"Vitamiini" on myös vitamiineja sisältävä pilleri, jota syödään säännöllisesti, jotta ihminen pysyy terveenä.

Vitamiini on kemiallinen yhdiste, jota tarvitaan pieniä määriä, jotta ihmiskeho toimisi oikein. Niitä ovat esimerkiksi A-vitamiini, monet B-vitamiinit (kuten B1-, B2-, B3-, B6- ja B12-vitamiinit), C-vitamiini, D-vitamiini, E-vitamiini ja K-vitamiini. Esimerkiksi sitrushedelmät, kuten appelsiinit ja sitruunat, sisältävät C-vitamiinia.

Termin keksi vuonna 1912 biokemisti Casimir Funk, joka eristi mikroravintoaineista koostuvan kompleksin ja ehdotti, että kompleksi nimettäisiin vitamiiniksi. Sana vitamiini ei sopimuksen mukaan sisällä muita välttämättömiä ravintoaineita, kuten tiettyjä kivennäisaineita, välttämättömiä rasvahappoja ja välttämättömiä aminohappoja.

Tällä hetkellä tunnustetaan kolmetoista vitamiinia. Vitamiinit luokitellaan niiden biologisen ja kemiallisen aktiivisuuden eikä rakenteen perusteella. Kukin vitamiinin nimi (sana vitamiini, jota seuraa kirjain) viittaa useisiin vitamiineihin, joilla kaikilla on sama biologinen aktiivisuus. Esimerkiksi A-vitamiini viittaa useisiin eri kemikaaleihin. Vitameerit muuntuvat elimistössä vitamiinin aktiiviseksi muodoksi. Ne ovat joskus myös keskenään muuntuvia.

Keho ei valmista näitä kemikaaleja. Ne tulevat muualta, yleensä ruoasta. Tietyn vitamiinin lyhytaikainen puute ei yleensä ole ongelma, koska elimistö voi varastoida vitamiineja lyhytaikaisesti. Tietyn vitamiinin puuttuminen pidemmän aikaa voi johtaa erilaisiin sairauksiin vitamiinista riippuen. Tunnetuin näistä sairauksista on luultavasti keripukki, joka johtuu siitä, että C-vitamiinia ei ole riittävästi. Beriberi ja riisitauti ovat muita sairauksia.

Nykyään monet lääkeyhtiöt valmistavat edullisia pillereitä, jotka sisältävät erilaisia vitamiineja. Ne auttavat ihmisiä välttämään näitä sairauksia.

Vitamiinit voivat olla joko rasva- tai vesiliukoisia. Rasvaliukoiset vitamiinit (A-, D-, E- ja K-vitamiinit) voidaan varastoida elimistöön, ja ne käytetään tarvittaessa. Vesiliukoiset pysyvät elimistössä vain lyhyen aikaa.

Vitamiinien luokittelu ja tärkeimmät tehtävät

  • Rasvaliukoiset vitamiinit (A, D, E, K): varastoituvat rasvakudokseen ja maksaan. Niillä on mm. merkitys näkökyvylle ja immuunivasteelle (A), luuston ja kalsiumaineenvaihdunnan säätelylle (D), solujen suojaamiselle hapettumiselta (E) sekä veren hyytymiseen liittyviin prosesseihin (K).
  • Vesiliukoiset vitamiinit (C ja B-ryhmä): eivät yleensä varastoidu pitkään; ylimäärä erittyy virtsaan. Ne osallistuvat energiantuotantoon, hermoston toimintaan, solujen aineenvaihduntaan ja esimerkiksi kollageenin muodostukseen (C).

