NHL-kausi 1970-71: Montreal Canadiens mestareina, Sabres ja Canucks debytoivat
NHL-kausi 1970–71: Montreal Canadiens Stanley Cup -mestareina, Buffalo Sabres ja Vancouver Canucks debytoivat. Kausin huippuhetket, tähdet ja ratkaisuhetket.
NHL-kausi 1970-71 oli National Hockey Leaguen (NHL) 54. kausi. Neljätoista joukkuetta pelasi kukin 78 ottelua. Montreal Canadiens oli Stanley Cupin voittaja, kun se pyyhkäisi Chicago Black Hawksin seitsemässä ottelussa finaalisarjassa. Buffalo Sabres ja Vancouver Canucks tekivät tällä kaudella NHL-debyyttinsä.
Yleiskuva kaudesta
Kaudella 1970–71 NHL oli laajentunut 14 joukkueeseen, ja sarja pelattiin 78 ottelun runkosarjalla. Se oli aikaa, jolloin hyökkäyspeli oli vahvassa nousussa ja yksittäiset pelaajat tekivät merkittäviä piste-ennätyksiä. Laajentuminen toi liigaan uusia markkina-alueita ja tuoreita kasvoja, ja kevään pudotuspelit huipentuivat jännittävään seitsemän ottelun Stanley Cup -finaaliin Montrealin ja Chicagon välillä.
Regular season — kohokohtia
- Phil Esposito (Boston Bruins) oli yksi kauden näkyvimpiä pistemiehiä ja nousi sarjan kärkipelaajiin tehoillaan.
- Kauden aikana nähtiin useita yksittäisiä huippusuorituksia ja ennätysyrityksiä, mikä kuvasti aikaa, jolloin hyökkäyspainotteinen pelityyli dominoi ja pisteitä tehtiin runsaasti.
- Laajennusjoukkueet Buffalo Sabres ja Vancouver Canucks ottivat tuntumaa NHL-tasoon, ja molemmissa organisaatioissa keskityttiin rakentamaan kilpailukykyisiä pelaajaryhmiä pitkän tähtäimen kehitystä varten.
Pudotuspelit ja mestaruus
Pudotuspeleissä Montreal Canadiens nosti jälleen pokaalin. Joukkueen maalivahtitämäys ja nuorten pelaajien nousu ratkaisupaikoissa olivat avainasemassa. Erityisesti maalivahti Ken Dryden nousi kauden ja pudotuspelien myötä suuren yleisön tietoisuuteen: Dryden pelasi vähäisen määrän runkosarjan otteluita, mutta oli ratkaisevassa roolissa Canadiensin playoff-voitossa ja palkittiin pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana (Conn Smythe Trophy) — hänen läpimurtonsa on yksi kauden tunnetuimmista tarinoista.
Finaalisarja Montreal–Chicago venyi seitsemänteen otteluun, ja Montreal varmisti mestaruuden loppuun asti kestäneessä väännössä.
Uudet joukkueet: Buffalo ja Vancouver
Kauden suurin organisaatiomuutos oli liigan laajentuminen. Buffalo Sabres ja Vancouver Canucks liittyivät liigaan ja alkoivat rakentaa omia profiilejaan. Sabresin organisaatio sai nopeasti näkyvyyttä, kun heidän nuori tähtensä Gilbert Perreault teki vahvan sisääntulon ja voitti Calder Trophyn vuoden parhaana tulokkaana — hänen tyylinsä ja taitonsa antoivat Sabresille heti identiteetin ja faneille toiveita tulevasta menestyksestä. Vancouverin ensimmäinen kausi oli opettelua ja vakiinnuttamista NHL-tasolle, mutta joukkue aloitti prosessin, jonka tavoitteena oli vakaa kilpailukyky tulevina vuosina.
Palkinnot ja yksilösuoritukset
- Phil Esposito oli yksi runkosarjan pistepörssin kärkinimistä ja oli keskeinen tekijä Boston Bruinsin hyökkäyksessä.
- Gilbert Perreault (Buffalo Sabres) palkittiin Calder Trophylla vuoden tulokkaana ja nousi nopeasti koko liigan seuratuimpiin nuoriin pelaajiin.
- Ken Drydenin läpimurto pudotuspeleissä nosti hänet suurseurojen eturiviin ja oli yksi syistä Montrealin mestaruuteen.
Merkitys ja perintö
1970–71-kausi muistetaan monesta syystä: se oli ajan merkittävä laajennusaskel NHL:lle, se toi mukanaan uusia tulevaisuuden tähtiä ja se sisälsi yhden historian mytologisimmista läpimurroista, kun Ken Dryden nousi lähes tyhjästä pudotuspelisankariksi. Montrealin mestaruus lisäsi seuran jo ennestään vankkaa perintöä, ja Buffalon ja Vancouverin liittyminen liigaan antoi NHL:lle laajemman maantieteellisen ja fanipohjan.
Kauden tapahtumat vaikuttivat liigan kehitykseen pitkällä tähtäimellä: sekä laajentuminen että nuorten tähtien esiinmarssi muovasivat NHL:n suuntaa 1970-luvalla.
Säännöllinen kausi
Lopullinen sijoitus
Huomautus: GP = pelatut pelit, W = voitot, L = tappiot, T = tasapelit, Pts = pisteet, GF = maalit, GA = maalit, PIM = rangaistukset minuutteina.
