Merenpohjan leviäminen
Merenpohjan leviäminen tapahtuu valtameren pohjassa, kun mannerlaatat siirtyvät erilleen. Merenpohja liikkuu ja kuljettaa mantereita mukanaan. Valtamerten keskellä olevissa harjuissa syntyy uutta valtameren kuorta. Merenpohjan leviämisharjanteiden liikkeellepaneva voima on pikemminkin tektonisten laattojen veto kuin magman paine, vaikka leviämisharjanteissa on tyypillisesti merkittävää magmatoimintaa.
Keski-Atlantin harjanteella (ja muissa paikoissa) ylemmästä vaipasta peräisin oleva aines nousee valtamerilaattojen välisten repeämien läpi. Se muodostaa uutta kuorta, kun laatat etääntyvät toisistaan. Uusi kuori siirtyy sitten hitaasti pois harjanteelta. Merenpohjan leviäminen auttaa selittämään mannerten siirtymisen laattatektoniikassa. Valtamerten juoksuhautojen kohdalla merenpohjan kuori liukuu alaspäin ja mannermaan kuoren alle.
Aikaisempien teorioiden (esim. Alfred Wegenerin) mukaan mantereiden ajautuminen tapahtui valtameren halki. Nykyaikaisen käsityksen mukaan valtameren pohja itse liikkuu ja kuljettaa mantereita mukanaan laajentuessaan valtameren keskellä sijaitsevasta selänteestä. Nykyään se on hyväksytty. Ilmiön aiheuttaa konvektio heikossa ylemmässä vaipassa eli astenosfäärissä.
Lisäksi leviämisnopeus määrittää, onko harju nopea, keskivaikea vai hidas. Yleissääntönä voidaan todeta, että nopeat harjanteet leviävät yli 9 cm vuodessa. Keskivaikea leviämisnopeus on 4-9 cm/vuosi, kun taas hidas leviämisnopeus on alle 4 cm/vuosi.
Leviäminen valtameren keskiosien harjanteella
Kaavio valtameriharjanteesta
Keskisen valtameren harjujen maailmanlaajuinen jakautuminen: kokonaiskuva.
Valtamerten kuoren ikä: nuorin (punainen) on leviämiskeskusten varrella.
Keski-merellinen selänne
Valtameren keskellä oleva harju on vedenalainen vuoristojärjestelmä. Se koostuu vuoristoketjuista, joiden selkärankaa pitkin kulkee laattatektoniikan muodostama repeämälaakso. Keskimeren harju merkitsee kahden erilleen siirtyvän tektonisen levyn välistä rajaa. Meren keskellä oleva harju muodostuu divergentistä rajasta.
Maailman keskimeriharjanteet ovat yhteydessä toisiinsa ja muodostavat yhden maailmanlaajuisen keskimeriharjanteen, joka on osa jokaista valtamerta. Keskimeren harjujärjestelmä on maailman pisin vuoristoalue. Yhtenäinen vuoristo on 65 000 km (40 400 mi) pitkä. Se on useita kertoja pidempi kuin Andit, joka on pisin mannermainen vuoristo. Valtameriharjujärjestelmän kokonaispituus on 80 000 km (49 700 mi) pitkä.
Miten se toimii
Keski-merelliset selänteet ovat geologisesti aktiivisia, ja uutta magmaa nousee jatkuvasti merenpohjaan ja maankuoreen selänteiden akseleilla ja niiden läheisyydessä olevissa repeämissä. Kiteytynyt magma muodostaa uutta basaltti- ja gabrokuorta.
Merenpohjan alapuolella olevan kuoren muodostavat kivet ovat nuorimpia harjun akselilla ja vanhenevat sitä mukaa, kun etäisyys akselista kasvaa. Akselilla ja sen läheisyydessä syntyy uutta, koostumukseltaan basalttipitoista magmaa, joka johtuu maan vaipan alla olevan vaipan dekompressiosulamisesta.
Valtamerten kuori koostuu paljon maapalloa nuoremmista kivistä: valtamerialueiden valtamerten kuori on kaikkialla alle 200 miljoonaa vuotta vanhaa. Maankuori on jatkuvassa "uudistumistilassa" valtamerten selänteillä. Kun etäännytään valtameren keskiharjanteesta, valtamerten syvyys kasvaa asteittain; suurimmat syvyydet ovat valtamerten juoksuhautojen kohdalla. Kun valtameren kuori etääntyy harjun akselista, sen alla olevassa vaipassa oleva peridotiitti jäähtyy ja muuttuu jäykemmäksi. Kuori ja sen alapuolella oleva suhteellisen jäykkä peridotiitti muodostavat valtameren litosfäärin.
Keski-Atlantin harjun kaltaisilla hitaasti leviävillä selänteillä on suuria, leveitä, joskus jopa 10-20 kilometriä leveitä repeämälaaksoja ja hyvin karua maastoa harjun harjalla. Sen sijaan nopeasti leviävät harjut, kuten Itä-Tyynenmeren harju, ovat kapeita, teräviä viiltoja, joita ympäröi yleisesti ottaen tasainen pinnanmuodostus, joka laskee harjun eteläpuolelle satojen kilometrien matkalla.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mitä on merenpohjan leviäminen?
V: Merenpohjan leviäminen on prosessi, joka tapahtuu valtameren pohjassa, jossa mannerlaatat etääntyvät toisistaan. Niiden liikkuessa syntyy uutta valtameren kuorta, ja mantereet kulkeutuvat sen mukana.
K: Mikä aiheuttaa merenpohjan leviämisen?
V: Merenpohjan levittäytymisharjanteiden liikkeellepaneva voima on pikemminkin tektonisten laattojen vetovoima kuin magman paine, vaikka levittäytymisharjanteissa on tyypillisesti merkittävää magmatoimintaa. Lisäksi konvektio heikossa ylemmässä vaipassa tai astenosfäärissä vaikuttaa myös tähän ilmiöön.
K: Missä merenpohjan leviäminen tapahtuu?
V: Merenpohjan leviäminen tapahtuu pääasiassa valtamerten keskellä olevilla selänteillä ja juoksuhautojen kohdalla lähellä mantereiden kuorta.
K: Kuinka nopeasti merenpohjan leviäminen tapahtuu?
V: Merenpohjan leviämisnopeus vaihtelee sen mukaan, millaisella harjanteella leviäminen tapahtuu; nopeiden harjanteiden nopeus on yli 9 cm vuodessa, keskipitkien harjanteiden nopeus on 4-9 cm vuodessa ja hitaasti leviävien harjanteiden nopeus on alle 4 cm vuodessa.
Kysymys: Miten merenpohjan leviäminen selittää mannerlaattojen ajautumisen?
V: Merenpohjan leviäminen auttaa selittämään mannerlaattatektoniikassa tapahtuvaa mannerlaattojen ajautumista osoittamalla, että merenpohjan siirtyessä kauemmas valtameren keskiosien harjuista se kuljettaa laajentuessaan mukanaan mantereita. Tämä nykyaikainen ajatus korvasi aiemmat teoriat (esimerkiksi Alfred Wegenerin teorian), joiden mukaan mantereet "kyntivät" valtameren läpi.
Kysymys: Mikä oli Alfred Wegenerin teoria mantereiden ajautumisesta?
V: Alfred Wegenerin teoria mantereiden ajelehtimisesta oli, että mantereet "kyntivät" valtameren läpi sen sijaan, että ne olisivat liikkuvan merenpohjan mukana, kuten nykyisissä teorioissa esitetään.