Kolmetoista tunnustettua vitamiinia

Yleisesti tunnustetut vitamiinit ovat:

  • A-vitamiini
  • B1 (tiamiini), B2 (riboflaviini), B3 (niasiini), B5 (pantoteenihappo), B6 (pyridoksiini), B7 (biotiini), B9 (folaatti/ foolihappo), B12 (kobalamiini)
  • C-vitamiini
  • D-vitamiini
  • E-vitamiini
  • K-vitamiini

Yleisiä lähteitä ja imeytyminen

  • Monipuolinen ruokavalio tarjoaa yleensä riittävästi vitamiineja: kasvikset, hedelmät, täysjyväviljat, maitotuotteet, kala, liha, palkokasvit ja pähkinät ovat hyviä lähteitä eri vitamiineille.
  • Joillakin vitamiineilla on erityisiä imeytymisvaatimuksia: esimerkiksi B12 tarvitsee vatsan tuottamaa intrinsistä tekijää imeytyäkseen suolistosta; D-vitamiini muodostuu myös iholla auringon UVB-säteilyn vaikutuksesta ja edistää kalsiumin imeytymistä; C-vitamiini parantaa raudan imeytymistä kasviperäisistä ruoista.
  • Rasvaliukoisten vitamiinien imeytymistä helpottaa rasvan läsnäolo ruoassa.

Puutossairaudet ja niiden oireita

Pitkään jatkuva tietyn vitamiinin puute voi aiheuttaa selviä sairaustiloja:

  • C-vitamiinin puute johtaa keripukkiin: väsymystä, verenvuotoherkkyyttä, ikenien ja ihon muutoksia.
  • D-vitamiinin puute aiheuttaa lapsilla riisitautia (luuston kasvuhäiriöitä) ja aikuisilla osteomalasiaa/luukadon riskin lisääntymistä.
  • B1 (tiamiini) puute aiheuttaa beriberiä: sydän- ja hermostovaivoja.
  • B3 (niasiini) puute voi johtaa pellagraan: ripuli, dementia, ihottuma.
  • B12 puutos voi aiheuttaa pernisiöösiä anemiaa ja ääreishermoston vaurioita (muistihäiriöt, tunnottomuus).
  • A-vitamiinin vaikea puute voi johtaa yö sokeuteen ja vakaviin silmäongelmiin (xerophthalmia).
  • K-vitamiinin puute ilmenee lisääntyneenä verenvuotona ja hyytymishäiriöinä.

Liiallinen saanti ja turvallisuus

  • Rasvaliukoiset vitamiinit voivat kertyä elimistöön ja aiheuttaa yliannostusvaikutuksia. Esimerkiksi liiallinen A-vitamiinin saanti raskauden aikana on teratogeenistä (voi vaurioittaa sikiötä).
  • Myös suurten annosten pitkäaikainen käyttö vesiliukoisiakin vitamiineja voi aiheuttaa haittoja (esim. erittäin suuret C- tai B6-annokset voivat aiheuttaa oireita).
  • Vitamiinilisien käytössä on hyvä noudattaa suosituksia ja keskustella tarvittaessa terveydenhuollon ammattilaisen kanssa, erityisesti jos käyttää lääkkeitä (esim. K-vitamiini vaikuttaa verenohennuslääkkeen tehoon).

Kuka saattaa tarvita lisäravinteita?

  • Raskaana olevat (folaatti eli B9 estää hermostoputken sulkeutumishäiriöitä sikiössä).
  • Elderly/ikääntyneet (B12-imeytyminen voi heikentyä).
  • Veganit ja tiukat kasvissyöjän ruokavaliot (B12 puute riski).
  • Henkilöt, joilla on imeytymishäiriöitä tai tiettyjä sairauksia, tai käytössä lääkkeitä, jotka vaikuttavat vitamiinien imeytymiseen.
  • Ihmiset, joilla on vähäinen auringonvalo (D-vitamiini).

Hyviä käytäntöjä

  • Pyri monipuoliseen ja täysipainoiseen ruokavalioon: useimmat saavat tarvitsemansa vitamiinit ruoasta.
  • Käytä lisäravinteita vain tarpeen mukaan ja noudattaen suosituksia tai terveydenhuollon ohjeita.
  • Ilmoita aina lääkärille tai apteekille käytössäsi olevat lisäravinteet ja lääkkeet välttääksesi haitalliset yhteisvaikutukset.

Jos epäilet vitamiinin puutetta tai harkitset vahvaa lisäravinnetta, ota yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen: oireiden arviointi ja tarvittavat verikokeet auttavat varmistamaan diagnoosin ja sopivan hoidon.