Tristan und Isolde – Wagnerin ooppera (1857–1865): legenda ja vaikutus

I näytös

Irlantilainen prinsessa Isolde ja hänen palvelijattarensa Brangaene ovat Tristanin laivalla, joka viedään kuningas Marken maille Cornwalliin, jossa Isolde on määrä naittaa kuningas. Ooppera alkaa, kun nuori merimies laulaa "villistä irlantilaisneidosta". Isolde luulee, että mies laulaa hänestä. Hän on raivoissaan ja toivoo, että meri nousisi ja upottaisi laivan, jolloin kaikki aluksella olevat kuolisivat. Hän on erityisen raivoissaan Tristanille, ritarille, joka vie hänet kuninkaan luo. Hän pyytää piikaa hakemaan Tristanin, mutta tämä ei tule, koska hän ohjaa laivaa. Tristanin kätyri Kurwenal puhuu Brangaenelle vihamielisesti muistuttaen häntä siitä, että Tristan oli tappanut Isolden edellisen sulhasen Moroldin ja lähettänyt tämän pään takaisin Irlantiin.

Brangaene palaa Isolden luo kertomaan, mitä hänelle sanottiin. Isolde kertoo surullisena, kuinka Moroldin kuoleman jälkeen Tantris-niminen mies oli tuotu hänen luokseen, koska hän oli vakavasti loukkaantunut, ja että Isolde oli parantanut miehen parantavilla voimillaan. Sitten hän kuitenkin sai selville, että miehen oikea nimi oli Tristan. Hän oli Irlannin pahin vihollinen, ja hän oli mies, joka oli tappanut Moroldin. Isolde oli yrittänyt tappaa hänet miekalla, mutta kun Tristan oli katsonut häntä silmiin, hänen sydämensä oli täyttynyt rakkaudesta ja hän oli pudottanut miekan. Tristan oli saanut palata Cornwalliin. Nyt näytti kuitenkin siltä, että hän oli kertonut sedälleen, kuningas Markelle, kaiken kauniista Isoldesta ja tullut hakemaan häntä, jotta hänen setänsä voisi naida hänet. Brangaene yrittää saada Isolden ymmärtämään, että Tristan tekee kunniallisen teon tehdäkseen hänestä Irlannin kuningattaren, mutta Isolde ei kuuntele. Hän on raivoissaan ja haluaa, että Tristan juo juomaa, jonka hänen äitinsä oli tarkoittanut kuningas Markelle ja Isoldelle rakkausjuomaksi, mutta Tristanille se merkitsisi kuolemaa.

Kurwenal ilmestyy paikalle ja kertoo, että Tristan on sittenkin suostunut tapaamaan Isoldea. Kun Tristan saapuu paikalle, Isolde kertoo hänelle, että hän tietää nyt, että Tristan oli Tantris, ja että Tristan on hänelle henkensä velkaa. Tristan suostuu juomaan juomaa, jonka Brangaene on nyt valmistanut, vaikka hän tietää, että se voi tappaa hänet. Kun hän juo, Isolde sieppaa häneltä loput juomasta ja juo sen itse. Molemmat uskovat kuolevansa ja tunnustavat rakastavansa toisiaan. Kurwenal tulee ja kertoo, että kuningas Marke on saapumassa. Isolde kysyy Brangaeneelta, mitä juomaa hän valmisti, ja saa kuulla, ettei se ollutkaan kuolemanmyrkkyä, vaan lemmenjuoma. Ulkona merimiehet toivottavat kuningas Marken saapumisen tervetulleeksi.

Toinen näytös

Ryhmä metsästää yöllä. Kuningas Marken linna on tyhjä lukuun ottamatta Isoldea ja Brangaenea, jotka seisovat sytytetyn soihdun ääressä. Isolde luulee koko ajan, että metsästyssarvet ovat tarpeeksi kaukana, jotta hän voi sammuttaa liekit ja antaa merkin Tristanille, että hän liittyy seuraan. Brangaene varoittaa Isoldea siitä, että yksi kuningas Marken ritareista, Melot, on nähnyt Tristanin ja Isolden katsovan toisiaan rakastavasti. Isolde kuitenkin luulee, että Melot on Tristanin paras ystävä, ja koska hän haluaa epätoivoisesti nähdä Tristanin, hän sammuttaa liekit. Brangaene menee linnan muureille vahtimaan, kun Tristan saapuu.

