NHL-kausi 1928-29 oli National Hockey Leaguen kahdestoista kausi. Kymmenen joukkuetta pelasi kukin 44 ottelua. Tämä oli ensimmäinen Stanley Cupin pudotuspeli, jossa kaksi yhdysvaltalaista joukkuetta kilpaili pokaalista. Boston Bruins voitti New York Rangersin kaksi peliä nollilla paras kolmesta -finaalissa.
Kausi ja joukkueet
Kaudella pelasi yhteensä kymmenen joukkuetta, jotka jakautuivat American- ja Canadian-divisioonien mukaan. Joukkueet olivat muun muassa:
- Boston Bruins (Boston)
- New York Rangers (New York)
- Montreal Canadiens
- Montreal Maroons
- Toronto Maple Leafs
- Ottawa Senators
- Detroit Cougars
- Chicago Black Hawks
- New York Americans
- Pittsburgh Pirates
Jokainen joukkue pelasi 44 ottelua runkosarjassa. Divisioonasijoitukset määrittivät pudotuspelipaikat ja parit ensimmäisiin kierroksiin.
Pudotuspelit ja Stanley Cup -finaalit
Pudotuspelit kulminoituvat paras kolmesta -finaaleihin, joissa Boston Bruins kohtasi New York Rangersin. Finaalisarjan molemmat ottelut päättyivät 2–0 Bostonille, ja Bruinsin maalivahti oli ratkaisevassa roolissa pitäen vastustajan maalit nollassa molemmissa kohtaamisissa. Näin Bruins varmisti Stanley Cupin voiton suoraan kahdessa pelissä.
Merkkipaalu ja perintö
Kaudella 1928–29 saavutettiin useita historiallisen tärkeitä merkkipaaluja. Finaalit olivat ensimmäinen kerta, kun Stanley Cupin voittotaisteluun kohtasivat kaksi yhdysvaltalaista NHL-joukkuetta, ja Boston Bruinsista tuli ensimmäinen yhdysvaltalaisessa NHL:ssä toimiva joukkue, joka voitti Stanley Cupin. Tämä voitto vahvisti NHL:n kasvavaa valtapainoa Yhdysvalloissa ja vaikutti lajin laajenemiseen kauemmas Kanadasta.
Tärkeät pelaajat
Bostonin menestystä tukivat muun muassa joukkueen puolustus ja maalivahti, joiden suoritukset olivat erityisen merkittäviä pudotuspeleissä. Joukkueen tähdet kuten puolustaja Eddie Shore ja maalivahti Tiny Thompson ovat jääneet historiankirjoihin tuon kauden keskeisinä vaikuttajina.
Kaiken kaikkiaan NHL-kausi 1928–29 muistetaan sekä Bruinsin läpimurtona että siitä, että playoff-muodostelma ja joukkueiden voimasuhteet näyttivät liigan siirtyvän yhä enemmän pohjoisamerikkalaiseksi huippusarjaotteluksi, jossa yhdysvaltalaisilla seuroilla oli yhä suurempi rooli.