Lapsuusiän hyvänlaatuinen paroksismaalinen huimaus (BPVC) – oireet ja ennuste
BPVC – lapsuusiän hyvänlaatuinen paroksismaalinen huimaus: tunnista oireet ja ennuste, milloin hakea apua ja mitä odottaa lapsen toipumisessa.
Lapsuusiän hyvänlaatuinen paroksismaalinen huimaus (lyhyesti BPVC) on lääketieteellinen ongelma, joka esiintyy lapsilla. "Hyvänlaatuinen" tarkoittaa "vaaratonta", "paroksysmaalinen" tarkoittaa, että jokin tulee ja menee äkillisesti, ja "vertigo" tarkoittaa "huimausta". BPVC on siis vaaratonta huimausta lapsilla, joka tulee ja menee äkillisesti.
Huimaus saa lapset yleensä tuntemaan, että he liikkuvat tai pyörivät tai että heidän päänsä sisäpuoli liikkuu tai pyörii.
Yleensä BPVC alkaa lapsilla kahden ja viiden vuoden iässä. Se häviää usein kahdeksan vuoden ikään mennessä. Joillakin lapsilla BPVC voi kuitenkin alkaa paljon nuorempana (muutaman kuukauden ikäisenä) tai vanhempana (12-vuotiaana).
BPVC on yleisin huimauksen syy lapsilla, joilla ei ole kuulonalenemaa tai diagnosoitua korvasairautta. Se on yleinen ongelma, jota esiintyy noin 2,6 prosentilla lapsista (26 lapsella 1 000:sta).
Tyypilliset oireet
- Äkilliset, toistuvat huimauskohtaukset, joissa lapsi voi kertoa pyörimisestä, kaatumisen tunteesta tai pään sisäisestä liikkeestä.
- Kohtaukset voivat kestää sekunneista minuutteihin; harvoin pidempään.
- Lapsi voi muuttua kalpeaksi, olla pahoinvoiva tai oksentaa kohtauksen aikana.
- Joissain tapauksissa esiintyy lyhytaikaista silmävärinää (nystagmus) tai tasapainon heikkenemistä.
- Yleensä lapsi on normaalin oloinen kohtuullisesti kohtauksen välillä eikä oireile muuten.
Syy ja riskitekijät
BPVC:n tarkkaa syytä ei aina tiedetä, mutta se liittyy usein migreenialttiuteen. Monilla lapsilla on suvussa migreeniä, ja myöhemmin iässä osa BPVC-lapsista kehittää migreeniä. BPVC:a pidetään usein eräänlaisena lapsuusiän migreenin varianttina.
Diagnoosi
- Diagnoosi perustuu pääosin oireiden kuvaan ja lapsen tutkimukseen.
- Elintoimintojen tarkastus ja neurologinen peruslääkärintutkimus ovat tärkeitä. Korvan tutkimus ja kuulotesti tehdään yleensä, jotta varmistetaan, ettei taustalla ole kuulonalenemaa tai diagnosoitua korvasairautta.
- Lisätutkimuksia, kuten magneettikuvausta tai EEG:tä, harkitaan jos oireet ovat epätavallisia, osaavat poikkeavia neurologisia löydöksiä tai jos kohtaukset alkavat hyvin varhaisessa iässä tai jatkuvat pitkään.
Erotteludiagnoosit (mitä muut voivat olla)
- Vestibulaarinen neuroniitti tai labyrintti-infektio (yleensä kuumeilu ja kuuloon liittyvät oireet voivat erottaa).
- Epileptiset kohtaukset, jos oireet ovat poikkeavia tai niihin liittyy tajunnanmenetystä.
- Syntymästään olevat korva- tai sisäkorvan rakenteelliset poikkeavuudet, jotka voivat aiheuttaa oireita ja kuulonalenemaa.
- Aikuisille tyypillinen hyvänlaatuinen asentohuimaus (BPPV) on lapsilla harvinaisempi.
Hoito ja seuranta
- Useimmiten hoito on oireenmukaista ja perustuu vanhempien ja lapsen ohjaukseen sekä turvatoimiin (estää putoamisia ja loukkaantumisia kohtauksen aikana).
