B12-vitamiini (kobalamiini) — toiminnot, lähteet ja puutoksen oireet

Tutustu B12-vitamiinin (kobalamiini) toimintoihin, luonnollisiin lähteisiin ja puutoksen oireisiin — tunnista riskit ja opi ehkäisemään B12-puutosta.

B12-vitamiinia (tai B-12-vitamiinia) kutsutaan myös kobalamiiniksi. Sillä on keskeinen rooli aivojen ja hermoston normaalissa toiminnassa sekä veren muodostumisessa. Se on yksi kahdeksasta B-vitamiinista.

B12 osallistuu normaalisti kaikkien ihmiskehon solujen aineenvaihduntaan, erityisesti DNA-synteesiin ja -säädöksiin, mutta myös rasvahappo- ja aminohappoaineenvaihduntaan. Sienet, kasvit ja eläimet (myös ihmiset) eivät pysty tuottamaan B12-vitamiinia. Ainoastaan bakteereilla ja arkeologeilla on entsyymejä sen synteesiin, vaikka eläimet voivat muuntaa sen tarvitsemakseen versioksi.

Monet elintarvikkeet ovat luonnollinen B12-lähde bakteerisymbioosin ansiosta. Sitä tuottaa osa kasvinsyöjien suolistofloorasta. Lihansyöjät tietysti syövät kasvissyöjiä. Myös levät ja kasvit saavat sitä symbioosista. Eläinten on siis tavalla tai toisella saatava B12-vitamiinia bakteereista (ja arkeoista).

Vitamiini on suurin ja rakenteellisesti monimutkaisin vitamiini. Sitä voidaan tuottaa teollisesti vain bakteerien käymis-synteesillä.

B12-vitamiini on ryhmä kemiallisesti toisiinsa liittyviä yhdisteitä, joilla kaikilla on vitamiinitoimintaa. Se sisältää biokemiallisesti harvinaista kobolttia, joka istuu korriinirenkaaksi kutsutun renkaan keskellä. Ihmiskehossa se muuntuu ihmisen fysiologisiin muotoihin.

B12-vitamiini löydettiin, koska sillä on yhteys pernisiomaiseen anemiaan, joka on autoimmuunisairaus. Koska B12:n imeytymiseen tarvitaan "sisäistä tekijää", sen puute aiheuttaa B12-vitamiinin puutteen. Sittemmin on löydetty monia muitakin B12-vitamiinin puutostyyppejä.

B12:n tärkeimmät toiminnot

• DNA-synteesi: B12 on välttämätön soluja jakavissa prosesseissa ja vaikuttaa solujen jakautumiseen.
• Hermoston toiminta: osallistuu myeliinivaipan muodostukseen ja hermosolujen aineenvaihduntaan — puute voi johtaa neurologisiin oireisiin.
• Veren muodostus: tarvitaan punasolujen normaalille muodostukselle; puute aiheuttaa megaloblastista eli suurimassista anemiaa.
• Aineenvaihdunta: osallistuu rasvahappo- ja aminohappoaineenvaihduntaan sekä homokysteiinin hajotukseen.

Lähteet ja tuotanto

• Eläinperäiset ruoat: liha, maksa, kala, äyriäiset, munat ja maitotuotteet ovat luotettavimpia luonnollisia lähteitä.
• Vahvistetut elintarvikkeet: jotkut kasvipohjaiset tuotteet (esim. kasvimaitojen valmisteet, aamiaismurot) on täydennetty B12:lla.
• Fermentoidut ruoat ja levät: sisältö vaihtelee — joissain tapauksissa B12-muoto voi olla biologisesti epäaktiivinen tai määrät epäluotettavia.
• Teollinen tuotanto: B12 valmistetaan bakteerien fermentaatiolla (käymis-synteesillä).

B12:n muodot

B12 on yhteisnimitys useille kobalamiinimuodoille. Tavallisimmat kliinisessä käytössä ovat kyanokobalamiini, hydroksykobalamiini, metylikobalamiini ja adenosyylikobalamiini. Kehossa biologisesti aktiivisina muotoina toimivat lähinnä metyyli- ja adenosylimuodot.

Imeytyminen ja varastointi

B12 sitoutuu ruoansulatuskanavassa ensin proteiineihin ja vapautuu mahalaukun happojen vaikutuksesta. Se sitoutuu sitten mahalaukun parietaalisolujen tuottamaan sisäiseen tekijään (intrinsic factor), jonka avulla B12 imeytyy ohutsuolen loppuosassa. Mahalaukun sairaudet, leikkaukset tai autoimmuunitilat, jotka häiritsevät sisäisen tekijän tuotantoa, vaikeuttavat imeytymistä.

Ihmiskeho varastoi B12:ta pääasiassa maksassa — varastot voivat riittää kuukausista jopa vuosiksi, minkä vuoksi puutos kehittyy usein hitaasti.

