Erityishallintoalue (Special Administrative Region, SAR) on Kiinassa sijaitseva alue, jolla on laaja itsehallinto eli paljon valtaa hoitaa omia asioitaan. Kiinassa on kaksi erityishallintoaluetta, Hongkong ja Macao. Toisin kuin muilla Manner-Kiinan alueilla, erityishallintoalueilla on Kiinan kansantasavallasta poikkeava perustuslaki, joka tunnetaan nimellä Peruslaki (Basic Law). Peruslaki takaa alueille useita vapauksia ja oikeuksia, joita ei ole Manner-Kiinassa: esimerkiksi uskonnonvapaus, sananvapaus, lehdistönvapaus, kokoontumisvapaus ja vetoomusvapaus. Peruslaki antaa myös mahdollisuuden päättää laajoista talous- ja hallinnollisista kysymyksistä, minkä vuoksi Hongkongin ja Macaon talouselämä on ollut huomattavasti vähemmän suoraan keskusohjattua kuin Manner-Kiinassa. Lisäksi Peruslaki sallii, että erityishallintoalueet voivat itse päättää maahantulon säännöistä ja sen seurauksena ne voivat myöntää oleskeluoikeuksia eri ehdoin kuin Manner-Kiina ilman tarvetta keskushallinnon viisumikäytäntöihin (viisumia). Tämän järjestelyn yleinen tunnuslause on "yksi maa, kaksi järjestelmää".
Mitä itsehallinto käytännössä tarkoittaa
Itsehallinto näkyy monella tavalla:
Kieli- ja kulttuurierot
Viralliset kielet eroavat Manner-Kiinasta. Vaikka kiina on virallinen kieli molemmilla erityisalueilla, puhuttu kieli on useimmiten kantoninkiina ja kirjoitettu kieli käyttää pääosin perinteisiä kiinalaisia merkkejä. Tämä ero johtuu siitä, että kiinan kielen määritteleminen viralliseksi kieleksi ei suoraan tarkoita yhtä yhtenäistä muotoa kaikilla alueilla. Lisäksi vanhojen siirtomaavaltojen kielet ovat jääneet virallisiksi: Hongkongissa on myös pitkään käytetty englantia hallinnossa ja oikeudessa, ja Macaossa on edelleen portugalia virallisena kielenä. Viime vuosina mandariinin (putonghua) vaikutus on kasvanut etenkin kouluissa ja liike-elämässä, mutta kantoni on edelleen arkipäivän puhuttu kieli erityisesti Hongkongissa ja Macaossa.
Itsehallinnon rajat ja keskusvallan rooli
Vaikka erityishallintoalueilla on laaja autonomia, ne kuuluvat Kiinan kansantasavallan suvereniteetin alle. Keskushallitus vastaa alueiden puolustus- ja ulkopolitiikasta, ja Peruslaki sisältää määräyksiä, jotka osoittavat keskushallinnon viimekätisen vallan tietyissä asioissa. Lisäksi Kansan edustajain kokouksen pysyvä komitea (NPCSC) voi antaa tulkintoja Peruslaista, mikä on käytännössä vaikuttanut paikalliseen lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön. Hongkongin ja Macaon hallinto on perustettu luovutuspäivinä: Hongkong palautui Kiinalle 1. heinäkuuta 1997 ja Macao 20. joulukuuta 1999. Molemmissa tapauksissa sovittiin 50 vuoden erityisasemasta ("50 vuotta muuttumattomana"), eli periaate on, että kyseiset autonomiset järjestelyt säilyvät vastaavasti vuosiin 2047 (Hongkong) ja 2049 (Macao) saakka.
Nykytilanne ja haasteet
Viime vuosina erityishallintoalueiden autonomiaa ja kansalaisvapauksia on seurattu tarkasti kansainvälisesti. Hongkongissa vuoden 2019 laajojen mielenosoitusten jälkeen Kiinan keskushallinto on vahvistanut valvontaa, ja Hongkongissa astui voimaan kansallisen turvallisuuden laki kesäkuussa 2020, mikä on muuttanut poliittista ilmapiiriä ja sananvapauden käytännön rajoja. Macaossa muutokset ovat olleet vähäisempiä ja poliittinen ilmapiiri rauhallisempi, osin historiallisista ja poliittisista syistä sekä pienemmän väestön ja eri taloudellisen rakenteen vuoksi.
Hyödyt ja erikoispiirteet
Erityishallintoalueiden malli on mahdollistanut molemmille alueille kansainvälisen taloudellisen roolin: Hongkong on merkittävä kansainvälinen finanssikeskus ja satama, kun taas Macao tunnetaan erityisesti kasino- ja matkailualastaan. Molemmat alueet toimivat myös porttina Kiinan ja kansainvälisen maailman välillä – ne ovat säilyttäneet monia kansainvälisiä sopimuksia ja yhteyksiä, jotka eroavat Manner-Kiinan käytännöistä.
Yhteenvetona: erityishallintoalueet ovat Kiinan sisällä poikkeavia hallinnollisia yksiköitä, joilla on laaja itsehallinto monilla yhteiskunnan aloilla, omat oikeus- ja talousjärjestelmänsä sekä erityinen kielellinen ja kulttuurinen asema. Samalla niiden asema ja tulevaisuus määrittyvät osin myös Kiinan keskushallinnon päätöksillä ja Peruslain tulkinnoilla.