Oopiumisodat
Oopiumisodat olivat kaksi Kiinan ja länsimaiden välistä sotaa Qing-dynastian aikana. Ensimmäinen sota käytiin Ison-Britannian ja Kiinan välillä, ja se kesti vuodesta 1839 vuoteen 1842. Toinen sota kesti vuodesta 1856 vuoteen 1860, ja siihen osallistui myös Ranska.
Sodissa oli kyse monista muista asioista kuin oopiumista. Niissä oli kyse myös Kiinan avaamisesta eurooppalaiselle ja amerikkalaiselle kaupalle ja siirtomaille. Tappio heikensi Qing-dynastiaa.
Oopiumi on oopiumiunikon siemenissä oleva luonnollinen aine. Oopiumia uutetaan unikon siemenistä. Sen lisäksi, että se kulutetaan suoraan, se muunnetaan opiaateiksi.
Oopiumkaupan alku
Brittiläiset kauppiaat alkoivat myydä oopiumia Kiinaan. Tuohon aikaan oopiumia kasvatettiin Intiassa eikä Kiinassa. Oopiumia oli käytetty perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä jo kauan ennen brittien tuloa, lähinnä sairauksien hoitoon. Oopiumia voidaan kuitenkin käyttää myös psykoaktiivisena huumeena, joka muuttaa käyttäjän mielentilaa. Oopium on myös riippuvuutta aiheuttava huume.
Kun britit alkoivat tuoda maahan suuria määriä huumausainetta, kiinalaiset alkoivat käyttää oopiumia sen mieltä muuttavan vaikutuksen vuoksi. Yhä useammat ihmiset tulivat riippuvaisiksi oopiumista. Niinpä britit pystyivät viemään oopiumia yhä enemmän ja enemmän. Myymällä tätä huumetta britit alkoivat vähitellen ansaita Kiinaan suuntautuvalla viennillään enemmän rahaa kuin mitä he käyttivät kiinalaisten tavaroiden tuontiin. Britannian oopiumin vienti Kiinaan kasvoi huomattavasti. Se kasvoi vuoden 1730 arviolta 15 tonnista 75 tonniin vuonna 1773. Oopiumia kuljetettiin "laatikoissa". Jokaisessa arkussa oli 67 kiloa oopiumia.
Ensimmäinen oopiumisota
1800-luvun alussa brittikauppiaat alkoivat viedä oopiumia Kiinaan vastineeksi siitä, että he toivat kiinalaista teetä takaisin Britanniaan. Vuonna 1839 Kiina sanoi, että britit eivät saa tuoda oopiumia maahan, joten britit eivät kertoneet Kiinalle mukanaan tuomastaan oopiumista. Kiinalaiset virkamiehet löysivät paljon oopiumia Kantonista, Etelä-Kiinassa sijaitsevasta osasta, jonka nimi on nykyään Guangzhou, ja tuhosivat sen. Britit suuttuivat tästä ja lähettivät vuonna 1840 tykkiveneet hyökkäämään rannikon kiinalaisiin kaupunkeihin. Kiinalla ei ollut aseita suojellakseen itseään, joten se hävisi sodan.
Kiina pakotettiin allekirjoittamaan Nankingin sopimus ja Boguen sopimus. Tämä pakotti Kiinan avaamaan joitakin satamiaan kaupalle länsimaille, ei vain Isolle-Britannialle. Kiinassa olevat britit saivat myös oikeuden ekstraterritoriaalisuuteen, mikä tarkoitti, että kun heitä syytettiin rikoksesta, heitä saattoivat tuomita heidän omat virkamiehensä Kiinan virkamiesten sijasta. Lopuksi Kiinan oli luovuttava Hongkongin saaresta, josta tuli Britannian siirtomaa. Isolla-Britannialla ei ollut mitään annettavaa vastineeksi, joten näistä sopimuksista tuli ensimmäiset niin sanotut epätasa-arvoiset sopimukset. Muut länsimaat allekirjoittivat pian samanlaisia sopimuksia Kiinan kanssa.
Toinen oopiumisota
Toinen oopiumisota tunnettiin myös nimellä Nuolen sota tai Englannin ja Ranskan sota Kiinassa. Myös ranskalaiset sotilaat osallistuivat suuressa määrin tähän sotaan, joka alkoi, kun kiinalaiset valtasivat Guangzhoun satamassa yhden brittiläisen The Arrow -nimisen laivan. Britannia ja Ranska sekä Venäjän ja Yhdysvaltojen joukot hyökkäsivät useampiin kiinalaisiin kaupunkeihin. Näihin kuului myös Kantonin taistelu vuonna 1857, ja vuonna 1860 Pekingin vanha kesäpalatsi (Yuanmingyuan) poltettiin maan tasalle. Tämän sodan päätteeksi kiinalaisten oli allekirjoitettava lisää "epätasa-arvoisia sopimuksia". Niihin kuului muun muassa oopiumin laillistaminen Kiinassa, kaikkien satamiensa avaaminen kaupalle ja osan Kowloonin niemimaasta luovuttaminen briteille, josta tuli osa Hongkongin siirtomaata.
Vuonna 1898, ensimmäisen kiinalais-japanilaisen sodan jälkeen, Iso-Britannia otti uudet alueet haltuunsa 99 vuoden vuokrasopimuksella. Näiden 99 vuoden kuluttua se palauttaisi koko Hongkongin siirtomaan, myös vuokramaat, Kiinalle. Näin tapahtui 1. heinäkuuta 1997, jolloin Hongkongista tuli ensimmäinen Kiinan kansantasavallan kahdesta erityishallintoalueesta.