Puutoksen oireet ja löydökset

• Verenkuvamuutokset: megaloblastinen anemia, makrosyyttinen punasolumuoto, joskus leukopenia tai trombosytopenia.
• Neurologiset oireet: tunnottomuus ja pistely (parestesia), lihasheikkous, ataksia (tasapainohäiriöt), muistiongelmat ja mielialan muutokset. Pitkittyneenä voi kehittyä subakuutti kombinoitu selkäydindegeneraatio (myeliopatia) ja pysyviä vaurioita.
• Muut: väsymys, heikentynyt suorituskyky, kielellä muutoksia (atrofinen kieli), ruoansulatusvaivat.
• Biokemialliset merkkiaineet: kohonnut homokysteiini ja erityisesti kohonnut metyylimalonihappo (MMA) viittaavat B12-puutteeseen.

Riskiryhmät

• Tiukat vegaaneja/vegaaniruokavaliota noudattavat: ilman lisäravinteita tai vahvistettuja elintarvikkeita ovat erityisen alttiita.
• Iäkkäät ihmiset: atrofinen gastriitti ja vähentynyt mahalaukun happamuus heikentävät vapautumista ja imeytymistä.
• Gastrinen leikkaus tai suoliston sairaudet: esim. mahalaukun osapoiston jälkeen tai suolistosairaudet, jotka vaikuttavat imeytymiseen.
• Lääkkeet: pitkäaikainen protonipumpunestäjä- tai metformiinihoito voi heikentää B12-tasoja.
• Pernisiöösinen anemia ja autoimmuniteetti: puutos johtuu sisäisen tekijän puutteesta/antibodeista.
• Nitrous oxide (vikkaushumala) -altistus: voi inaktivoida B12:ta ja laukaista oireita.
• Raskaana olevat ja imeväiset: äidin puute voi aiheuttaa vakavia seurauksia lapselle (kasvun hidastuminen, kehitysongelmat).

Diagnoosi

Diagnoosi perustuu tyypillisesti verenkuvaan (MCV, hemoglobiini), plasman B12-tasoon sekä tarvittaessa homokysteiinin ja metyylimalonihapon (MMA) määrityksiin. Pernisiöösinen anemia todetaan usein endoskopian ja autoantibody-tutkimusten avulla (esim. parietaalisoluvasta-aineet tai intrinsic factor -vasta-aineet).

Hoitovaihtoehdot ja ehkäisy

• Lääkitys: B12-hoito annetaan usein aluksi pistoksina (esim. hydroksykobalamiini tai kyanokobalamiini injektiona) erityisesti, jos imeytymishäiriö on voimakas tai oireet ovat neurologisia. Joissain tapauksissa suun kautta annettava suuriannoksinen B12 (esim. 1000 µg/vrk) on tehokasta myös ilman sisäistä tekijää, koska osa imeytyy passiivisesti.
• Lisäravinteet ja vahvistetut elintarvikkeet: vegaanit ja riskiryhmät hyötyvät säännöllisestä lisäyksestä tai vahvistetuista tuotteista.
• Seuranta: hoidon alussa seurataan oireiden ja verikokeiden (B12, hemoglobiini, MCV, MMA) kehittymistä; neurologisten oireiden palautuminen voi olla hidasta ja joskus jää osittaiseksi.
• Ennaltaehkäisy: terveellinen monipuolinen ruokavalio, B12-täydennys vegaaniruokavalion yhteydessä, sekä riskiryhmien säännöllinen seuranta.

Suositeltu saanti

Suositeltavat päiväsaannit vaihtelevat iän ja elämänvaiheen mukaan. Useissa maissa aikuisten suositus on 2–3 µg päivässä, raskaana ja imettäessä hieman enemmän. Lisäravinteita annetaan kuitenkin usein huomattavasti suurempina annoksina käytännöllisyyden vuoksi, koska imeytyminen voi olla heikkoa.

Lopuksi

B12-vitamiini on välttämätön elimistön monille toiminnoille ja sen puutos voi aiheuttaa sekä verenkuvaan että hermostoon vaikuttavia vakavia oireita. Useimmat ihmiset saavat riittävästi ravinnosta, mutta tietyt ryhmät tarvitsevat lisähuomiota ja mahdollisesti lisäravinteita. Jos epäilet B12-puutosta tai sinulla on riskitekijöitä, keskustele terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ja pyydä tarvittavat verikokeet.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on B12-vitamiini, joka tunnetaan myös nimellä?

K: Mikä on B12-vitamiinin rooli ihmiskehossa?

K: Mistä B12-vitamiinia löytyy luonnostaan?

K: Miten B12-vitamiinia tuotetaan teollisesti?

K: Mitä alkuaineita B12-vitamiini sisältää?

K: Miten b12-vitamiini löydettiin?

K: Mitä tapahtuu, kun imeytymiseen tarvittava intrinsic factor puuttuu ?

Hae kirjaimella