Shonisaurus on suurin iktyosaurus ja suurin sukupuuttoon kuollut merieläin, joka on toistaiseksi löydetty. Se löydettiin ensin Nevadan ylemmän triaskauden kivistä ja myöhemmin Brittiläisestä Kolumbiasta.

 

Kuvaus

Shonisaurus oli massiivinen, virtaviivainen merieläin, joka muistutti muodoltaan delfiinin tai valaiden jaon yhdistelmää mutta oli iktyosaurien heimoon kuuluva. Sen ruumis oli pitkänomainen ja eturaajat olivat kehittyneet eviksi. Pää oli suhteellisen suuri ja kuono usein pitkä ja kartiomainen. Pituusarviot vaihtelevat fossiilisten löytöjen ja tutkimusten mukaan, mutta yleisesti arvoidaan, että Shonisaurus saattoi kasvaa noin 15–yli 20 metriin, jolloin se kuuluu yhteen triaskauden suurimmista merieläimistä.

Löydöt ja lajit

Tunnetuimpia löydöksiä on tehty Nevadan ylätriasin kerrostumista, joissa on säilynyt laajoja luustokokonaisuuksia. Myöhemmin vastaavia suurikokoisia iktyosaurifossiileja on löytynyt myös Brittiläisestä Kolumbiasta, mikä osoittaa lajin tai sen lähisukuisten eläinten olleen laajalle levinneitä tuon ajan merissä. Fossiilien perusteella tutkijat ovat kuvailleet useampia lajeja tai näytteitä, ja taksonomia on ajoittain ollut kiistanalainen, kuten iktyosaurien keskuudessa usein käy.

Elintavat ja ruokavalio

Vaikka suora tieto käyttäytymisestä puuttuu, rakenteen perusteella Shonisaurus lienee ollut tehokas uimari, joka saalisti meressä eläviä kaloja ja pehmeäruumiisia eläimiä kuten muinaisia kalmareita. Joissakin tutkijoiden tulkinnoissa aikuisilla yksilöillä oli vähäiset tai puuttuvat hampaat, mikä viittaa mahdollisesti siihen, että ne saattoivat niellä suurempia saaliita kerralla tai käyttää erilaisia syöntitekniikoita kuin hammasrikkkaammat iktyosaurit.

Paleoympäristö

Shonisaurus eli ylemmän triaskauden aikana ajanjaksolla, jolloin meret olivat laajoja ja lämpimiä, ja merieläimistö oli monimuotoista. Nevadan ja Brittiläisen Kolumbian löydöt edustavat tuon ajan Panthalassan ja siihen liittyvien merialueiden ekosysteemejä. Suurten iktyosaurien läsnäolo kertoo, että ravintoa (kaloja, nilviäisiä ym.) oli riittävästi tukemaan suurikokoisia petoeläimiä.

Tutkimuksen merkitys

Shonisaurus on tärkeä, koska se antaa tietoa triaskauden lopun meriekosysteemeistä ja osoittaa, kuinka suureksi iktyosaurit saattoivat kehittyä. Suurten fossiilikokonaisuuksien avulla tutkijat voivat analysoida luuston rakennetta, kasvua ja kehitystä sekä vertailla eri alueiden löytöjä toisiinsa. Taxonomiset keskustelut ja uudet löydöt voivat jatkossakin tarkentaa käsitystämme lajin laajuudesta ja sukulaisuussuhteista.

Fossiilit jatkavat tutkijoiden kiinnostuksen kohteena, ja lisälöydöt voivat vielä muuttaa arviota Shonisaurusien koosta, käyttäytymisestä ja leviämisestä triaskauden merissä.