Köpenickin kapteeni

Varhainen elämä

Voigt syntyi Tilsitissä, kaupungissa, joka oli silloin osa Saksaa mutta jonka nimi on nykyään Sovetsk lähellä Kaliningradia Venäjällä. Vuonna 1863 hän joutui 14-vuotiaana 14 päiväksi vankilaan varkaudesta. Hänet erotettiin koulusta.

Voigtin isä opetti hänet tekemään kenkiä. Voigt jatkoi kuitenkin varastamista ja takomista ja joutui usein vankilaan. Lopulta hänet päästettiin vankilasta vuonna 1906.

Voigt matkusti ympäriinsä, kunnes hän muutti asumaan Berliinin lähellä asuvan sisarensa luo. Hän työskenteli hetken aikaa hovin suutarina, kunnes 24. elokuuta 1906 poliisi karkotti hänet Berliinistä "ei-toivottuna" (ei-toivottuna henkilönä). Vaikka hänen piti lähteä Hampuriin, hän jäi Berliiniin. Hän ei saanut työtä, koska hän oli rekisteröimätön kansalainen, mutta hän ei voinut myöskään rekisteröityä asumaan Berliiniin, koska hänellä ei ollut työtä.

 

Köpenickin kapteeni

Lokakuun 16. päivänä 1906 Voigt oli valmis suureen seikkailuun, joka teki hänet kuuluisaksi. Hän oli ostanut kapteenin univormun osia eri liikkeistä. Hän oli irtisanoutunut kenkätehtaasta kymmenen päivää aiemmin. Hän puki kapteenin univormun päälleen ja meni paikalliselle kasarmille, pysäytti neljä krenatööriä ja kersantin, jotka olivat palaamassa kasarmille, ja käski heitä tulemaan mukaansa.

Nämä sotilaat oli opetettu tottelemaan upseereita kysymättä mitään, joten he tekivät niin kuin käskettiin. Hän käski komentavaa kersanttia ilmoittautumaan pomolleen ja käski kuutta muuta sotilasta tulemaan mukaansa. Sitten hän lähti sotilaiden kanssa junalla Köpenickiin, Berliinin itäpuolelle, miehitti paikallisen kaupungintalon ja käski sotilaita vartioimaan kaikkia uloskäyntejä.

Hän käski paikallista poliisia etsimään lainrikkojia ja käski paikallista postitoimistoa kieltämään ketään soittamasta puheluja Berliiniin tuntiin (tämä tapahtui puhelimen alkuaikoina, jolloin ihmiset eivät voineet soittaa numeroita automaattisesti: heidän oli pyydettävä postitoimistoa muodostamaan yhteys).

Hän pidätti kaupunginsihteerin ja pormestarin sanomalla, että he olivat vieneet rahaa kaupungintalolta, ja hän otti suuren summan rahaa: 4002 markkaa ja 37 penniä, allekirjoitti kuitin siitä, mutta käytti sen vankilan johtajan nimeä, jossa hän oli ollut.

Sitten hän pysäytti kaksi vaunua ja käski krenatöörejä kuljettamaan niillä pormestarin ja rahastonhoitajan poliisille, jotta heitä voitaisiin kuulustella. Hän käski jäljellä olevia vartijoita pysymään paikoillaan puoli tuntia. Sitten hän meni rautatieasemalle. Myöhemmin hän pukeutui takaisin tavallisiin vaatteisiin ja katosi.

 
Köpenickin kapteenin Wilhelm Voigtin patsas Köpenickin kaupungintalolla.  

Hänen vangitsemisensa

Seuraavien päivien aikana sanomalehdet ympäri maailmaa kertoivat tapahtuneesta. Kaikki näyttivät pitävän sitä hyvin huvittavana vitsinä.

Voigt pidätettiin 26. lokakuuta, ja 1. joulukuuta hänet tuomittiin neljäksi vuodeksi vankeuteen väärentämisestä, virkamiehenä esiintymisestä ja laittomasta vangitsemisesta. Monet ihmiset näyttivät kuitenkin tuntevan myötätuntoa Voigtia kohtaan. Jopa keisari Vilhelm II oli todennäköisesti huvittunut siitä ja armahti hänet 16. elokuuta 1908.

Englannissa kaikki pitivät koko tarinaa hauskana. Englantilaisten mielestä se osoitti, että heidän stereotyyppinen käsityksensä saksalaisista oli oikea, eli että heidät oli opetettu tottelemaan käskyjä eikä ajattelemaan.

 

Voigtin viimeiset vuodet.

Kun Voigt oli armahdettu ja päästetty vankilasta, hän vietti jäljellä olevat vuotensa matkustellen monissa maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Kanadassa, missä hän kertoi ihmisille suuresta seikkailustaan. Hän esiintyi pienissä teattereissa ja signeerasi paljon valokuvia. Hänestä tehtiin vahakuva Madame Tussaud's -museoon Lontoossa.

Vuonna 1910 hän muutti Luxemburgiin ja työskenteli tarjoilijana ja suutarina. Kaksi vuotta myöhemmin hän osti talon ja jäi eläkkeelle, mutta ensimmäisen maailmansodan jälkeinen inflaatio teki hänestä köyhän. Voigt kuoli Luxemburgissa.

Hänestä on kirjoitettu useita näytelmiä ja elokuvia, muun muassa saksalaisen kirjailijan Carl Zuckmayerin näytelmä Der Hauptmann von Köpenick (Köpenickin kapteeni), josta on tehty useita elokuvia, muun muassa John Mortimerin englanninkielinen versio (1971).