Shonisaurus: suurin iktyosaurus ja triaskauden merijättiläinen

Shonisaurus — valtava triaskauden iktyosaurus: tutustu Nevadan ja Brittiläisen Kolumbian löydöksiin, merijättiläisen historiaan ja fossiilien saloihin.

Shonisaurus on suurin iktyosaurus ja suurin sukupuuttoon kuollut merieläin, joka on toistaiseksi löydetty. Se löydettiin ensin Nevadan ylemmän triaskauden kivistä ja myöhemmin Brittiläisestä Kolumbiasta.

Kuvaus

Shonisaurus oli massiivinen, virtaviivainen merieläin, joka muistutti muodoltaan delfiinin tai valaiden jaon yhdistelmää mutta oli iktyosaurien heimoon kuuluva. Sen ruumis oli pitkänomainen ja eturaajat olivat kehittyneet eviksi. Pää oli suhteellisen suuri ja kuono usein pitkä ja kartiomainen. Pituusarviot vaihtelevat fossiilisten löytöjen ja tutkimusten mukaan, mutta yleisesti arvoidaan, että Shonisaurus saattoi kasvaa noin 15–yli 20 metriin, jolloin se kuuluu yhteen triaskauden suurimmista merieläimistä.

Löydöt ja lajit

Tunnetuimpia löydöksiä on tehty Nevadan ylätriasin kerrostumista, joissa on säilynyt laajoja luustokokonaisuuksia. Myöhemmin vastaavia suurikokoisia iktyosaurifossiileja on löytynyt myös Brittiläisestä Kolumbiasta, mikä osoittaa lajin tai sen lähisukuisten eläinten olleen laajalle levinneitä tuon ajan merissä. Fossiilien perusteella tutkijat ovat kuvailleet useampia lajeja tai näytteitä, ja taksonomia on ajoittain ollut kiistanalainen, kuten iktyosaurien keskuudessa usein käy.

Elintavat ja ruokavalio

Vaikka suora tieto käyttäytymisestä puuttuu, rakenteen perusteella Shonisaurus lienee ollut tehokas uimari, joka saalisti meressä eläviä kaloja ja pehmeäruumiisia eläimiä kuten muinaisia kalmareita. Joissakin tutkijoiden tulkinnoissa aikuisilla yksilöillä oli vähäiset tai puuttuvat hampaat, mikä viittaa mahdollisesti siihen, että ne saattoivat niellä suurempia saaliita kerralla tai käyttää erilaisia syöntitekniikoita kuin hammasrikkkaammat iktyosaurit.

Paleoympäristö

Shonisaurus eli ylemmän triaskauden aikana ajanjaksolla, jolloin meret olivat laajoja ja lämpimiä, ja merieläimistö oli monimuotoista. Nevadan ja Brittiläisen Kolumbian löydöt edustavat tuon ajan Panthalassan ja siihen liittyvien merialueiden ekosysteemejä. Suurten iktyosaurien läsnäolo kertoo, että ravintoa (kaloja, nilviäisiä ym.) oli riittävästi tukemaan suurikokoisia petoeläimiä.

Tutkimuksen merkitys

Shonisaurus on tärkeä, koska se antaa tietoa triaskauden lopun meriekosysteemeistä ja osoittaa, kuinka suureksi iktyosaurit saattoivat kehittyä. Suurten fossiilikokonaisuuksien avulla tutkijat voivat analysoida luuston rakennetta, kasvua ja kehitystä sekä vertailla eri alueiden löytöjä toisiinsa. Taxonomiset keskustelut ja uudet löydöt voivat jatkossakin tarkentaa käsitystämme lajin laajuudesta ja sukulaisuussuhteista.

Fossiilit jatkavat tutkijoiden kiinnostuksen kohteena, ja lisälöydöt voivat vielä muuttaa arviota Shonisaurusien koosta, käyttäytymisestä ja leviämisestä triaskauden merissä.

Löytö ja kuvaus

Shonisauruksen fossiileja löydettiin ensimmäisen kerran laajasta esiintymästä Nevadassa vuonna 1920. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin ne kaivettiin esiin, jolloin löydettiin 37 erittäin suuren iktyosauruksen jäännökset. Ne nimettiin Shonisaurukseksi ("Shoshone-vuorten lisko"). Shonisaurus eli 216-203 miljoonaa vuotta sitten.

S. popularis oli noin 15 metriä pitkä. Pidempi yksilö sijoitetaan nyt Shastasaurukseen Shonisauruksen sijasta. Shonisauruksella oli pitkä terävä suu, jossa oli hampaita vain etupäässä. Sillä oli suuri valasta muistuttava ruumis, pitkä delfiinimäinen kuono, ja sen räpylät olivat paljon pidemmät ja kapeammat kuin muilla iktyosauruksilla. Kaikki nämä piirteet viittaavat siihen, että Shonisaurus saattoi olla suhteellisen erikoistunut haara ichtyosaurusten evoluution päälinjasta.

 
Kaksi tunnettua Shonisaurus-lajia ja aikuinen ihminen mittakaavassa.  

Fossiilit

Ensimmäinen löydetty laji, S. popularis, hyväksyttiin Nevadan osavaltion fossiiliksi vuonna 1984. Kaivaukset, jotka aloitettiin vuonna 1954 Charles Campin ja Samuel Wellesin johdolla Kalifornian yliopistosta Berkeleystä, jatkuivat Campin johdolla koko 60-luvun ajan.

Nevadan fossiili on Berlin-Ichthyosaur State Parkissa, Nevadassa, Yhdysvalloissa. Puistossa on useita häiriintymättömiä Shonisaurus popularis -lajin iktyosaurusfossiileja sekä Berlinin 1900-luvun alun aavekaupunki. Puisto sijaitsee noin 240 kilometriä Renosta itään.

S. sikkanniensiksen löytyminen Brittiläisestä Kolumbiasta 1990-luvulla teki S. populariksesta pienemmän Shonisaurus-lajin. Himalajan vuoristosta löydetty iktyosaurus nimeltä Himalayasaurus saattaa olla sama eläin kuin Shonisaurus.

Brittiläinen Kolumbia yksilö

Brittiläisen Kolumbian yksilö kuvattiin seuraavasti:

"Ihtyosaurus Shonisaurus sikanniensis... tyyppiesimerkki on huomattavasti suurempi kuin Shonisaurus popularis, ja sen pituus on arviolta 21 m. Se eroaa S. popularisista myös siinä, että sillä on viuhkanmuotoinen lapaluu ja suhteellisen pidemmät selkärangan sentraaliset nikamat.... Hampaat ovat istutettu sockeleihin, mutta niitä tunnetaan vain muutamilta, pieniltä yksilöiltä. Tämä viittaa siihen, että hampaita oli vain nuorilla eläimillä ja että aikuiset olivat hampaattomia (ilman hampaita).

"Muista paikoista saadut yksittäiset osat viittaavat siihen, että suurempia yksilöitä on ollut olemassa... Tämä [löytöpaikka] ... on peräisin triaskauden lopun merellisen transgression (syvenemisen) loppuvaiheesta Pangean luoteisrannikolla. Se on kerrostunut syvänmeren, distaalisen hyllyn ympäristöön, selvästi aallonpohjan alapuolelle".  

S. sikanniensis Royal Tyrrell Museumissa  

Hae kirjaimella