Pohjolan ryhmä on kokoelma Saturnus-planeetan kuita, jotka kiertävät planeettaa vastakkaiseen suuntaan kuin Saturnuksen pyörimissuunta (eli ne ovat retrogradisia). Ne eivät kierrä lähellä Saturnusta pyöreillä radoilla kuten suuret, lähiavaruuden kuut, vaan liikkuvat kauempana ja usein pitkillä, huomattavan epäsäännöllisillä elliptisillä radoilla.
Ominaisuudet
Pohjolan ryhmän kuille ovat tyypillisiä seuraavat piirteet:
- Retrogradinen liike – kuut kiertävät Saturnusta vastapäivään suhteessa planeetan pyörimiseen.
- Irregulaarinen rata – radat ovat kauempana Saturnuksesta, niillä on suuri eksentrisyys (epäkeskeisyys) ja korkea inklinaatio (kaltevuus tasoon nähden).
- Pieni koko – suurin yksittäinen jäsen on Phoebe, mutta useimmat ryhmän kuista ovat muutaman kilometrin läpimittaisia tai pienempiä.
- Mahdollinen alkuperä – monet tutkijat pitävät näitä kuita aiemmin aurinkokuntaan vangittuina kappaleina tai törmäyssarjojen jäännöksinä, ei syntyneinä samasta kiekosta kuin suurimmat Saturnuksen kuut.
Nimeäminen ja Phoebe
Tämän ryhmän nimet on valittu pääasiassa norjalaisesta mytologiasta, mistä ryhmälle suomalaisessa tutkimuskirjoituksessa usein käytetty nimi "Pohjolan ryhmä". Yksi ryhmän tunnetuimmista kuista on Phoebe, joka kuitenkin kantaa kreikkalaisesta mytologiasta peräisin olevaa nimeä, koska se löydettiin ja nimettiin ennen nykyistä nimeämiskäytäntöä (kreikkalainen jumala -viittaus alkuperäisessä tekstissä).
Suhde muihin Saturnuksen kuuryhmiin
Saturnuksella on paljon kuita, jotka jaetaan säännöllisiin ja epäsäännöllisiin ryhmiin sekä edelleen pienempiin nimettyihin ryhmiin. Pohjolan ryhmä on yksi epäsäännöllisistä ryhmistä; muiden nimettyjen ryhmien joukossa ovat esimerkiksi inuiittien ryhmä (progradisia epäsäännöllisiä kuita) ja gallialaisten ryhmä (toinen progradinen ryhmä). Ryhmien erottelu auttaa tutkijoita ymmärtämään niiden alkuperää, mahdollista yhteistä syntyä ja myöhempiä törmäyshistoriaa.
Tieteellinen merkitys
Pohjolan ryhmän ja muiden epäsäännöllisten kuiden tutkimus tarjoaa tietoa planeettojen varhaisvaiheista ja siitä, miten pienkappaleita voidaan vangita planeetan painovoiman vaikutuksesta. Lisäksi suuremman Phoebeen aineesta peräisin olevan pölyn on ehdotettu siirtyvän ja peittävän esimerkiksi Iapetuksen pintaa, mikä on yksi esimerkki siitä, miten nämä kaukaiset kuut voivat vaikuttaa koko Saturnuksen järjestelmän ilmiöihin.
Yhteenvetona Pohjolan ryhmä muodostaa mielenkiintoisen kokoelman retrogradisia ja epäsäännöllisiä kuita, joiden radat, koostumus ja nimet heijastavat sekä aurinkokunnan historiaa että ihmisten pyrkimystä luokitella ja ymmärtää planeettajärjestelmiä.