Huom: Joukkueet, jotka pääsivät pudotuspeleihin, on lihavoitu.
| National Hockey League | GP | W | L | T | Pts | GF | GA | PIM |
| 78 | 57 | 14 | 7 | 121 | 399 | 207 | 1154 | |
| 78 | 49 | 18 | 11 | 109 | 259 | 177 | 952 | |
| 78 | 42 | 23 | 13 | 97 | 291 | 216 | 1271 | |
| Toronto Maple Leafs | 78 | 37 | 33 | 8 | 82 | 248 | 211 | 1133 |
| Buffalo Sabres | 78 | 24 | 39 | 15 | 63 | 217 | 291 | 1188 |
| Vancouver Canucks | 78 | 24 | 46 | 8 | 56 | 229 | 296 | 1371 |
| Detroit Red Wings | 78 | 22 | 45 | 11 | 55 | 209 | 308 | 988 |
| Läntinen divisioona | GP | W | L | T | Pts | GF | GA | PIM |
| 78 | 49 | 20 | 9 | 107 | 277 | 184 | 1280 | |
| 78 | 34 | 25 | 19 | 87 | 223 | 208 | 1092 | |
| 78 | 28 | 33 | 17 | 73 | 207 | 225 | 1060 | |
| 78 | 28 | 34 | 16 | 72 | 191 | 223 | 898 | |
| Los Angeles Kings | 78 | 25 | 40 | 13 | 63 | 239 | 303 | 775 |
| Pittsburgh Penguins | 78 | 21 | 37 | 20 | 62 | 221 | 240 | 1079 |
| Kalifornian kultahylkeet | 78 | 20 | 53 | 5 | 45 | 199 | 320 | 937 |
Pisteytysjohtajat
Huomautus: GP = pelatut ottelut, G = maalit, A = syötöt, PTS = pisteet, PIM = rangaistukset minuutteina.
| PELAAJA | TEAM | GP | G | A | PTS | PIM |
| Phil Esposito | Boston Bruins | 78 | 76 | 76 | 152 | 71 |
| Bobby Orr | Boston Bruins | 78 | 37 | 102 | 139 | 91 |
| Boston Bruins | 78 | 51 | 65 | 116 | 8 | |
| Ken Hodge | Boston Bruins | 78 | 43 | 62 | 105 | 113 |
| Bobby Hull | Chicago Black Hawks | 78 | 44 | 52 | 96 | 32 |
| Norm Ullman | Toronto Maple Leafs | 73 | 34 | 51 | 85 | 24 |
| Wayne Cashman | Boston Bruins | 77 | 21 | 58 | 79 | 100 |
| John McKenzie | Boston Bruins | 65 | 31 | 46 | 77 | 120 |
| Dave Keon | Toronto Maple Leafs | 76 | 38 | 38 | 76 | 4 |
| Jean Beliveau | Montreal Canadiens | 70 | 25 | 51 | 76 | 40 |
| Fred Stanfield | Boston Bruins | 75 | 24 | 52 | 76 | 12 |
Stanley Cupin pudotuspelit
Pudotuspelien sarjataulukko
|
| Neljännesvälierät | Puolivälierät | Stanley Cup Final | ||||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| E1 | 3 |
| ||||||||||
| E3 | 4 |
| |||||||||||
|
| E3 | 4 |
| ||||||||||
|
| W4 | Minnesota North Stars | 2 |
| |||||||||
| W2 | St. Louis Blues | 2 | |||||||||||
|
| W4 | Minnesota North Stars | 4 |
| |||||||||
|
|
| E3 | 4 | ||||||||||
|
| W1 | 3 | |||||||||||
|
| W1 | 4 |
| ||||||||||
| W3 | 0 |
| |||||||||||
|
| W1 | 4 | |||||||||||
|
| E2 | 3 |
| ||||||||||
| E2 | 4 | ||||||||||||
|
| E4 | Toronto Maple Leafs | 2 |
| |||||||||
NHL-palkinnot
| Phil Esposito, Boston Bruins | |
| Jean Ratelle, New York Rangers | |
| Gilbert Perreault, Buffalo Sabres | |
| Bobby Orr, Boston Bruins | |
| Bobby Orr, Boston Bruins | |
| Johnny Bucyk, Boston Bruins | |
| Lester B. Pearson -palkinto: | Phil Esposito, Boston Bruins |
| NHL Plus/Minus -palkinto: | Bobby Orr, Boston Bruins |
| Eddie Giacomin & Gilles Villemure, New York Rangers | |
| Lester Patrick Trophy: | William M. Jennings, John B. Sollenberger, Terry Sawchuk. |
All-Star-joukkueet
| Ensimmäinen joukkue | Asema | Toinen joukkue |
| Ed Giacomin, New York Rangers | G | Jacques Plante, Toronto Maple Leafs |
| Bobby Orr, Boston Bruins | D | Brad Park, New York Rangers |
| J.C. Tremblay, Montreal Canadiens | D | Pat Stapleton, Chicago Black Hawks |
| Phil Esposito, Boston Bruins | C | Dave Keon, Toronto Maple Leafs |
| Ken Hodge, Boston Bruins | RW | Yvan Cournoyer, Montreal Canadiens |
| Johnny Bucyk, Boston Bruins | LW | Bobby Hull, Chicago Black Hawks |
Etsiä