Yksinäisyysrangaistus (eristysselli) – määritelmä ja vaikutukset

Yksinäisyysrangaistus (eristysselli) — mitä se on, vaikutukset mielenterveyteen ja ihmisoikeuksiin sekä käytännöt, seuraukset ja eettinen keskustelu vankilaympäristössä.

Yksinäisyysrangaistus on rangaistus tai vankeuden erityismuoto, jossa vanki pidetään erillään muista vangeista ja hänellä ei yleensä ole oikeutta tavalliseen sosiaaliseen kanssakäymiseen. Yhteydenpito rajoittuu tavallisesti vankilan henkilökuntaan. Eristysselliä käytetään eri tarkoituksiin: kurinpidollisena rangaistuksena, turvallisuustoimenpiteenä (esimerkiksi kun yksi vanki uhkaa muita) tai suojaamaan sitä vankia itseään. Joissain tilanteissa se voi olla niin raskas kokemus, että sitä on kuvattu psykologiseksi kidutukseksi.

Mitä eristys tarkoittaa käytännössä?

Eristyksessä vanki viettää suurimman osan ajasta omassa sellissään, jonka seinät voivat estää normaalit sosiaaliset kontaktit. Käytännöt vaihtelevat vankiloittain ja maiden välillä, mutta yleisiä piirteitä ovat:

• kapea tai rajoitettu yhteydenpito muihin vankeihin, vierailuihin tai yhteisöllisiin hetkiin;
• rajoitettu tai valvottu liikkuminen ja ulkoiluajan määrä;
• rajattu pääsy koulutukseen, työtoimintaan tai muuhun ohjelmaan;
• säännölliset tarkistukset ja valvonta, mutta vähäisempi vuorovaikutus henkilökunnan kanssa.

Kesto ja muodot

Eristyksen kesto voi olla lyhyt (päivistä viikkoihin) tai pitkäaikainen (kuukausia tai vuosia). Kansainvälisessä keskustelussa erityisesti yli 15 vuorokauden mittainen jatkuva yksinäisyys katsotaan pitkittyneeksi eristykseksi, josta UN:n toimesta on annettu varoituksia. Eristystä voidaan määrätä myös asteittain: tilanne voi alkaa lyhyemmällä eristysajalla ja jatkua tai toistua, mikä lisää pitkäkestoisen eristyksen haittoja.

Vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin

Eristyssellin fyysiset ja psyykkiset vaikutukset voivat olla vakavia. Tavallisia vaikutuksia ovat:

• ahdistus, masennus ja voimakas yksinäisyyden tunne;
• unikatoilu ja unihäiriöt, jotka heikentävät kognitiivisia toimintoja;
• harhaluulot ja aistiharhat vakavissa tapauksissa;
• itsemurhariskin nousu ja lisääntynyt itsevammautumisen todennäköisyys;
• fyysiset oireet kuten lihasjäykkyys, kivut ja yleisen terveyden heikkeneminen, kun liikkuminen ja hoitotoimet rajoittuvat.

Näiden vaikutusten vuoksi terveydenhuollon ammattilaisten mukaan pitkäaikainen eristys voi aiheuttaa pysyviä haittoja.

Laillisuus, valvonta ja ihmisoikeudet

Eristysselin käyttöön liittyy oikeudellisia ja eettisiä kysymyksiä. Useat kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ja YK ovat kehottaneet rajoittamaan pitkäaikaista yksinäisyyttä, etenkin ilman asianmukaista oikeudellista prosessia tai terveystarkastuksia. Keskeisiä vaatimuksia ja suosituksia ovat:

• pätevät syyt eristykselle ja selkeä lainsäädäntö;
• säännöllinen riippumaton valvonta ja määräajan jälkeen uusi arviointi;
• terveydenhuollon tuki, mukaan lukien psykiatrinen apu tarvittaessa;
• vaihtoehtojen harkinta ennen pitkäaikaiseen eristykseen ryhtymistä, erityisesti haavoittuvien ryhmien (esim. mielenterveysongelmista kärsivät, nuoret, vammaiset) kohdalla.

Vaihtoehdot ja vähentämiskeinot

Monissa maissa haetaan keinoja vähentää yksinäisyysrangaistuksen käyttöä ja lieventää sen vaikutuksia. Käytettyjä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi:

• asteittaiset "step-down"-yksiköt, joissa vanki siirtyy vähitellen vähemmän eristetyihin oloihin;
• lisätty valvottu sosiaalinen vuorovaikutus ja ryhmätoiminnat turvallisuuden sallimissa puitteissa;
• laajempi käyttö ei-pakollisia kuntoutus- ja hoito-ohjelmia;
• yleinen läpinäkyvyys käytännöissä ja säännölliset riippumattomat tarkastukset.

Nimityksiä eri kielissä

Eristyssellillä on monia muita nimiä. Amerikkalaisessa englanninkielessä sitä kutsutaan myös nimillä "hole", "lockdown", "SHU" (lausutaan "shoe") tai "pound". Brittiläisessä englanninkielessä käytetään nimitystä "block" tai "the cooler".

Yhteenveto

Yksinäisyysrangaistus on voimakas tapa vaikuttaa vangin elämään. Vaikka sen käytölle voi olla perusteltuja syitä turvallisuuden ylläpitämiseksi, sen pysyvät ja vakavat vaikutukset ihmisen terveyteen vaativat, että eristystä käytetään vain hyvin perustellusti, rajoitetusti ja valvotusti. Kansainväliset suositukset painottavat lyhytaikaisuutta, läpinäkyvyyttä ja vaihtoehtojen etsimistä.

Hae kirjaimella