Titles of Nobility Amendment on muutosehdotus Yhdysvaltojen perustuslakiin, jonka 11. kongressi hyväksyi 1. toukokuuta 1810 ja joka lähetettiin osavaltioiden lainsäätäjille ratifioitavaksi. Ehdotus olisi poistanut Yhdysvaltojen kansalaisuuden henkilöiltä, jotka olisivat hyväksyneet aatelisarvonimen tai vastaavan arvonimen jostakin vieraasta maasta, ja se sisälsi myös säännöksiä tällaisissa tapauksissa julkisten virkojen saavasta kelpoisuuden menettämisestä. Kahdesti vuosina 1812–1816 se oli niin lähellä ratifiointia, että tarvittiin vain kahden osavaltion lisäratifiointi, jotta siitä olisi tullut osa perustuslakia; kongressi ei kuitenkaan asettanut ehdotukselle määräaikaa, joten muutos on edelleen osavaltioiden käsiteltävänä.

Sisältö ja tarkoitus

Ehdotuksen keskeinen tavoite oli estää ulkomailta tuleva aatelisarvojen tai vastaavien etuoikeuksien vaikutus yhdysvaltalaiseen politiikkaan ja julkisiin virkoihin. Se olisi luonut selkeän rangaistuksen (kansalaisuuden menetyksen ja viranhoidon eston) niille, jotka hyväksyvät ulkomaisia arvonimiä tai niiden vastikkeena annettuja etuja. Tätä pidettiin osana laajempaa 1800‑luvun alun huolta siitä, että kansallista itsenäisyyttä ja kansalaisten lojaalisuutta ei vaarannettaisi ulkopuolisten vaikutuksen kautta.

Ratifiointitilanne ja juridinen asema

Kongressin määräämättä määräaikaa ehdotus pysyy virallisesti avoimena ratifioinnille osavaltioissa. Koska osavaltioiden lukumäärä on kasvanut Yhdysvaltain laajetessa, tarvittava määrä ratifiointeja määräytyy kulloisenkin osavaltioiden kokonaismäärän kolmen neljäsosan perusteella. Nyt, kun osavaltioiden määrä on kasvanut, tarvitaan vielä 26 osavaltion ratifiointi, jotta tämä muutos voitaisiin hyväksyä.

Käytännön vaikutus ja keskustelu

  • Perustuslaissa on jo olemassa muita määräyksiä, jotka rajoittavat viranomaisten vastaanottamia arvonimiä ja etuoikeuksia ulkomailta (esimerkiksi perustuslain artiklat, jotka rajoittavat arvonimien antamista ja ulkomaisia lahjoja). Tämän vuoksi ehdotuksen käytännön vaikutus olisi ollut sekä symboleinen että oikeudellinen: se olisi laajentanut seuraamuksia yksityishenkilöihin.
  • Koska muutos ei ole tullut osaksi perustuslakia, sen määräyksiä ei sovelleta nykyisessä oikeustilanteessa, ja tästä syystä korkeat oikeudelliset ja poliittiset seuraukset ovat lähinnä historiallista kiinnostusta.
  • Ehdotukseen liittyy myös paljon väärinkäsityksiä ja myyttejä; ajoittain on esitetty virheellisiä väitteitä, että muutos olisi salaa tullut voimaan, mutta viralliset lähteet eivät tue näitä väitteitä.

Miksi asia on edelleen merkityksellinen?

Vaikka ehdotus ei ole osa nykyistä perustuslakia, se heijastaa aikakauden arvoja ja pelkoja ulkomaisesta vaikutuksesta. Se toimii esimerkkinä siitä, miten 1800‑luvun poliittinen keskustelu pyrki suojelemaan nuorta tasavaltaa ulkomaiselta hierarkialta ja etuoikeuksilta. Lisäksi se herättää yhä peruskysymyksiä siitä, miten perustuslakimuutoksia tulee käsitellä, mitä merkitsee määräajan asettaminen ratifioinneille ja miten historialliset ratifioinnit lasketaan suhteessa uusien osavaltioiden liittymiseen liittoon.