Wilhelm Voigt – Köpenickin kapteeni: suutari ja 1906 Berliinin huijaus
Wilhelm Voigt – Köpenickin kapteeni: Tutustu suutari-huijariin, joka 1906 esitti Berliinin armeijan kapteenin ja järjesti kuuluisan tempauksen.
Köpenickin kapteeni (s. Wilhelm Voigt 13. helmikuuta 1849 - 3. tammikuuta 1922) oli saksalainen suutari, rikollinen ja huijari, joka tuli maailmankuuluksi vuonna 1906 Berliinissä esittämästään tempauksesta, jossa hän teeskenteli olevansa armeijan kapteeni.
Wilhelm Voigt oli syntyisin Preussin alueelta ja toimi ammattinsa mukaan suutarina, mutta hänen elämänsä leimasi myös pitkä rikostausta ja toistuvat vankeusrangaistukset. Hänellä oli vaikeuksia saada pysyvää oleskelulupaa ja virallisia asiakirjoja, mikä vaikutti hänen mahdollisuuksiinsa elää laillista elämää. Näistä lähtökohdista syntyi hänen kuuluisin ja näyttävin huijauksensa, joka paljasti aikansa viranomaisten auktoriteetin ja viittaan kohdistuvan kunnioituksen heikkoudet.
Tempauksen kulku
16. lokakuuta 1906 Voigt pukeutui lainattuun tai varastettuun sotilaspukuun ja esitti kapteenia. Hän matkusti Köpenickiä (Cöpenick) ja käytti pukuun ja asema-asenteeseen liittyvää auktoriteettia hyväkseen saadakseen paikalliset poliisit ja virkamiehet tottelemaan määräyksiään. Voigt määräsi pidätettäviksi kaupungin virkamiehiä, takavarikoi rahaa kaupungin kassasta ja kirjoitti määräyksiä, joita noudatettiin virka-asuihin ja sotilaisiin luotetun auktoriteetin vuoksi. Tempauksessa takavarikoitu rahasumma oli noin 4 000 Saksan markkaa.
Pidätys, oikeudenkäynti ja armahdus
Voigt jäi pian tempauksensa jälkeen poliisin sotilas- ja siviilirikostutkinnan kohteeksi. Häntä vastaan nostettiin syytteitä muun muassa viranomaisten ja omaisuuden väärinkäytöstä ja petoksesta. Tapauksen julkisuus ja kansalaisten mielenkiinto tekivät Voigtista pian outoa kansansuosikkia: monet näkivät hänen teossaan ironisen pilan byrokratiaa ja ihmisten taipumusta noudattaa kuoriin sidottua auktoriteettia kohtaan. Hänen rangaistuksensa kuitenkin toteutettiin, mutta julkisen paineen ja median huomion seurauksena hänet armahdettiin muutaman vuoden kuluttua, mikä herätti laajaa keskustelua oikeudenmukaisuudesta ja lain soveltamisesta.
Myöhempi elämä ja perintö
Armahdettuna Voigtista tuli yllättävä julkisuuden henkilö: hänestä tehtiin lehtijuttuja, näytelmiä, kuvituksia ja myöhemmin elokuva- ja teatteriversioita kertomaan Köpenickin kapteenin tarinaa. Hänen temppunsa jäi elämään esimerkkinä siitä, kuinka helposti ihmisten tottelevaisuus voi johtaa koomisilta näyttäviin, mutta merkityksiltään vakaviin seurauksiin. Köpenickissä on hänen muistokseen muun muassa patsas ja lukuisia viittauksia paikalliseen kansantarinaan.
Wilhelm Voigt kuoli Berliinissä 3. tammikuuta 1922. Hänen tarinansa muistetaan yhä sekä viihteellisissä että yhteiskunnallisissa yhteyksissä — se toimii varoituksena auktoriteetin sokeasta noudattamisesta ja osoituksena siitä, miten yksittäinen ihminen voi hetkellisesti muuttaa ihmisten käytöstä pelkän ulkoasun avulla.
- Keskeinen oppi: Voigtin temppu korosti, että sosiaalinen auktoriteetti voi perustua ulkoiseen habitukseen ja siihen liittyvään käyttäytymiseen yhtä paljon kuin virallisiin valtuuksiin.
- Kulttuurivaikutus: Tarinasta on tehty lukuisia dramatisointeja, ja se on säilynyt osana Saksan ja Euroopan populaarikulttuuria.
Varhainen elämä
Voigt syntyi Tilsitissä, kaupungissa, joka oli silloin osa Saksaa mutta jonka nimi on nykyään Sovetsk lähellä Kaliningradia Venäjällä. Vuonna 1863 hän joutui 14-vuotiaana 14 päiväksi vankilaan varkaudesta. Hänet erotettiin koulusta.
Voigtin isä opetti hänet tekemään kenkiä. Voigt jatkoi kuitenkin varastamista ja takomista ja joutui usein vankilaan. Lopulta hänet päästettiin vankilasta vuonna 1906.
