Hete on kukan urospuolinen sukuelin. Se tuottaa siitepölyn. Heteessä on kaksi pääosaa: anteri ja varsi. Varsi on myös nimeltään säie (filamentti), ja se kannattelee anteria kukassa.

Rakenne

Anteri (anteri) koostuu yleensä kahdesta thekasta, joista jokaisessa on kaksi siitepölypussia (microsporangiumia) — tyypillisissä kukissa yhteensä siis neljä mikrosporangiumia. Mikrosporangioissa on siitepölyn muodostavia soluja, joita kutsutaan mikrospora‑äidisoluiksi (mikrosporosyyyteiksi).

Siitepölyn synty

Mikrosporosyytit käyvät läpi meioosin, jolloin syntyy haploidisia mikrosporoja. Mikrosporasta kehittyy siitepölyjyvä, joka on haploidi ja muodostaen oman urospuolisen gametofyytin (gametofyyttejä). Siitepölyjyvät sisältävät yleensä yhden vegatiivisen solun ja yhden generatiivisen solun; generatiivinen solu jakautuu yleensä kahdeksi siittiöksi (urospuolisiksi sukusoluille).

Siitepölyn vapautuminen ja pölytys

Siitepöly vapautuu anterin halkeamisesta eli pölyttimen avautumisesta. Pöly kulkeutuu joko tuulen, hyönteisten, lintujen, lepakoiden tai muiden eläinten mukana saman tai toisen kukan vastaanottavalle pinnalle, yleensä stigman pinnalle. Tätä prosessia kutsutaan pölytykseksi. Pölytyksen mekanismit ja heteiden rakenne voivat olla hyvin erilaisia eri lajeilla — esimerkiksi tuuli- ja hyönteispölytystä varten heteet ja siitepöly voivat olla rakenteeltaan ja sijoitukseltaan erilaisia.

Siitepölyjyvän kehitys ja hedelmöitys

Onnistuneen pölytyksen jälkeen siitepölyjyvä (epäkypsä mikrogametofyytti) kehittyy edelleen kasvattamalla siitepölyputken, jonka kautta siittiöt kulkeutuvat kukinnon sisälle. Useimmissa kukkakasveissa kaksi urospuolista sukusolua siirtyy siitepölyputkea pitkin; toinen yhdistyy munasoluun muodostaen alkion (siittiön ja munasolun yhdistyminen), ja toinen yhdistyy keltaiseen keskussoluun muodostaen endospermin — tämä kaksinkertainen hedelmöitys on ominaista kukkakasveille.

Sovitumia ja ekologinen merkitys

  • Heteiden muoto, anterin avautumistapa ja siitepölyn ominaisuudet ovat usein sopeutumia tiettyyn pölytysjärjestelmään (esim. hyönteispölytys, lintupölytys tai tuulipölytys).
  • Joillakin kasveilla on erikoistuneita heteitä tai antereita, kuten porisidonta (aukot anterissa), tahmea tai öljymäinen siitepöly tai voimakas tuoksu houkuttelemaan tiettyjä pölyttäjiä.
  • Heteet ovat keskeisiä pölytyksen ja lisääntymisen kannalta, ja niiden rakenteen vaihtelu vaikuttaa suoraan lajien lisääntymismenestykseen ja geneettiseen vaihteluun.

Yhteenvetona: heteet (anterit ja säikeet) ovat kukkien urospuolisia rakenneosia, joiden tehtävänä on muodostaa ja vapauttaa siitepöly, joka puolestaan mahdollistaa pölytyksen ja hedelmöityksen kukkakasveilla.