Lehtopöllö Strix aluco – tuntomerkit elintavat ja levinneisyys
Lehtopöllö (Strix aluco) on keskikokoinen, voimakasrakenteinen pöllö, jota tavataan yleisesti metsissä suuressa osassa Euraasiaa. Lajia on tunnistettu noin yksitoista alalajia, joiden väritys vaihtelee ruskean punertavasta harmaaseen ja tummiin morph-riveihin; yleinen piirre on laikukas ja poikkijuovainen sulkapeite, joka antaa hyvän suojavärin puustoisissa ympäristöissä.
Tunnistettavat piirteet
Lehtopöllö on pituudeltaan tyypillisesti noin 37–43 cm ja siipien kärkiväli 80–100 cm, paino vaihtelee alalajista ja vuodenajasta riippuen yleensä noin 350–700 grammasta. Sillä on pyöreähkö pää ilman korvatuppeja, tumma tai mustanruskea ihoinen katse ja voimakkaat jalat. Sulkapeite on laikukas ja raitainen; vatsapuoli on usein vaaleampi ja poikkijuovainen. Sukupuolten välillä ei ole selvää värieroa.
Elintavat ja ravinto
Lehtopöllö on pääasiassa öinen petolintu, joka metsästää enimmäkseen jyrsijöitä kuten myyriä ja hiiriä, mutta myös muita pieniä nisäkkäitä, lintuja, matelijoita ja suuria hyönteisiä. Se käyttää usein saalistustapaa, jossa se istuu vartiopaikalla (oksalla tai pöllinrungolla) ja syöksyy saaliin päälle; saalis nielaistaan usein kokonaisena tai paloitellaan. Kaupunkialueilla lehtopöllön ruokavalio saattaa sisältää enemmän lintuja ja ihmisen läheisyydessä eläviä lajeja.
Lehtopöllön metsästyksessä tärkeitä ovat sekä näkö- että kuuloaisti. Lajin suuret silmät ja hyvää yövalaistukseen sopeutunut näkö auttavat hämärässä, mutta erityisen merkittävä on korvien epäsymmetrinen sijoittuminen, joka antaa tarkan äänilähteen suunnan. Lisäksi pehmeät siipisulkat mahdollistavat lähes äänettömän lennon. Vaikka lehtopöllö kykenee saalistamaan myös pienempiä pöllöjä, se on toisinaan uhattuna suuremmilta petolinnuilta kuten huuhkajalta tai haukkamaisilta petolinnuilta. Vapaasti lentäneisiin poikasiin kohdistuu myös huomattava riski muun muassa punaketun saalistuksen takia.
Lisääntyminen ja pesimä
Pesä sijaitsee tavallisesti puun kolossa, vanhassa oravan- tai muiden lintujen pesässä, kallionkolossa tai käytössä olevassa linnunpöntössä. Parit ovat usein reviirissä ympäri vuoden. Naaras munii tavallisesti 2–4 munaa (ajoittain 1–6), ja inkubaatio kestää noin 28–30 vuorokautta; naaras varsinainen haudonta, isäntä lintu kantaa ruokaa ja huolehtii saalista. Poikaset lähtevät pesästä noin 4–6 viikon iässä, mutta riippumattomiksi ne tulevat vasta myöhemmin vuodesta. Monet nuoret eivät kuitenkaan löydä omaa sopivaa reviiriä ja kuolevat nälkään tai petojen saaliiksi ensimmäisen elinvuoden aikana.
Levinneisyys ja elinympäristö
Lehtopöllö on levinnyt laajasti Euroopan ja Aasian laajoille alueille ja on monin paikoin pysyvä asukas. Se suosii lehti- ja sekametsiä, vanhoja puustoalueita, puistoja ja puutarhoja, ja sopeutuu hyvin myös maaseutu- ja kaupunkiympäristöihin, jos pesäpaikkoja ja riittävästi saalista on saatavilla. Lajin eri alalajit on sopeutuneet paikallisiin olosuhteisiin, mistä syystä väri- ja kokovariaatioita esiintyy.
Ääntely
Lehtopöllön soitomainen ääni on syvä ja toistuva, ja se toimii reviirikutsuna: ääniä voivat kuulostaa monistaan kuvattuna "huu-huu" tai toistuvana huudon sarjana. Äänet eroavat jonkin verran alueittain, ja sekä urokset että naaraat käyttävät ääntelyä reviiri- ja parinmuodostuskäyttäytymisessä.
Uhat ja suojelu
Lehtopöllö on maailmanlaajuisesti melko yleinen laji, eikä sille yleisesti ole uhkaa laadullisessa mittakaavassa; monet alueelliset kannat voivat kuitenkin kärsiä elinympäristön menetyksestä, vanhojen puiden poistamisesta, kemiallisen torjunnan (esim. rodentisidit) aiheuttamasta toksiinikuormituksesta sekä liikenneonnettomuuksista. Suojelutoimiin kuuluu pesäpaikkojen säilyttäminen ja korvaavien pesämahdollisuuksien, kuten pönttöjen, tarjoaminen sekä torjunta-aineiden käytön rajoittaminen. Lehtopöllö on useissa maissa suojeltu laji.
Muuta
- Elinikä luonnossa on yleensä muutamasta vuodesta yli kymmeneen vuoteen, mutta monet yksilöt kuolevat nuorena.
- Lehtopöllö esiintyy usein kulttuurissa ja kansanperinteessä yön symbolina ja kuuluu monien luonnonharrastajien kiinnostuksen kohteisiin.
- Tietoa lajin kantakoon muutoksista ja paikallisista erityispiirteistä saa usein alueellisilta lintuyhdistyksiltä ja tutkimuslähteistä.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mikä on huuhkaja?
V: Tavi-pöllö tai ruskeapöllö on keskikokoinen pöllö, jota tavataan metsissä suuressa osassa Euraasiaa.
K: Kuinka monta tunnustettua huuhkajan alalajia on olemassa?
V: Tunnistettuja huuhkajan alalajeja on yksitoista.
K: Missä huuhkaja yleensä tekee pesänsä?
V: Huuhkaja tekee pesänsä yleensä puun koloon, jossa se voi suojella muniaan ja poikasiaan mahdollisilta saalistajilta.
K: Mitä tapahtuu nuorille linnuille, jotka eivät löydä vapaata reviiriä?
V: Monet nuoret linnut nääntyvät nälkään, jos ne eivät löydä vapaata reviiriä vanhempien huollon loputtua.
K: Mitä huuhkaja metsästää?
V: Huuhkaja metsästää pääasiassa jyrsijöitä, yleensä pudottautumalla ahvenelta saaliinsa kiinni. Kaupungeissa sen ruokavalioon kuuluu suurempi osa linnuista.
K: Mitkä sopeutumiset ja kyvyt auttavat huuhkajaa yöjahtauksessa?
V: Näkö- ja kuuloaistimukset sekä äänetön lento auttavat pöllöä yöjahtiin.
K: Mikä on avainasemassa huuhkajan metsästyskyvyssä?
V: Huuhkajan metsästyskykyyn vaikuttavat hänen epäsymmetrisesti sijoitetut korvansa, jotka antavat sille erinomaisen suuntakuulon.
