas. Tämä on sama kuin oikeilla ostereilla (Ostreidae-heimo). Niiden kuoren sisäpuolella on arpi keskellä. Tämä osoittaa, missä tämä lihas kiinnittyy kuoreen. Kampasimpukoiden lähentäjälihas on suurempi ja kehittyneempi kuin osterien lähentäjälihas. Tämä johtuu siitä, että ne uivat.

Ruoka ja ruoansulatus

Useimmat kampasimpukat ovat suodatinsyöjiä. Ne syövät planktonia. Planktonissa on joskus kampasimpukan toukkia. Sifonit tuovat vettä suodatusrakenteen yli. Lima sitoo ravinnon kiinni. Seuraavaksi rakenteessa olevat värekarvat siirtävät ruoan suuhun. Sitten kampasimpukka sulattaa ruoan vatsassa ja ruoansulatuskanavassa. Jätteet kulkevat suoliston läpi ja poistuvat peräaukon kautta.

Elinkaari

Jotkin kampasimpukat, kuten Atlantinlahden kampasimpukka Argopecten irradians, eivät elä pitkään. Toiset voivat elää 20 vuotta tai enemmän. Niiden iän voi arvioida niiden kuoressa olevien rengasmaisten kehien perusteella.

Kampasimpukkaperhe on epätavallinen, koska siinä on erilaisia järjestelyjä seksuaalista lisääntymistä varten. Joissakin lajeissa kampasimpukalla on vain yksi sukupuoli. Ne ovat joko uroksia tai naaraita. Toiset lajit ovat hermafrodiitteja, joten yhdellä kampasimpukalla on samanaikaisesti sekä uroksen että naaraan sukuelimet. Muutamat kampasimpukat ovat nuorina uroksia, ja niistä tulee naaraita, kun ne kasvavat vanhemmiksi.

Punainen mäti on peräisin naaraspuolisista kampasimpukoista. Valkoinen mäti on peräisin uroksista. Kampasimpukat vapauttavat spermatozoa ja munasoluja vapaasti veteen parittelukauden aikana. Hedelmöityneet munasolut vajoavat pohjaan. Epäkypsä kampasimpukka kuoriutuu muutaman viikon kuluttua. Toukat ajelehtivat planktonissa, kunnes ne menevät jälleen pohjaan kasvamaan. Ne voivat kiinnittyä toisiinsa byssal-lankojen avulla.

Fossiilitiedot

Pectinidae-lajeja on monia, sekä eläviä että fossiilisia. Todelliset Pectinidae-lajit (ne, joilla on ctenolium) esiintyivät ensimmäisen kerran ylä- tai keskitriaskaudella yli 200 miljoonaa vuotta sitten (mya) ja ehkä jo 240 mya sitten.

Pectinidae-heimossa oli mesotsooisella kaudella suuri määrä lajeja, mutta ne lähes hävisivät liitukauden lopulla. Jäljelle jääneet lajit kehittyivät nopeasti tertiäärikaudella. Fossiilisten ja tuoreiden Pectinidae-heimon lajien ja alalajien määrä on lähes 7 000.

Evoluutio

Uivien simpukoiden kehittyminen on seurausta niin sanotusta "mesotsooisesta merellisestä vallankumouksesta". Mesotsooisella aikakaudella merenpohjan pedot kehittivät erilaisia uusia muotoja, jotka söivät runsaasti esiintyviä simpukoita (brachiopodeja ja simpukoita). Näitä saalistajia on edelleen runsaasti: niitä ovat lähinnä meritähdet, nilviäiset ja ravut.

Jokaisella saalistajalla on omat menetelmänsä. Ravut rikkovat kuoret väkisin. Jotkut gastropodit tekevät kuoreen reikiä ja laittavat kuoreen lamaannuttavaa tai rentouttavaa ainetta; toiset työskentelevät kuoren reunassa olevien pienten halkeamien avulla. Kun ne saavat sorkkansa sisään, ne syövät simpukan.

Meritähdet ovat yleisimpiä saalistajia. Brachiopodien ja simpukoiden kuoria pitävät yhdessä vahvat lihakset. Meritähti tarttuu niihin molemmin puolin putkijaloillaan ja vetää niitä tasaisesti. Meritähti pystyy lihaksensa ja hydraulisen järjestelmänsä ansiosta vetämään paljon pidempään kuin mitä simpukan lihakset kestävät. Ilmeisesti kymmenen minuuttia riittää yleensä avaamaan kuoren hieman. Sitten meritähti työntää vatsansa kuoren sisään. Mahalaukku pääsee läpi niinkin kapeasta kuin 0,1 millimetrin raosta. Sitten meritähti liuottaa simpukan, jossa se elää, ja imee ravinteet.

Näin ollen kaikilla saaliseläimillä, jotka pystyivät edes vähänkin puolustautumaan näitä saalistajia vastaan, oli suuri lisääntymisetu. Monet äyriäiset kehittivät erityisen lujat kuoret. Jotkut kaivautuivat hiekkaan. Kampasimpukoilla on täytynyt olla jonkinlainen alkeisliike, joka kehittyi nopeasti valinnan seurauksena. Niistä tuli erittäin yleisiä mesotsooisella kaudella. Muutamat kampasimpukat käyttivät muitakin menetelmiä. Chlamys hastata kantaa usein sieniä kuoressaan. Se on eräänlaista mutualismia. Sieni vaikeuttaa meritähtien putkijalkojen saamista ja naamioi Chlamys hastatan saalistajilta.

