Skolastiikka
Skolastiikka on tapa ajatella ja opettaa tietoa. Se kehittyi keskiajalla. Se sai alkunsa, kun ihmiset halusivat yhdistää niin sanotun klassisen filosofian ja kristillisen teologian opetukset. Klassinen filosofia on antiikin Kreikassa kehitettyä filosofiaa. Skolastiikka ei ole filosofiaa tai teologiaa, vaan pikemminkin tapa opettaa ja oppia. Skolastiikka korostaa dialektiikan käyttöä. Dialektiikan päätarkoituksena on löytää vastaus kysymykseen tai osoittaa, että ristiriita voidaan ratkaista.
Skolastiikan aloittivat sellaiset ihmiset kuin Pyhä Ambrosius ja Pyhä Augustinus. He yrittivät käyttää filosofiaa apuna kirkon opin ja mysteerien selittämisessä. Ambrosius ja Augustinus olivat ensimmäisiä kirkkoisiä, jotka toivat yhteen kristilliset ajatukset ja kreikkalaisen filosofian.
Skolastiikan päähenkilöitä olivat Peter Abelard, Albertus Magnus, Duns Scotus, William Ockham, Bonaventura ja ennen kaikkea Tuomas Akvinolainen. Summa Theologica on kunnianhimoinen synteesi kreikkalaisesta filosofiasta ja kristillisestä opista.
Aristoteleen opetuksia pidettiin 1200-luvulla tärkeämpinä kuin Platonin opetuksia. Skolastinen opetus perustui pitkälti kirjallisiin teksteihin ja niissä esitettyihin argumentteihin ajatusten puolesta ja vastaan. Tällä tavoin se erosi suuresti nykyaikaisesta tieteestä, joka perustuu luonnosta tehtyihin havaintoihin. Aristoteleesta skolastikot valitsivat jonkun, joka oli itse varsin omaperäinen luonnon tutkijana. Mutta skolastikot itse käsittelivät maailmaa lähes kokonaan kahdella muinaisella kielellä kirjoitetuissa käsikirjoituksissa. Toinen oli latinaa, Vulgata- Raamatun kieltä, ja toinen oli muinaiskreikkaa. Kreikan kieli avasi ovet kreikkalaisten filosofien kirjoituksiin heidän omalla kielellään, ainakin siltä osin kuin heidän teoksiaan on säilynyt. Boethiuksen tunnuslause "Niin pitkälle kuin kykenet, yhdistä usko ja järki" muistuttaa meitä siitä, että kaikki skolastikot olivat keskiaikaisia kristittyjä. Heidän päähuolensa oli nähdä, miten kreikkalaiset ajatukset voitaisiin sovittaa heidän uskonnolliseen maailmankuvaansa.
Neljännentoista vuosisadan kuva koulusta
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on skolastiikka?
V: Skolastiikka on keskiajalla kehittynyt tapa ajatella ja opettaa tietoa. Siinä yhdistyvät antiikin Kreikassa kehitetty klassinen filosofia ja kristillinen teologia ja luodaan dialektiikkaa korostava opetus- ja oppimismenetelmä.
K: Keitä olivat skolastiikan alullepanijat?
V: Pyhä Ambrosius ja pyhä Augustinus olivat ensimmäisiä kirkkoisiä, jotka yhdistivät kristilliset ajatukset ja kreikkalaisen filosofian skolastiikan aloittamiseksi. Muita tärkeitä henkilöitä ovat muun muassa Pietari Abelard, Albertus Magnus, Duns Scotus, William Ockhamilainen, Bonaventura ja Tuomas Akvinolainen.
K: Mikä on Summa Theologica?
V: Summa Theologica on Akvinolaisen Tuomaksen 1200-luvulla kirjoittama kunnianhimoinen kreikkalaisen filosofian ja kristillisen opin synteesi.
K: Miksi skolastikot keskittyivät Aristoteleen teoksiin Platonin sijaan?
V: 1200-luvulla Aristoteleen teoksia pidettiin tärkeämpinä kuin Platonin teoksia, koska ne tarjosivat enemmän tietoa luonnon havainnoista.
K: Miten skolastiikka erosi modernista tieteestä?
V: Toisin kuin nykyaikainen tiede, joka nojautuu vahvasti luonnontieteisiin, skolastiikka keskittyi pääasiassa kirjallisiin teksteihin, joissa esitettiin perusteluja tiettyjen ajatusten puolesta tai niitä vastaan.
K: Mitä kieltä skolastikot käyttivät lukiessaan antiikin käsikirjoituksia?
V: Skolastikot käyttivät kahta antiikin kieltä - latinaa (Vulgatan Raamatun kieli) ja muinaiskreikkaa - lukiessaan tutkimuksiinsa liittyviä käsikirjoituksia.
K: Mikä oli Boetiuksen motto uskosta ja järjestä?
V: Boethiuksen motto oli "Yhdistä usko ja järki niin pitkälle kuin pystyt", mikä muistuttaa meitä siitä, että kaikki skolastikot olivat keskiaikaisia kristittyjä, joiden pääasiallinen huolenaihe oli löytää keinoja sovittaa kreikkalaiset ajatukset heidän uskonnolliseen maailmankuvaansa.
