The Bad Girls Club (tai BGC) on yhdysvaltalainen tosi-tv-sarja, jonka on luonut Jonathan Murray Oxygen-televisiokanavalle. Ohjelma seuraa yleensä seitsemän naisen yhteiseloa suuressa talossa; heidät esitellään "pahoina tyttöinä" heidän haastavan tai provosoivan käytöksensä vuoksi. Osallistujien taustat ja etnisyydet vaihtelevat, ja monilla on aiempia psykologisia tai käyttäytymiseen liittyviä vaikeuksia. Tuotantoryhmä kuvaa heidän arkeaan talossa ja sen ulkopuolella kolmen kuukauden ajan. Osallistujille asetetaan säännöt ja tavoitteena on kuvatusti muuttaa haitallisia käytösmalleja ja kasvaa "paremmiksi roolimalleiksi". Sääntöjen rikkomisesta seuraa varoituksia tai poistaminen ohjelmasta; poistettujen tilalle tuodaan usein uusi "korvaaja".

Formaatti ja tuotanto

Ohjelman perusidea on voimakkaasti konfliktipainotteinen: kamera tallentaa keskusteluja, riitoja ja henkilökohtaista elämää sekä "confessional"-tyyppisiä yksilöhaastatteluja. Osallistujat asuvat samassa talossa ja joutuvat kohdata kotielämän haasteet, yhteiselon paineet ja tuotantotiimin asettamat tehtävät tai haasteet. Usein draamaa syntyy erilaisten persoonallisuuksien törmätessä, ja ohjelma hyödyntää tätä viihteellisesti.

Kaudet, katsojaluvut ja vastaanotto

Alkuvaiheessa sarjan lähtökohta vaihteli; esimerkiksi Ensimmäisellä ja toisella kaudella formaatti oli eri tavoin muokattu verrattuna myöhempiin tuotantoihin. Sarjalla on ollut useita kausia, ja erityisesti neljäs kausi saavutti korkeat katsojaluvut ja toimi monille sarjan läpimurtokautena. Ohjelmaa on esitetty myös kansainvälisesti useissa maissa. Televisiokriitikot antoivat ohjelmalle usein kielteistä palautetta, sillä sarjan sisältö korosti toistuvasti tappeluita, aggressiota ja provosoivaa käyttäytymistä. Kritiikkiä tuli myös siitä, että ohjelma näytti nuorille esikuvia, joiden käyttäytyminen ei ollut yhteiskunnallisesti suotavaa; osa kouluista ja paikallisyhteisöistä reagoi voimakkaasti ja jopa kielsi sarjan esittämisen tai keskusteli sen vaikutuksista nuoriin.

Kiistat ja julkinen palaute

Ohjelman ympärillä on ollut paljon kohuja. Osa näyttelijöistä on esittänyt julkisesti lausuntoja tai käyttäytynyt tavoilla, jotka ovat herättäneet laajaa paheksuntaa yleisössä ja mediassa. Kontroverssit koskivat muun muassa väkivaltaa, rasismia ja loukkaavia kommentteja. Tällaiset tapaukset ovat lisänneet keskustelua siitä, millaista sisältöä tosi-tv:n tulisi välittää ja kuinka pitkälle tuotannot saavat mennä viihteen vuoksi.

Spin-offit, tuotteistaminen ja vaikutus

Ohjelmasta on syntynyt useita jatko- ja spin-off -ohjelmia; niiden joukossa on kolme laajempaa spin-offia, kuten spin-offia mainitseva kokonaisuus. Erityisesti Love Games: Bad Girls Need Love Too on ollut katsojamäärien ja julkisuuden suhteen menestys: siinä kolme entistä "pahaa tyttöä" etsii rakkautta ja seurustelukumppaneita. Oxygen on myös lisensoitu tuotteistusta varten: yhtiö julkaisi mobiilipelejä, sarjakuvia ja muuta fanituotetta sarjan markkinoinnissa. Ohjelmalla on ollut näkyvä kulttuurivaikutus tosi-tv-genressä: se synnytti keskustelua tuotantokäytännöistä, osallistujien hyvinvoinnista sekä siitä, miten konfliktit myydään televisiossa.

Tunnettuja osallistujia ja jatkoleimat

Show'ssa on ollut mukana 62 ihmistä. Monet entisistä osallistujista jatkoivat julkisuudessa eri tavoin: esimerkiksi Kerry Harvickista (ensimmäiseltä kaudelta) tuli country-laulaja, ja Tanisha Thomasista (toiselta kaudelta) tuli juontaja useissa Bad Girls Clubin spin-off-ohjelmissa. Useat muutkin osallistujat ovat esiintyneet Love Games: Bad Girls Need Love Too -sarjassa tai muissa tosi-tv-tuotannoissa; esiintyjiin kuuluvat muun muassa Amber Meade, Amber Buhl, Sarah Michaels, Kendra Jones, Natalie Nunn ja Lea Beaulieu. Ohjelma on jakanut mielipiteitä laajasti: osa katsojista pitää sitä viihdyttävänä ja koukuttavana, kun taas toiset kritisoivat sen vaikutusta käyttäytymisnormeihin ja sen tapaa käsitellä vakavia aiheita viihteen nimissä.