- Pahoinvointia voidaan hoitaa tarvittaessa paikallislääkärin ohjeistuksella.
- Jos kohtaukset ovat toistuvia tai hyvin häiritseviä, lapsen lääkäri tai erikoislääkäri (esim. lastenlääkäri tai neurologi) voi arvioida jatkohoidon tarvetta. Joissain tilanteissa migreeniin kohdistuvat ennaltaehkäisevät hoitomuodot saattavat tulla harkintaan.
- Usein riittää säännöllinen seuranta ja tietoisuus siitä, että tila on yleensä hyvänlaatuinen ja ohimenevä.
Ennuste
BPVC:lla on yleensä erinomainen ennuste. Useimmat lapset saavat oireettomuuden ennen kouluikää tai noin kahdeksan vuoden iän tienoilla. Osa lapsista voi myöhemmin kehittää migreeniä, mikä tukee ajatusta BPVC:n olevan yhteydessä migreeniin.
Milloin hakeutua lääkäriin
- Jos huimaus on hyvin voimakasta tai pitkittyvää.
- Jos huimaukseen liittyy kuulon heikkenemistä, toistuvia oksenteluja, tajunnanalenemista tai pysyviä neurologisia oireita.
- Jos kohtaukset alkavat hyvin aikaisin (esimerkiksi alle 6 kuukauden ikäisenä) tai ilmaantuvat nopeasti yleistyvänä oireena.
Yhteenveto: BPVC on yleinen ja yleensä vaaraton huimaustila lapsilla, joka ilmenee äkillisinä, toistuvina huimauskohtauksina. Usein se häviää lapsuudessa; diagnoosi tehdään oireiden ja tutkimusten perusteella, ja hoito on pääosin oireenmukaista ja tukitoimien antamista. Ota yhteys terveydenhuoltoon epäselvissä tai huolestuttavissa tilanteissa.
Aiheuttaa
Lääkärit eivät tiedä varmasti, mikä aiheuttaa BPVC:n. Jotkut lääkärit uskovat, että se liittyy tasapainoon vaikuttaviin sisäkorvan ongelmiin. Jotkut lääkärit uskovat esimerkiksi, että BPVC on samanlainen kuin eräs toinen häiriö, jota esiintyy usein yli 50-vuotiailla aikuisilla. Tätä häiriötä kutsutaan hyvänlaatuiseksi paroksismaaliseksi asentohuimaukseksi (BPPV). BPPV on "vestibulaarinen häiriö" eli tasapainoon vaikuttava sisäkorvan häiriö.
Toiset lääkärit uskovat, että BPVC liittyy migreenipäänsärkyyn, mutta useimmat BPVC:tä sairastavat lapset eivät saa päänsärkyä.
Merkit ja oireet
- Nystagmus (joskus kutsutaan "tanssiviksi silmiksi"): Nopeat, hallitsemattomat silmien liikkeet. Nämä silmien liikkeet voivat tapahtua itsestään tai johtua tuijottamisesta. Kun BPVC:tä sairastavalla lapsella ei ole muita oireita, hänellä voi olla asentonystagmus, joka tapahtuu, kun pää on tietyssä asennossa.
- Pahoinvointi: Oksennuksen tunne.
- Oksentelu: Oksennus.
- Kävelytaaksia: Ongelmat kävelyssä, koska jokin lääketieteellinen ongelma (kuten BPVC) saa lihakset toimimaan huonosti yhdessä. Tätä oiretta voi olla vaikeampi havaita lapsilla, jotka eivät vielä osaa kävellä.
- Asentohäiriö: Vaikeudet pysyä tasapainossa, minkä vuoksi on vaikea seistä suorassa. Tätä oiretta voi olla vaikeampi havaita vauvoilla, jotka eivät vielä osaa seistä.
- Näyttää pelokkaalta: Lapset saattavat näyttää pelokkailta, koska BPVC aiheuttaa fyysisiä oireita, kuten tasapainon menetystä ja huimausta.
Horisontaalinen (sivulta toiselle) optokineettinen nystagmus. Silmät voivat liikkua myös ylös ja alas (vertikaalinen optokineettinen nystagmus).
