Keski-Atlantin harju on merenpohjan leviämisalue Atlantin valtameren keskiosassa. Se on osa maailmanlaajuista valtameren keskiosien harjanteiden järjestelmää. Nämä harjanteet muodostavat maailman pisimmän vuorijonon, joka kulkee pitkälti veden alla; vain paikoin, esimerkiksi Islannin kohdalla, harju nousee merenpinnan yläpuolelle ja ilmenee maalla näkyvinä vuorimuodostelmina. Keski-Atlantin harju jakautuu useisiin osiin ja poikkeaa pituudeltaan ja muodoltaan eri alueilla johtuen paikallisista murtumista ja tuliperäisestä toiminnasta.
Harju erottaa toisistaan valtamerten mannerlaatat, ja se siirtää laattoja toisistaan noin 2,5 cm:n vuosivauhtia keskimäärin. Spreading-nopeus ei ole kauttaaltaan sama: joillakin osilla harjua laatat erkanevat hitaammin, toisilla hieman nopeammin. Pohjoisella osalla Keski-Atlantin harju on merkittävä tektoninen raja, jossa kohtaavat mm. Pohjois-Amerikan ja Euraasian laatat, eteläisemmillä osuuksilla puolestaan Etelä-Amerikan ja Afrikan laatat. Koska leviämisnopeus on kohtalaisen hidas verrattuna esimerkiksi Tyynenmeren itäiseen harjuun, Keski-Atlantin harjulla muodostuvat rakenteet ovat usein jyrkempiä ja repeämät selvemmin erottuvia.
Keski-Atlantin harjuun kuuluu syvä repeämälaakso, joka kulkee harjun keskellä lähes koko sen pituudelta. Repeämässä, joka on tektonisten laattojen välinen raja, vaipasta peräisin oleva magma pääsee merenpohjaan. Uutta magmaa nousee merenpohjaan lähellä harjun akselia. Kiteytynyt magma muodostaa uuden basaltti- ja gabrokuoren, eli pintakerroksen koostumus on pääosin basaltinen mutta syvemmällä muodostuu karkeakiteisempää gabbroa. Uuden merenpohjan syntyminen tekee harjun lähiympäristöstä nuorempaa kuin kauempana mantereen reunoilla oleva merenpohja.
Lisätietoa muodostumisesta ja merkityksestä
Keski-Atlantin harju on tyypillinen divergentti laatta- eli leviämisraja. Kun laatat erkanevat, vaipasta nouseva sulanut kiviaines muodostaa keskivuoriston jakavan repeämän läpi uutta kiviainesta. Tämän prosessin seurauksena merenpohja vanhenee ja ikääntyy harjun akselista pois päin. Levitäminen on myös synnyttänyt merenpohjaan symmetrisesti jaksottuvat magneettiset anomalialinjat, jotka kertovat Maan magneettikentän käänteistä geologisen ajan kuluessa—näitä "magnetisia raitoja" käytettiin 1960-luvulla laattojen liikkeen todentamiseen.
Vulkanismi, maanjäristykset ja hydrotermiset järjestelmät
Harjulla esiintyy jatkuvaa tuliperäistä toimintaa: pieniä tulivuorenpurkauksia, jatkuvaa laava- ja kivilujuuden uudistumista sekä usein myös maanjäristyksiä. Akselin läheisyydessä syntyy hydrotermisiä purkauksia, joissa merenpohjan kuumat vedet liuottavat kiviainesta ja muodostavat rikkipitoisia mineraalimuodostumia, ns. "black smoker" -raittoja. Nämä hydrotermiset purkaukset tukevat ainutlaatuisia ekosysteemejä, joissa elämä perustuu kemosynteesiin eivätkä fotosynteesiin.
Elinympäristöt, luonnonvarat ja tutkimus
Keski-Atlantin harju ja sen hydrotermiset lähteet isännöivät erikoistuneita eliöyhteisöjä, kuten putkieläimiä, simpukoita ja bakteeriyhteisöjä, jotka hyödyntävät rikki- ja metaaniyhdisteitä. Lisäksi harjun läheisyyteen kertyy metallipitoisia rautasulfideja ja muita mineraaleja, jotka herättävät kiinnostusta myös taloudellisesta näkökulmasta. Tutkimusta tehdään muun muassa syvänmeren sukellusveneillä, kauko-ohjatuilla robotialuksilla ja kansainvälisillä porausohjelmilla (esim. ODP/IODP), joilla pyritään ymmärtämään harjun geologiaa, magmaprosesseja ja merenalaisia ekosysteemejä.
Miksi harju on tärkeä?
Keski-Atlantin harju on keskeinen osa Maan laattatektoniikkaa ja merenpohjan uusiutumista. Sen tutkimus auttaa selittämään mannerlaattojen liikkeitä, magmaprosesseja, merenpohjan ikääntymistä ja merten kemiallista kierrosta. Lisäksi harjun hydrotermiset järjestelmät tarjoavat ainutlaatuisen ikkunan elämän sopeutumiseen äärimmäisissä olosuhteissa ja potentiaalisiin mineraalivarantoihin tulevaisuutta varten.
