Gentin sopimus oli rauhansopimus, joka päätti Amerikan yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen vuoden 1812 sodan. Se allekirjoitettiin 24. joulukuuta 1814 flaaminkielisessä Gentin kaupungissa. Sopimus palautti maiden rajat sodan alkua edeltäneeseen linjaan (status quo ante bellum) ja lopetti avoimet sotatoimet Euroopan ja Pohjois-Amerikan välillä.
Tausta
Vuosi 1812 -sota sai alkunsa useista kiistoista, kuten merenkulkuoikeuksista, kauppasaartoihin liittyvistä riidoista sekä impressiokäytännöstä, jossa brittiläiset laivastoviranomaiset pakkopalveluttivat merimiehiä. Sotaan vaikutti myös Yhdysvaltojen halu laajentua länteen sekä jännitteet rajaseudulla. Sota käytiin pääosin Pohjois-Amerikassa ja merellä, ja se sisälsi useita taisteluja ja piirityksiä molemmille osapuolille.
Neuvottelut ja allekirjoitus
Neuvottelut käynnistyivät Gentiin kokoon tulleiden diplomaattisten edustajien välillä. Sopimus allekirjoitettiin jouluaattona 24. joulukuuta 1814. Vaikka allekirjoitus päätti virallisesti neuvottelut, uutisvälityksen hitaus tarkoitti, että jotkin taistelut jatkuivat vielä paikoin tiedon viivästymisen vuoksi.
Sopimuksen keskeiset kohdat
- Status quo ante bellum: Sopimus palautti maiden välisten rajojen ja omistusoikeuksien tilanteen samaan tilaan kuin ennen sodan syttymistä.
- Rajakomissiot: Sovittiin komissioista ja jatkoneuvotteluista, jotka selvittäisivät erimielisyyksiä rajoihin, merenkulkuun ja kalastusasioihin liittyen.
- Luopuminen vaatimuksista: Monet alkuperäiset sotasyyt, kuten impressiointi, jätettiin neuvottelussa vähemmälle huomiolle, koska Euroopan poliittinen tilanne oli muuttunut Napoleonin sotien päättyessä.
Ratifiointi ja seuraukset
Parlamentti ratifioi sopimuksen 30. joulukuuta 1814. Sen allekirjoitti prinssi regentti (tuleva kuningas Yrjö IV). Samaan aikaan uutisviiveistä johtuen Andrew Jacksonin johtama amerikkalainen armeija saavutti suuren voiton New Orleansin taistelussa 8. tammikuuta 1815 — taistelu tapahtui siis käytännössä sopimuksen allekirjoituksen jälkeen, koska taistelijat eivät vielä olleet saaneet tietoa sopimuksesta. Sopimus tuli voimaan vasta, kun Yhdysvaltain senaatti ratifioi sen yksimielisesti helmikuussa 1815.
Sopimus päätti avoimen sodan ja loi pohjan rauhanomaisemmalle suhdetta Yhdysvaltojen ja Britannian välillä. Se johti myös jatkoneuvotteluihin ja myöhempiin sopimuksiin, kuten Rush–Bagot-sopimukseen (1817), jolla rajoitettiin sotalaivojen läsnäoloa Suurilla järvillä ja vahvistettiin pitkää rauhanjaksoa Pohjois-Amerikassa. Vaikka sopimuksessa ei ratkaistu kaikkia kauppaan ja merenkulkuun liittyneitä vaatimuksia, sen poliittinen merkitys oli suuri: se päätti sodan ja käynnisti uuden vaiheen angloamerikkalaisissa suhteissa, mikä vähensi sotilaallisia konfliktien todennäköisyyttä tulevina vuosikymmeninä.