Tässä näkyy, miltä sisäkorva näyttää, vestibulaarijärjestelmä on värillinen osa. Sisäkorva on se osa korvaa, joka on ihmisen pään sisällä.
Diagnoosi
Jotta lääkäri voisi diagnosoida hyvänlaatuisen paroksismaalisen lapsuuden huimauksen, kaikkien näiden asioiden on oltava totta:
- Lapsella on ollut vähintään viisi huimauskohtausta.
- Lapsi huimaa usein; huimaus tulee yhtäkkiä ja menee ohi muutamasta minuutista muutamaan tuntiin.
- Lapsen neurologinen tutkimus oli normaali (jossa testataan, onko aivojen toiminnassa ongelmia).
- Lapsen audiometriset ja vestibulaariset toiminnot olivat normaalit kohtausten välillä (tämä tarkoittaa, että lapsen kuulo oli normaali kohtausten välillä eikä sisäkorvissa ollut selviä ongelmia).
- Lapsen elektroenkefalografia (EEG) oli normaali (tämä on testi, jossa etsitään epätavallista sähköistä toimintaa aivoissa).
Erotusdiagnoosit
Erotusdiagnoosit ovat eri sairauksia, jotka voivat aiheuttaa samoja oireita. Kun lääkäri kysyy, mitkä ovat BPVC:n erotusdiagnoosit, hän kysyy, mikä muu sairaus voisi aiheuttaa nämä oireet. Mikä muu tämä voisi olla?" Ennen kuin lääkäri tekee lopullisen diagnoosin, hänen on mietittävä, millä muilla sairauksilla on samoja tai samankaltaisia oireita, ja varmistettava, ettei jokin niistä ole ongelma.
Joitakin BPVC:n erotusdiagnooseja ovat:
- Takakuopan kasvain: Aivokasvain aivojen osassa, joka on kallon alaosassa tai lähellä sitä. Posterior fossa -kasvaimia esiintyy enemmän lapsilla kuin aikuisilla. Noin 54-70 prosenttia kaikista lasten aivokasvaimista alkaa posterior fossa -alueelta.
- Kaularangan poikkeavuudet: Ongelmat selkärangan kaulassa olevassa osassa.
- Otologiset häiriöt: Korvien sisäpuolen ongelmat.
- Hyvänlaatuinen takaraivon epilepsia: Epilepsia: Eräänlainen epilepsia, josta useimmat lapset kasvavat ulos.
- Aineenvaihdunnan häiriöt: Ongelmat siinä, miten elimistö tuottaa energiaa ruoasta.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on lapsuusiän hyvänlaatuinen paroksismaalinen huimaus (BPVC)?
V: BPVC on lääketieteellinen ongelma, jota esiintyy lapsilla. Se on vaaratonta huimausta, joka tulee ja menee äkillisesti.
K: Miltä BPVC tuntuu lapsista?
V: Huimaus saa lapset yleensä tuntemaan, että he liikkuvat tai pyörivät tai että heidän päänsä sisäpuoli liikkuu tai pyörii.
K: Minkä ikäisenä BPVC yleensä alkaa?
V: Yleensä BPVC alkaa lapsilla kahden ja viiden vuoden iässä. Se häviää usein kahdeksan vuoden ikään mennessä. Se voi kuitenkin alkaa jo muutaman kuukauden ikäisenä tai jopa 12-vuotiaana.
K: Onko BPVC yleinen lapsilla?
V: Kyllä, se on yleinen ongelma, jota esiintyy noin 2,6 prosentilla lapsista (26 lapsella 1 000:sta).
K: Lisääkö kuulonalenema tai korvasairaus BPVC:n sairastumisen todennäköisyyttä?
V: Ei, se on yleisin huimauksen syy lapsilla, joilla ei ole kuulonalenemaa tai diagnosoitua korvasairautta.
K: Onko BPVC:hen olemassa hoitoja?
V: Kyllä, BPVC:hen liittyvien oireiden hallintaan on saatavilla hoitoja, kuten lääkkeitä ja vestibulaarista kuntoutusta.
Etsiä