Sopimus Saksaa koskevasta lopullisesta järjestelystä
Sopimus lopullisesta järjestelystä Saksan suhteen (saksa: Vertrag über die abschließende Regulung in bezug auf Deutschland ranska: Traité portant règlement définitif concernant l'Allemagne Russian: Догοвор об окончательном урегулировании in отношении Германии) kutsutaan joskus 2 + 4 -sopimukseksi.
Sen allekirjoittivat kaksi Saksaa (Länsi- ja Itä-Saksa) ja neljä sodanaikaista liittolaista (Ranska, Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Neuvostoliitto) 12. syyskuuta 1990 Moskovassa, Neuvostoliitossa.
Sopimus päätti virallisesti toisen maailmansodan. Toisen maailmansodan liittoutuneet luopuivat valtuuksista ja velvollisuuksista, joita niillä oli ollut Saksassa ja Berliinissä sen jälkeen, kun natsien antautuminen vuonna 1945 lopetti taistelut toisessa maailmansodassa.
Kuusi maata allekirjoitti sopimuksen, mutta vain viisi ratifioi (vahvisti) sen. Tämä johtuu siitä, että Saksa yhdistyi yhden hallituksen alaisuuteen 3. lokakuuta 1990, kolme viikkoa sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.
Sopimus mahdollisti Itä- ja Länsi-Saksan yhdistymisen yhdeksi maaksi. Siinä sanottiin, että Saksa toimii rauhanomaisesti eikä aloita sotia. Saksa lupasi rajoittaa armeijansa, laivastonsa ja ilmavoimiensa kokoa ja olla valmistamatta ydinpommeja.
Sopimuksessa asetettiin myös suuntaviivat Saksassa olevien ulkomaisten joukkojen siirtämiselle. Neuvostoliiton oli siirrettävä kaikki joukkonsa pois Itä-Saksasta ja Itä-Berliinistä vuoteen 1994 mennessä. Kolmea länsiliittolaista pyydettiin pitämään joukkonsa Berliinissä, kunnes Neuvostoliitto olisi poistunut. Saksa lupasi myös olla sallimatta Nato-joukkojen siirtymistä Itä-Saksaan ja olla sallimatta myös tietynlaisia aseita itään.
Sopimuksessa määriteltiin myös Saksan rajat, ja Saksan hallitus vahvisti, että Puolan kanssa vuonna 1970 tehty sopimus maiden välisestä rajasta pysyy voimassa.
Sopimus tuli voimaan 15. maaliskuuta 1991, ja Saksasta tuli täysin suvereeni (eli se pystyi valvomaan kaikkea omalla alueellaan, myös Berliiniä).
2+4-sopimuksen ratifiointi Saksassa
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mikä on sopimus Saksan suhteen tehdystä lopullisesta ratkaisusta joskus nimeltään?
V: Sopimusta lopullisesta ratkaisusta Saksan suhteen kutsutaan joskus nimellä 2+4-sopimus.
K: Kuka allekirjoitti sopimuksen?
V: Sopimuksen allekirjoittivat molemmat Saksat (Länsi- ja Itä-Saksa) ja neljä sodanaikaista liittolaista (Ranska, Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Neuvostoliitto).
K: Milloin sopimus tuli voimaan?
V: Sopimus tuli voimaan 15. maaliskuuta 1991.
K: Mitä se mahdollisti?
V: Sopimus mahdollisti Itä- ja Länsi-Saksan yhdistymisen yhdeksi maaksi.
Kysymys: Mitä lupauksia Saksa antoi asevoimiensa osalta?
V: Saksa lupasi rajoittaa armeijansa, laivastonsa ja ilmavoimiensa kokoa ja olla valmistamatta ydinpommeja.
K: Mitä ulkomaisia joukkoja pyydettiin tekemään tämän sopimuksen yhteydessä?
V: Neuvostoliittoa pyydettiin siirtämään kaikki joukkonsa pois Itä-Saksasta ja Itä-Berliinistä vuoteen 1994 mennessä, kun taas kolmea länsiliittolaista pyydettiin pitämään joukkonsa Berliinissä siihen asti, kunnes Neuvostoliitto oli poistunut.
Kysymys: Mitä tässä sopimuksessa määrättiin maiden välisistä rajoista?
V: Sopimuksessa asetettiin suuntaviivat Saksassa olevien ulkomaisten joukkojen siirtämiselle ja Saksan rajojen määrittelylle; siinä myös vahvistettiin, että Puolan ja Saksan välinen vuoden 1970 rajasopimus pysyisi voimassa.
