SS-Verfügungstruppe

Historia

Syyskuun 24. päivänä 1934 muodostettiin SS:n sotilaallinen erikoisyksikkö, joka koostui muutamasta muusta natsien ja puolisotilaallisten joukkojen kaltaisesta yksiköstä, joita kutsuttiin SS:n erikoisyksiköiksi (SS-Sonderkommandos) ja päämajan vartijoiksi (SS-Stabswache). Uusi ryhmä oli tarkoitus kouluttaa taisteluvalmiiksi jalkaväeksi. Yksikköä kutsuttiin SS-erikoisjoukoiksi (SS-Verfügungstruppe), eikä se ollut poliisi tai asevoimat vaan sotilaallisesti koulutettuja miehiä Führerin käyttöön sodassa tai rauhassa. SS-Verfügungstruppe (tunnetaan nimellä SS-VT) kerrottiin julkisuuteen 16. maaliskuuta 1935. SS-VT koulutti Hitlerin henkivartijoita, joista osa liittyi myöhemmin SS-VT:hen ennen Venäjän hyökkäystä vuonna 1941.

Osa SS-VT:n yksiköistä työskenteli Wehrmachtin kanssa Sudeettimaiden, Itävallan ja Tšekkoslovakian valtauksen aikana ja osallistui Puolan valtaukseen sekä liittoutuneiden vastaisiin sotatoimiin lännessä. SS-VT:n muodostaneista rykmenteistä muodostettiin Waffen-SS:n (tai aseistetun SS:n) divisioonat, jotka taistelivat kaikilla Saksan sotatoimialueilla toisessa maailmansodassa. SS-VT:n muodostaneet yksiköt tunnettiin nimellä "Waffen-SS" vasta Adolf Hitlerin puheessa heinäkuussa 1940.

Vuonna 1939 koko SS jaettiin kahteen ryhmään: Allgemeine-SS (yleinen SS) ja Waffen-SS (aseellinen SS).

Waffen-SS muodostui kolmesta pienemmästä ryhmästä.

• Hitlerin henkilökohtainen henkivartija (saksaksi: Leibstandarte).
• Keskitysleirejä johtaneet kuolemanpääpataljoonat (saksaksi Totenkopfverbände).
• Taistelun tukijoukot, (saksaksi Verfügungstruppe) Jopa 39 divisioonaa toisessa maailmansodassa, jotka toimivat Saksan armeijan Wehrmachtin eliittijoukkoina.

Vuonna 1941 SS:n komentaja Heinrich Himmler sanoi, että Waffen-SS:n Verfügungstruppe-yksiköitä tehtäisiin lisää ei-saksalaisista ulkomaalaisista. Tavoitteena oli saada lisää sotilaita miehitetyistä maista. Näihin ulkomaisiin yksiköihin kuului vapaaehtoisia Belgiasta, Tanskasta, Suomesta, Ranskasta, Norjasta ja Alankomaista.

Maat, kuten Espanja, joka oli virallisesti puolueeton valtio, olivat sodan loppuun mennessä lähettäneet paljon vapaaehtoisia Waffen SS:ään (useimmat heistä SS Wallonien -divisioonaan), joka osallistui taisteluihin Berliinissä käytyyn Euroopan sodan päättymiseen asti. Nämä ja monet muut ei-saksalaistaustaiset vapaaehtoiset olivat Saksan aatteen kannattajia.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Paul Hausser