Shonisaurus

Löytö ja kuvaus

Shonisauruksen fossiileja löydettiin ensimmäisen kerran laajasta esiintymästä Nevadassa vuonna 1920. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin ne kaivettiin esiin, jolloin löydettiin 37 erittäin suuren iktyosauruksen jäännökset. Ne nimettiin Shonisaurukseksi ("Shoshone-vuorten lisko"). Shonisaurus eli 216-203 miljoonaa vuotta sitten.

S. popularis oli noin 15 metriä pitkä. Pidempi yksilö sijoitetaan nyt Shastasaurukseen Shonisauruksen sijasta. Shonisauruksella oli pitkä terävä suu, jossa oli hampaita vain etupäässä. Sillä oli suuri valasta muistuttava ruumis, pitkä delfiinimäinen kuono, ja sen räpylät olivat paljon pidemmät ja kapeammat kuin muilla iktyosauruksilla. Kaikki nämä piirteet viittaavat siihen, että Shonisaurus saattoi olla suhteellisen erikoistunut haara ichtyosaurusten evoluution päälinjasta.

 
Kaksi tunnettua Shonisaurus-lajia ja aikuinen ihminen mittakaavassa.  

Fossiilit

Ensimmäinen löydetty laji, S. popularis, hyväksyttiin Nevadan osavaltion fossiiliksi vuonna 1984. Kaivaukset, jotka aloitettiin vuonna 1954 Charles Campin ja Samuel Wellesin johdolla Kalifornian yliopistosta Berkeleystä, jatkuivat Campin johdolla koko 60-luvun ajan.

Nevadan fossiili on Berlin-Ichthyosaur State Parkissa, Nevadassa, Yhdysvalloissa. Puistossa on useita häiriintymättömiä Shonisaurus popularis -lajin iktyosaurusfossiileja sekä Berlinin 1900-luvun alun aavekaupunki. Puisto sijaitsee noin 240 kilometriä Renosta itään.

S. sikkanniensiksen löytyminen Brittiläisestä Kolumbiasta 1990-luvulla teki S. populariksesta pienemmän Shonisaurus-lajin. Himalajan vuoristosta löydetty iktyosaurus nimeltä Himalayasaurus saattaa olla sama eläin kuin Shonisaurus.

Brittiläinen Kolumbia yksilö

Brittiläisen Kolumbian yksilö kuvattiin seuraavasti:

"Ihtyosaurus Shonisaurus sikanniensis... tyyppiesimerkki on huomattavasti suurempi kuin Shonisaurus popularis, ja sen pituus on arviolta 21 m. Se eroaa S. popularisista myös siinä, että sillä on viuhkanmuotoinen lapaluu ja suhteellisen pidemmät selkärangan sentraaliset nikamat.... Hampaat ovat istutettu sockeleihin, mutta niitä tunnetaan vain muutamilta, pieniltä yksilöiltä. Tämä viittaa siihen, että hampaita oli vain nuorilla eläimillä ja että aikuiset olivat hampaattomia (ilman hampaita).

"Muista paikoista saadut yksittäiset osat viittaavat siihen, että suurempia yksilöitä on ollut olemassa... Tämä [löytöpaikka] ... on peräisin triaskauden lopun merellisen transgression (syvenemisen) loppuvaiheesta Pangean luoteisrannikolla. Se on kerrostunut syvänmeren, distaalisen hyllyn ympäristöön, selvästi aallonpohjan alapuolelle".  

S. sikanniensis Royal Tyrrell Museumissa  

Life-style

Sen hoikka kallo ja hampaiden puuttuminen etuhampaita lukuun ottamatta ovat selviä mukautuksia sen ruokailutapaan. Ne ovat samanlaiset kuin nykyisillä kalmareita syövillä valailla, kuten luotsivalailla ja siitosvalailla.