Valuutta on rahayksikkö, jota maan tai unionin kansalaiset käyttävät tavaroiden ja palvelujen ostamiseen ja myymiseen.

Tiettyjen valuuttojen sanotaan olevan "sidottuja" tai "kiinteitä" johonkin, yleensä toiseen valuuttaan. Kiinteä tai sidottu valuutta on valuutta, jonka arvo on vakio verrattuna siihen, mihin se on sidottu. Esimerkiksi Kap Verden escudo on sidottu euroon. Jos euron arvo nousee 1 % verrattuna johonkin muuhun valuuttaan, myös escudon arvo nousee 1 % verrattuna samaan valuuttaan.

Monet maat ovat käyttäneet järjestelmiä, joissa niiden valuutta on sidottu hyödykkeeseen eikä toiseen valuuttaan. Useimmat käyttivät joko kultaa tai hopeaa. Kullan arvon noustessa myös rahan arvo nousi. Tätä kutsuttiin "kultakannaksi" tai "hopeakannaksi". Useimmat maat lopettivat hopea- ja kultakantojen käytön 1900-luvulla.

Joitakin tunnettuja valuuttoja ovat:

  • Euro (EUR)
  • Yhdysvaltain dollari (USD)
  • Japanin jeni (JPY)
  • Brittien punta (GBP)
  • Kiina (Kiinan renminbi / yuan, CNY)
  • Sveitsin frangi (CHF)
  • Ruotsin kruunu (SEK)
  • Norjan kruunu (NOK)
  • Kap Verden escudo (esimerkki sidotusta valuutasta)

Miten valuutan kurssi määräytyy ja mitä tarkoittaa sidottu kurssi

Valuutan kurssi kuvaa, kuinka paljon toista valuuttaa tarvitaan yhden yksikön ostamiseen. Kurssi voi olla kelluva (markkinavoimien määräämä) tai kiinteä/sidottu (valtion tai keskuspankin ylläpitämä). Kelluvassa järjestelmässä valuutan hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan valuuttamarkkinoilla. Kiinteässä järjestelmässä keskuspankki sitoutuu pitämään valuutan kurssin tietyn tason tai vaihteluvälin sisällä esimerkiksi ostamalla tai myymällä ulkomaanvaluuttaa tai muuttamalla ohjauskorkoa.

Sidonnassa on useita muotoja:

  • Kiinteä kurssi: keskuspankki ylläpitää kiinteää paritystä toiseen valuuttaan.
  • Valuutta-arkki (currency board): ankkuroi kotivaluutan täysin vieraaseen valuuttaan ja pitää riittävät valuuttareservit.
  • Hallittu kellunta (managed float): valuutta pääosin kelluu, mutta keskuspankki puuttuu markkinoille estääkseen liialliset heilahtelut.
  • Hitautuva tai asteittainen sidonta (crawling peg): arvoa säädetään asteittain pitämään kilpailukykyä tai torjumaan inflaatiota.
  • Korikorin sitominen: valuutta sidotaan useamman valuutan korin arvoon vähentämään yhden valuutan vaikutusta.

Miksi maat sitovat valuuttansa

Syitä sidontaan voivat olla esimerkiksi halu vakauttaa inflaatiota, ylläpitää kaupan ennustettavuutta, houkutella ulkomaisia sijoituksia tai pienentää korkomarginaaleja vientiä harjoittaville yrityksille. Sidonta antaa hintavakauden mutta rajoittaa kotimaan rahapoliittista liikkumatilaa: keskuspankin on usein pidettävä korkotaso ja valuuttareservit sellaisina, että paritys ei horju.

Kultakannan historia

Kultakanta tarkoittaa järjestelmää, jossa valuutan arvo määritellään tietyn kultamäärän perusteella tai valuutan vaihdettavuus kultaan on taattu. Klassinen kultakanta levisi laajalti 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun aikana, koska se antoi kestävän ja yleisesti hyväksytyn arvostandardin kansainväliselle kaupalle ja investoinneille.

Keskeisiä vaiheita:

  • 1800-loppu–1914: Kansainvälinen kultakanta; valuutat olivat suoraan tai epäsuorasti sidottu kultaan.
  • Ensimmäinen maailmansota ja sen jälkeinen aika: monet maat keskeyttivät kultakannan sodan rahoittamiseksi; yrityksiä palata kantaan 1920-luvulla seurasi epävakaus 1930-luvun lama-aikana.
  • Bretton Woods -järjestelmä (1944–1971): oli eräänlainen "kulta-vaihto" -järjestelmä, jossa Yhdysvaltain dollari sidottiin kultaan ja muut valuutat sidottiin dollariin.
  • 1971–1973: Yhdysvaltain päätös lopettaa dollarin vaihdettavuus kultaan ja de facto järjestelmän loppu; sen jälkeen suurin osa maailman valuutoista siirtyi kelluviin kursseihin.

Kultakannan hylkäämiseen johtaneet syyt olivat muun muassa sodista ja kriiseistä johtuvat rahoitustarpeet, joustamattomuus rahapolitiikassa ja inflaatiopaineet. Monet pitävät kuitenkin kultakantaa teoriassa vakauden lähteenä, kun taas sen rajoituksia ovat talouskasvun tukahduttaminen ja rahapoliittisen reagoinnin vaikeus kriisitilanteissa.

Kiinteän ja kelluvan valuutan hyödyt ja haitat

  • Kiinteän kurssin edut: ennustettavuus kansainvälisessä kaupassa, mahdollinen alhaisempi inflaatio ja ulkomaisen pääoman houkuttelu.
  • Kiinteän kurssin haitat: vaatii paljon valuuttareservejä, rajoittaa itsenäistä rahapolitiikkaa ja voi johtaa koviin sopeutustoimiin, jos paritys joutuu hyökkäyksen kohteeksi.
  • Kelluvan kurssin edut: antaa vapautta rahapolitiikalle, mahdollistaa valuutan arvon toimivan puskurina ulkoisille shokeille.
  • Kelluvan kurssin haitat: voi aiheuttaa suurta valuuttakursseihin liittyvää vaihtelua ja epävarmuutta kansainvälisille toimijoille.

Muita huomioita

Nykyään käytössä on monipuolisia järjestelmiä: jotkut maat käyttävät täysin toisen valuutan virallisesti (dollarisointi/euroalueen jäsenyys), toiset ylläpitävät rahapoliittista yhteistyötä tai valuuttakurssitavoitteita. Valuutan vakaus on keskeinen tekijä kansantalouden toiminnassa, vaikuttaen inflaatioon, korkoihin, ulkomaankauppaan ja sijoituksiin.