Senegambia – Länsi-Afrikan alue ja konfederatio (Senegal ja Gambia)
Tutustu Senegambiaan: historiallinen Länsi-Afrikan alue ja 1900-luvun konfederaatio Senegalista ja Gambiasta — kulttuuri, historia ja rajojen muuttuminen yhdellä sivulla.
Senegambia oli Länsi-Afrikan alue, joka kattaa nykyisten Senegalin ja Gambian alueet. Termi kuvaa maantieteellistä ja kulttuurista aluetta sekä historiallisesti yhteyksiä ja vaikutuksia, jotka ovat kehittyneet rannikon ja sisämaan välillä. Senegambian konfederaatio oli 1900-luvulla Senegalin ja Gambian välinen löyhä liittovaltio, jonka tarkoituksena oli lisätä poliittista ja sotilaallista yhteistyötä kahden valtion välillä. Britit käyttivät termiä Senegambia jo vuonna 1765; he viittasivat sillä nykyisen Senegalin rannikon edustalla sijaitsevilla saarilla sijaitseviin siirtokuntiinsa. Nykykäytössä termi Senegambia tarkoittaa laajempaa aluetta, johon kuuluvat sekä Senegal että Gambia.
Sijainti ja maantiede
Senegambia ulottuu Atlantin rannikolta sisämaahan päin ja käsittää monenlaisia maisemia: rannikkoalueet, laguunit ja mangrovemetsät, savannit sekä kuivemmat Sahel-vyöhykkeen alueet pohjoisemmassa. Gambia muodostaa kapean kaistaleen Gambianjoen laakson ympärillä, ja käytännössä Gambia on lähes kokonaan Senegalissa ympäröity valtion sijaan, mikä tekee alueesta maantieteellisesti poikkeuksellisen.
Historia
Alueella on pitkä ja monikerroksinen historia. Ennen eurooppalaisten tuloa alueella vaikutti useita valtakuntia ja heimoyhteisöjä, kuten Jolofin valtakunta, Kaabu ja paikalliset kuningaskunnat Sine ja Saloum. Eurooppalaiset loivat 1400–1700-luvuilla rannikon läheisyyteen kauppapaikkoja ja linnoituksia, ja alueesta tuli yksi orjakaupan, myöhemmin myös keräystuotannon, alueista. Senegalista tuli ranskalainen siirtomaa ja Gambia brittiläinen, mikä loi nykyisen vastakkaisen kolonialismin rajan alueelle.
Kulttuuri ja väestö
Senegambian väestö on etnisesti monimuotoinen: merkittävimpiä ryhmiä ovat wolofit, mandingot (mandinka), fulat (peulit), sererit ja jolo. Kielet, perinteet, musiikki (esim. mbalax-Senegalissa) ja uskonnolliset käytännöt ovat alueella vahvasti läsnä ja ylittävät usein valtionrajoja. Islam on alueen yleisin uskonto, mutta paikalliset perinteet ja kristilliset yhteisöt ovat myös läsnä. Arkeologisesti merkittävä perintö ovat mm. Senegambian kivikehät (stone circles), jotka kertovat alueen pitkästä historiasta.
Senegambian konfederatio (1982–1989)
Virallisemmin Senegambia-konfederaatio perustettiin vuonna 1982. Sen tavoitteina olivat kaksivaltiainen yhteistyö puolustuksessa, rajavalvonnassa ja taloudellisessa integraatiossa. Konfederaatio sisälsi yhteisiä elimiä ja pyrkimyksiä helpottaa liikkumista sekä rajanylityksiä. Käytännössä yhteistyötä vaikeuttivat eroavat poliittiset järjestelmät, kansallinen itsemääräämisoikeus sekä hallinnolliset ja taloudelliset epäselvyydet. Konfederaatio päättyi virallisesti vuonna 1989, kun sopimus lakkautettiin.
Talous ja nykytilanne
Alueen talous perustuu maatalouteen (mm. palmuöljy, maissi, maniokki ja pähkinäviljely, erityisesti maapähkinät), kalastukseen sekä kauppaan. Gambia on perinteisesti profiloitunut myös matkailukohteena ja pienempänä taloutena riippuvaisempana turismista. Senegal on alueen laajempi talous, jolla on kehittyneempi infrastruktuuri ja suurempi kaupunki-infrastruktuuri, kuten Dakarin metropolialue. Nykyisin kansainvälinen yhteistyö ja alueellinen integraatio (esim. ECOWAS) pyrkivät vahvistamaan yhteyksiä ja ratkaisemaan raja- ja hallinnollisia haasteita.
Merkitys
Senegambia on historiallisesti ja kulttuurisesti tärkeä alue Länsi-Afrikassa. Se toimii esimerkkinä siitä, kuinka luonnon-, kulttuurin- ja kolonialismin rajat ovat muovanneet kansojen ja valtioiden välisiä suhteita. Nykykäytössä termi kuvaa sekä maantieteellista aluetta että pyrkimystä yhteistyöhön ja integraatioon Senegal ja Gambia välillä.
_(14753269636).jpg)
Afrikan kartta vuodelta 1881, jossa näkyy Senegambia.
Senegambiassa historia
Alueen varhaishistoriasta tiedetään vain vähän. Noin vuoteen 1000 jKr. mennessä Soninke-, Mandinka- ja Fula-kansat olivat muodostaneet siirtokuntia Gambiajoen varrelle. Toucouleur-kansa asettui Itä- ja Keski-Senegaliin. Gambiajoen pohjoispuolella sijaitsevalle alueelle asettuivat esimerkiksi jolofien ja sereiden kaltaiset kuningaskunnat. Ensimmäiset eurooppalaiset, portugalilaiset merimiehet, saapuivat noin vuonna 1455. Portugali hallitsi Sénégal- ja Gambiajokien välistä aluetta, kunnes britit, hollantilaiset ja ranskalaiset siirtyivät alueelle. He vaihtoivat suolan, raudan, aseiden ja ruutien kaltaisia tavaroita kultaan, norsunluuhun, eebenpuuhun ja orjiin.
Senegambia ja Lähisatama
Noin 24 prosenttia Amerikkaan tuoduista afrikkalaisista orjista oli kotoisin Senegambiasta. Senegambiasta kotoisin olevia afrikkalaisia oli lähes kaikkialla Yhdysvalloissa ennen Amerikan sisällissotaa, sekä pohjoisessa että etelässä.Senegambia oli vahvasti muslimimainen. Tämä tarkoittaa, että monet afrikkalaiset orjat Yhdysvalloissa olivat altistuneet islamille paljon enemmän kuin muualla Amerikassa.
Kenttätyöntekijöiden tarpeen vuoksi jopa kaksi kolmasosaa vangiksi otetuista afrikkalaisista oli miehiä. Senegambiassa ostajien suuren kysynnän vuoksi miehiä ja poikia vietiin kaikkialta alueelta. Naisia sen sijaan otettiin helposti saavutettavilta rannikkoalueilta, koska niiden kysyntä oli vähäisempää. Useimmat heistä kuuluivat jolof-kansaan, joten toisin kuin miehillä, heillä oli yhteinen kieli. Koska orjien pelättiin kapinoivan, miehet pidettiin kannen alla ja kahleissa. Naiset pidettiin yleensä kannella, ja joskus he saivat liikkua. Joidenkin historioitsijoiden mukaan juuri naiset järjestivät monia orjakapinoita merellä.
Etsiä