Voigt matkusti ympäriinsä, kunnes hän muutti asumaan Berliinin lähellä asuvan sisarensa luo. Hän työskenteli hetken aikaa hovin suutarina, kunnes 24. elokuuta 1906 poliisi karkotti hänet Berliinistä "ei-toivottuna" (ei-toivottuna henkilönä). Vaikka hänen piti lähteä Hampuriin, hän jäi Berliiniin. Hän ei saanut työtä, koska hän oli rekisteröimätön kansalainen, mutta hän ei voinut myöskään rekisteröityä asumaan Berliiniin, koska hänellä ei ollut työtä.
Köpenickin kapteeni
Lokakuun 16. päivänä 1906 Voigt oli valmis suureen seikkailuun, joka teki hänet kuuluisaksi. Hän oli ostanut kapteenin univormun osia eri liikkeistä. Hän oli irtisanoutunut kenkätehtaasta kymmenen päivää aiemmin. Hän puki kapteenin univormun päälleen ja meni paikalliselle kasarmille, pysäytti neljä krenatööriä ja kersantin, jotka olivat palaamassa kasarmille, ja käski heitä tulemaan mukaansa.
Nämä sotilaat oli opetettu tottelemaan upseereita kysymättä mitään, joten he tekivät niin kuin käskettiin. Hän käski komentavaa kersanttia ilmoittautumaan pomolleen ja käski kuutta muuta sotilasta tulemaan mukaansa. Sitten hän lähti sotilaiden kanssa junalla Köpenickiin, Berliinin itäpuolelle, miehitti paikallisen kaupungintalon ja käski sotilaita vartioimaan kaikkia uloskäyntejä.
Hän käski paikallista poliisia etsimään lainrikkojia ja käski paikallista postitoimistoa kieltämään ketään soittamasta puheluja Berliiniin tuntiin (tämä tapahtui puhelimen alkuaikoina, jolloin ihmiset eivät voineet soittaa numeroita automaattisesti: heidän oli pyydettävä postitoimistoa muodostamaan yhteys).
Hän pidätti kaupunginsihteerin ja pormestarin sanomalla, että he olivat vieneet rahaa kaupungintalolta, ja hän otti suuren summan rahaa: 4002 markkaa ja 37 penniä, allekirjoitti kuitin siitä, mutta käytti sen vankilan johtajan nimeä, jossa hän oli ollut.
Sitten hän pysäytti kaksi vaunua ja käski krenatöörejä kuljettamaan niillä pormestarin ja rahastonhoitajan poliisille, jotta heitä voitaisiin kuulustella. Hän käski jäljellä olevia vartijoita pysymään paikoillaan puoli tuntia. Sitten hän meni rautatieasemalle. Myöhemmin hän pukeutui takaisin tavallisiin vaatteisiin ja katosi.
Köpenickin kapteenin Wilhelm Voigtin patsas Köpenickin kaupungintalolla.
Hänen vangitsemisensa
Seuraavien päivien aikana sanomalehdet ympäri maailmaa kertoivat tapahtuneesta. Kaikki näyttivät pitävän sitä hyvin huvittavana vitsinä.
Voigt pidätettiin 26. lokakuuta, ja 1. joulukuuta hänet tuomittiin neljäksi vuodeksi vankeuteen väärentämisestä, virkamiehenä esiintymisestä ja laittomasta vangitsemisesta. Monet ihmiset näyttivät kuitenkin tuntevan myötätuntoa Voigtia kohtaan. Jopa keisari Vilhelm II oli todennäköisesti huvittunut siitä ja armahti hänet 16. elokuuta 1908.
Englannissa kaikki pitivät koko tarinaa hauskana. Englantilaisten mielestä se osoitti, että heidän stereotyyppinen käsityksensä saksalaisista oli oikea, eli että heidät oli opetettu tottelemaan käskyjä eikä ajattelemaan.
Voigtin viimeiset vuodet.
Kun Voigt oli armahdettu ja päästetty vankilasta, hän vietti jäljellä olevat vuotensa matkustellen monissa maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Kanadassa, missä hän kertoi ihmisille suuresta seikkailustaan. Hän esiintyi pienissä teattereissa ja signeerasi paljon valokuvia. Hänestä tehtiin vahakuva Madame Tussaud's -museoon Lontoossa.
Vuonna 1910 hän muutti Luxemburgiin ja työskenteli tarjoilijana ja suutarina. Kaksi vuotta myöhemmin hän osti talon ja jäi eläkkeelle, mutta ensimmäisen maailmansodan jälkeinen inflaatio teki hänestä köyhän. Voigt kuoli Luxemburgissa.
Hänestä on kirjoitettu useita näytelmiä ja elokuvia, muun muassa saksalaisen kirjailijan Carl Zuckmayerin näytelmä Der Hauptmann von Köpenick (Köpenickin kapteeni), josta on tehty useita elokuvia, muun muassa John Mortimerin englanninkielinen versio (1971).
Etsiä