Kun kampasimpukat siirtyvät pois hiekalta, ne ovat alttiita uusille saalistajille, kuten rauskuille, jotka partioivat aivan merenpohjan yläpuolella. Niitä voivat myös poimia merilinnut, jotka avaavat kuoret pudottamalla ne kivelle. Tärkein etu on ilmeisesti päästä eroon meritähdistä, joita on hyvin paljon rannikolla ja mannerjalustalla.

Origins

Tutkimukset ovat osoittaneet, että Pectinidae-heimo on monofyleettinen, eli se on kehittynyt yhdestä yhteisestä esi-isästä. Pectinidae-heimon suorat esivanhemmat olivat Entoliidae-heimoon kuuluvia kampasimpukoita.

Elintarvikkeena

Luonnonvarainen kalastus ja vesiviljely

Suurin luonnonvarainen kampasimpukan kalastus on Atlantin kampasimpukan (Placopecten magellanicus) kalastus Yhdysvaltojen koillisosissa ja Kanadan itäosissa. Suurin osa muusta maailman kampasimpukkatuotannosta on peräisin Japanista (luonnonvaraiset, jalostetut ja vesiviljellyt kampasimpukat) ja Kiinasta (lähinnä viljellyt Atlantinlahden kampasimpukat). Vuonna 2005 Kiinan osuus maailman kampasimpukka- ja pektiinisaaliista oli 80 prosenttia, ilmenee YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) tutkimuksesta.

Ruoanlaitto

Kampasimpukat ovat suosittuja sekä itäisessä että länsimaisessa keittiössä. Niissä on kahdenlaista lihaa samassa kuoressa. Lisäkilven lihas on valkoinen ja lihaisa. Mäti, jota kutsutaan "koralliksi", on punaista, oranssia tai valkoista ja pehmeää.

Länsimaisessa keittiössä kampasimpukat paistetaan usein voissa tai paneroidaan ja friteerataan. Kimpale (jota kutsutaan myös parraksi) on usein sitkeä. Se yleensä hävitetään tai käytetään myöhemmin liemeksi. Joskus markkinoilla myydään kampasimpukoita valmiiksi kuorineen, joista on poistettu vain eturistilihas. Yhdysvaltojen ulkopuolella kampasimpukkaa myydään usein kokonaisena, ja ihmiset syövät kampasimpukan lihaksen ja mädin.

Japanilaisessa keittiössä kampasimpukoita voidaan tarjoilla keitossa tai valmistaa sashimiksi tai sushiksi. Sushibaarissa hotategai (帆立貝, 海扇) on perinteinen kampasimpukka riisin päällä. Kaibashira (貝柱) voi olla kampasimpukka, mutta se voi olla myös minkä tahansa äyriäisen, kuten simpukoiden, osterien tai simpukoiden lähentäjälihas. Kantonilaisessa kiinalaisessa keittiössä kuivattua kampasimpukkaa kutsutaan nimellä conpoy (乾瑤柱, 乾貝, 干貝).

Symboliikka

Saint Jamesin kuori

Kampasimpukka on Sebedeuksen pojan Jaakobin perinteinen tunnus. Se on suosittu pyhiinvaeltajien keskuudessa, jotka kulkevat Jaakobin tiellä apostolin pyhäkköön Santiago de Compostelassa Espanjassa.

Hedelmällisyyden symboli

Kampasimpukat ja muut saranoidut kuoret ovat kautta antiikin symboloineet naisellista periaatetta. Monissa maalauksissa Venuksesta, roomalaisesta rakkauden ja hedelmällisyyden jumalattaresta, on käytetty kampasimpukan simpukankuorta, jotta Venus olisi tunnistettavissa. Tämä käy selvästi ilmi Botticellin klassisesti inspiroituneesta Venuksen syntymä -teoksesta.

Käyttö suunnittelussa

Heraldiikkaan kuului kampasimpukan symboli Compostelaan pyhiinvaellusmatkan tehneiden henkilöiden merkkinä. Myöhemmin siitä tuli pyhiinvaelluksen symboli yleensä. Winston Churchillin' perheen vaakunassa on kampasimpukoita. Heraldiikan symboleilla ei kuitenkaan aina ole samaa merkitystä. Joskus yksikään perheenjäsen ei ole ollut pyhiinvaellusmatkalla, mutta vaakunassa on silti kampasimpukoita.

Yli 45 Ranskan kunnalla on yksi tai useampi kampasimpukka vaakunassaan.

New Yorkin osavaltiossa on ollut Atlantin kampasimpukka osavaltion simpukankuori vuodesta 1988 lähtien. Muotoilussa scalloped-reunat tai harjanteet tarkoittavat aaltomaista kuviointia, joka muistuttaa kampasimpukan kuoren reunaa. Shell-öljy-yhtiöllä on ollut kampasimpukka-logo vuodesta 1904 lähtien.

Pyhiinvaeltaja kampasimpukan kanssa


Afrodite simpukassa, nyt Louvressa.


Kampasimpukka Saksan vaakunan heraldisena merkkinä.