Portugalin valtakunta (portugaliksi Império Português) oli yksi historian ensimmäisistä maailmanlaajuisista imperiumeista. Se levitti vaikutustaan Etelä-Amerikasta Afrikkaan, Intiaan ja Kaakkois-Aasiaan. Imperiumin laajentuminen käynnistyi portugalilaisten maailmanvalloituksella 1400-luvulla ja siitä kehittyi yksi Euroopan pitkäikäisimmistä kolonialistisista suurvalloista. Portugalin valtakunnan vaikutus näkyi kansainvälisessä kaupankäynnissä, meriliikenteessä ja kulttuurien kohtaamisissa useiden vuosisatojen ajan.

Alku ja laajentuminen

Portugalin imperiumin juuret ulottuvat 1400-luvun alkuun: ensimmäisiä merkittäviä vaiheita olivat Ceutan valloitus (1415) ja myöhemmät tutkimusmatkat, joita tukivat mm. prinssi Henrik Tijolainen (Henrique, "Seikkailijoiden prinssi"). Merimatkojen keskeisiä saavutuksia olivat meren reitin löytäminen Intiaan vuonna 1498 (Vasco da Gama) ja Brasilian löytäminen vuonna 1500 (Pedro Álvares Cabral). Imperiumi rakentui rannikkoasemien, kauppapaikkojen ja linnoitusten verkostolle, jonka kautta Portugal hallitsi etappeja maailmanlaajuisten kauppareittien varrella.

Kauppa ja talous

Portugalin valtakunnan talous perustui pitkälti merenkulkukauppaan. Tärkeimpiä kauppatavaroita olivat mausteet (kardemumma, muskotti, neilikka), sokeri, kulta ja orjat. Portugalin merireitit yhdistivät Atlantin, Intian valtameren ja Tyynenmeren rannikkokaupankäynnin niin, että Madeira, Brasilia, Länsi-Afrikka, Kaakkois-Aasia ja Intian rannikko toimivat verkostona. Keskeisiä tukikohtia olivat esimerkiksi Goa, Goa, Malakka ja Kaakkois-Aasia, sekä myöhemmin Macao Kiinassa.

Portugalin imperiumissa toimi myös järjestelmiä ja instituutioita, kuten Casa da Índia, jotka valvoivat kauppaa ja merireittejä. Monet paikalliset siirtokunnat kehittyivät plantaaseiksi (erityisesti Brasilian sokeriplantaasit), joissa käytettiin laajasti orjatyövoimaa afrikkalaisista orjista lähtien.

Keskeiset alueet

Portugalin valtakunta kävi kauppaa ja ylläpiti tukikohtia monissa maanosissa. Erityisesti mainittavia alueita olivat:

Hallinto, kulttuurivaikutukset ja seuraukset

Portugalin hallintotapa vaihteli alueittain: joissakin paikoissa (esim. Brasilia, Angola, Mosambik) kehitettiin laaja siirtomaahallinto, toisissa toimi enemmän kauppiasverkosto ja linnoitusjärjestelmä. Portugalilaiset levittivät myös kulttuuria, uskontoa (katolisuus, lähetyssaarnaajat) ja kieltä; portugalin kieli säilyi pysyvänä perintönä monissa entisissä siirtomaissa (Brasilia, Angola, Mosambik, Kap Verde, Guinea-Bissau, São Tomé ja Príncipe, Timor).

Lasku ja siirtomaa-ajan päättyminen

Portugalin imperiumi alkoi menettää asemaansa 1600-luvulta lähtien, kun Alankomaat, Iso-Britannia ja Ranska haastivat sen kauppavaltuudet Aasiassa ja Afrikassa. Espanjan ja Portugalin liittojaksot (mm. 1580–1640) sekä myöhemmät imperialistiset konfliktit heikensivät Portugalin kykyä pitää kiinni laajasta verkostostaan. Brasilia itsenäistyi vuonna 1822, mikä oli merkittävä isku imperiumin taloudelle ja asemalle.

20. vuosisadalla dekolonisaatio kiihtyi. Portugal piti kiinni siirtomaistaan pidempään kuin monet muut Euroopan valtiot, mutta 1974 tapahtunut Carnation-revoluutio johti nopeaan dekolonisaatioon: Angola, Mosambik, Guinea-Bissau, Kap Verde ja São Tomé ja Príncipe itsenäistyivät 1970-luvun puolivälissä. Macaon luovutus Kiinalle vuonna 1999 merkitsee usein imperiumin formaalista loppua, vaikka vaikutukset ja kulttuuriperintö jäivät pitkäikäisiksi.

Vuoden 1890 brittiläinen uhkavaatimus

Vuoden 1890 brittiläinen uhkavaatimus oli Britannian hallituksen 11. tammikuuta 1890 Portugalille esittämä uhkavaatimus. Ultimatumilla pakotettiin Portugalin asevoimat vetäytymään alueilta Afrikassa, joita Portugali oli vaatinut, mutta joita Yhdistynyt kuningaskunta miehitti. Taustalla oli Portugalin niin kutsuttu "Mapa cor-de-rosa" (vaaleanpunainen kartta), jolla Portugali pyrki yhdistämään Angolaa ja Mosambikia sisämaassa, sekä Britannian pyrkimys varmistaa hallinta etelä–pohjois -akselilla (Cape to Cairo) Afrikassa.

Uhkavaatimus aiheutti Portugalissa suurta poliittista häpeää ja syvensi imperialistista heikkenemistä sekä sisäpoliittista epäluottamusta hallintoa kohtaan. Se vauhditti myös kansallista ja republikaansuuntaista liikehdintää, joka lopulta johti moniin myöhempiin poliittisiin mullistuksiin Portugalissa.

Perintö

Portugalin valtakunnan perintö näkyy kielellisissä, kulttuurisissa ja uskonnollisissa vaikutuksissa ympäri maailmaa. Portugalin merentakainen historia mullisti kansainvälisen kaupan, yhdisti uusia kauppareittejä ja synnytti pitkäkestoisia kulttuurien kohtaamisia, joilla on sekä myönteisiä että traagisia seurauksia (esimerkiksi orjakaupan ja kolonialismin vaikutukset paikallisväestöihin).