Tristan ja Isolde voivat nyt kertoa toisilleen, että he ovat hulluna toisiinsa. He eivät huomaa, että yö on päättymässä, ja Melot johdattaa Marken löytämään rakastavaiset toistensa käsivarsilta. Marke on epätoivoisen surullinen, koska Tristan on petetty ja myös siksi, että hän itse oli alkanut rakastaa Isoldea.

Tristan kysyy nyt Isoldelta, seuraisiko tämä häntä jälleen yöhön, ja Isolde suostuu. Melot ja Tristan taistelevat, mutta sitten Tristan heittää miekkansa sivuun ja saa Melotilta vakavan haavan.

III näytös

Kurwenal on tuonut Tristanin kotiinsa Kareolin linnaan Bretagnessa. Paimen soittaa surullista sävelmää pillillään ja kysyy, onko Tristan hereillä. Kurwenal sanoo, että vain Isolden saapuminen voi pelastaa Tristanin. Paimen sanoo pitävänsä vahtia ja soittavansa iloisen sävelen laivan saapumisen merkiksi. Tristan herää nyt ja on surullinen siitä, että on jo päivä. Hänen surunsa muuttuu iloksi, kun Kurwenal kertoo hänelle, että Isolde on tulossa. Hän kysyy, onko laivaa näkyvissä, mutta hän kuulee vain paimenen surumielisen sävelen.

Tristan vajoaa takaisin. Hän muistaa, että paimenen sävel on se, jonka hän oli kuullut, kun hänen isänsä ja sitten äitinsä kuolivat. Hän lyyhistyy. Paimen viheltää nyt Isolden laivan saapumista, ja kun Kurwenal ryntää häntä vastaan, Tristan repii innoissaan siteet haavoistaan. Kun Isolde saapuu hänen luokseen, Tristan kuolee lausuessaan hänen nimeään.

Isolde lyyhistyy hänen viereensä, kun toisen aluksen ilmestymisestä ilmoitetaan. Kurwenal näkee Melotin, Marke ja Brangaenen saapuvan ja hyökkää raivoissaan Melotin kimppuun, koska tämä oli tappanut Tristanin. Taistelussa sekä Melot että Kurwenal kuolevat. Marke ja Brangaene saavuttavat lopulta Tristanin ja Isolden. Marke on kauhean surullinen. Hän selittää kuulleensa Brangaeneelta rakkausjuomasta ja tulleensa tänne, koska oli päättänyt, että Tristan ja Isolde pitäisi yhdistää. Isolde näyttää heräävän, mutta viimeisessä aariassaan, jossa hän kuvailee näkyään Tristanista, joka on noussut kuolleista ("Liebestod"), hän kuolee suruun.

Kappaleen ensimmäinen sointu on hyvin kuuluisa. Se on tullut tunnetuksi Tristanin sointuna. Vaikka sitä oli käytetty aiemminkin, Wagnerin tapa käyttää sitä tässä kappaleessa oli aivan uusi. Se tekee harmoniasta hyvin epäselvän, eikä kuulija moniin tahtiin tiedä, missä sävellajissa musiikki on. Se luo paljon jännitystä. Oopperassa on monia muitakin tällaisia hetkiä. Jännitys jatkuu läpi koko oopperan. Tarina kertoo jännitteestä, joka voi laantua vain kuoleman kautta.

Preludi ja Liebestod on Wagnerin sovittama konserttiversio alkusoitosta ja Isolden kolmannen näytöksen aariasta, joka esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1862 ennen itse oopperan ensiesitystä vuonna 1865. Liebestod voidaan esittää joko puhtaasti orkesteriversiona tai niin, että sopraano laulaa Isolden näkemyksen Tristanista henkiin herätettynä.