Garret FitzGerald

Varhainen elämä

FitzGerald syntyi Dublinissa vuonna 1926 poliittisesti hyvin aktiiviseen perheeseen. Hänen isänsä oli irlantilainen vallankumouksellinen, runoilija, julkisuudenhoitaja ja poliitikko (1888-1947) Desmond FitzGerald, ja hänen äitinsä, entinen Mabel Washington McConnell, oli kansallismielinen ja tasavaltalainen, Ulsterin protestanttista syntyperää. . ^[]

Hän opiskeli jesuiittojen Belvedere Collegessa ja University College Dublinissa (UCD). Hän oli älykäs opiskelija, joka luki UCD:ssä aikalaistensa joukkoon tulevan poliittisen kilpailijansa Charles Haugheyn, joka tunsi myös opiskelutoverinsa Joan O'Farrellin (brittiläisen armeijan upseerin Liverpoolissa syntyneen tyttären), jonka kanssa FitzGerald avioitui vuonna 1947.

Myöhemmin hän suoritti asianajajan tutkinnon King's Inns of Irelandissa.

 

Varhainen poliittinen elämä

FitzGerald halusi innokkaasti politiikkaan, ja vaikka useat Fianna Fáilin jäsenet (muun muassa Charles Haughey) ehdottivat, että hän liittyisi Fianna Fáiliin, hän liittyi puoluepolitiikkaan Fine Gaelin lipun alla. Hänet valittiin Seanad Éireanniin vuonna 1965, ja hän kasvatti pian poliittista profiiliaan. FitzGerald valittiin Dáil Éireanniin vuoden 1969 parlamenttivaaleissa Dublinin kaakkoisesta vaalipiiristä.

 

Ulkoasiainministeri

Vuoden 1973 parlamenttivaalien jälkeen Fine Gael nousi valtaan koalitiohallituksessa työväenpuolueen kanssa, ja Liam Cosgrave oli Taoiseach. FitzGerald toivoi, että hänestä tulisi valtiovarainministeri, mutta virka meni kuitenkin Richie Ryanille, ja FitzGeraldista tuli ulkoasiainministeri.

Irlanti ei ollut enää Kansainyhteisön jäsen, vaan liittyi vuonna 1973 Euroopan talousyhteisöön (ETY), joka nykyisin tunnetaan Euroopan unionina (EU). FitzGerald saavutti innovatiivisilla näkemyksillään, tarmokkuudellaan ja sujuvalla ranskan kielen taidollaan Irlannille aseman Euroopan asioissa, joka ylitti maan koon, ja varmisti, että Irlannin ensimmäinen puheenjohtajuus Eurooppa-neuvostossa vuonna 1975 oli huomattava menestys.

 

Fine Gaelin johtaja

Vuonna 1977 Fine Gaelin ja Labourin kansallinen koalitio kärsi katastrofaalisen vaalitappion parlamenttivaaleissa. Liam Cosgrave erosi puoluejohtajan tehtävästä, ja FitzGerald valittiin huutoäänestyksellä hänen seuraajakseen.

FitzGeraldin aikana Fine Gaelin kannatus ja suosio kasvoivat nopeasti. Marraskuun 1982 vaalien jälkeen sillä oli vain viisi paikkaa vähemmän kuin Fianna Fáililla (niiden suurin ero vuoteen 2011 asti; ajoittain Fianna Fáil oli lähes kaksi kertaa suurempi), ja Fine Gael oli Oireachtasissa suurempi kuin Fianna Fáil, joka oli ollut Irlannin politiikan hallitseva voima 40 vuoden ajan.

 

Taoiseach 1981-82

Vuoden 1981 parlamenttivaaleihin mennessä Fine Gael sai 65 paikkaa ja muodosti vähemmistökoalitiohallituksen työväenpuolueen ja useiden itsenäisten kansanedustajien tuella.^[] FitzGerald valittiin Taoiseachiksi 30. kesäkuuta 1981.

FitzGerald kohtasi ensimmäisellä kaudella kaksi keskeistä ongelmaa: Pohjois-Irlanti ja heikkenevä taloudellinen tilanne. Eräässä tilaisuudessa, jossa hän tapasi H-lohkon nälkälakkolaisten sukulaisia, kaksi Thomas McElween sisaruksista, Mary ja Nora, murtuivat ja poistuivat kokouksesta; Mary sanoi tiedotusvälineille ulkona, että "hän ei tee mitään, hän pyytää ehdotuksia". Tämän jälkeen FitzGerald määräsi Gardaín poistamaan perheet kokouksesta.

Seuraavissa parlamenttivaaleissa helmikuussa 1982 Fine Gael menetti vain kaksi paikkaa, mutta jäi pois vallasta.^[] Kolmannet parlamenttivaalit puolentoista vuoden sisällä marraskuussa 1982 johtivat kuitenkin siihen, että FitzGerald palasi toistamiseen Taoiseachiksi ja johti Fine Gaelin ja Labourin koalitiota, jolla oli toimiva enemmistö. . ^[]

Taoiseach 1982-87

Perustuslain uudistus

Toisen kerran Taoiseachina FitzGerald kannatti Irlannin yhteiskunnan vapauttamista. Hänen yrityksensä ottaa käyttöön avioero hylättiin kansanäänestyksessä, vaikka hän vapauttikin Irlannin ehkäisylainsäädäntöä.

Irlannin perustuslakiin lisättiin kiistelty elämän puolesta puhuva lisäys (abortin vastainen lauseke), jonka mukaan siinä tunnustetaan "syntymättömän lapsen oikeus elämään, ottaen asianmukaisesti huomioon äidin yhtäläinen oikeus elämään", vastoin FitzGeraldin neuvoa vuonna 1983 järjestetyssä kansallisessa kansanäänestyksessä.

Pohjois-Irlanti

FitzGerald perusti vuonna 1983 Uuden Irlannin foorumin, joka kokosi yhteen tasavallan perustuslaillisten poliittisten puolueiden ja Pohjois-Irlannin nationalistisen SDLP:n edustajat. Se antoi sysäyksen vakavien neuvottelujen aloittamiselle uudelleen Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusten välillä, mikä johti vuonna 1985 tehtyyn englantilais-irlantilaiseen sopimukseen.

Unionistit hylkäsivät sopimuksen ja arvostelivat sitä, mutta sen sanottiin muodostavan perustan Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusten väliselle luottamukselle ja yhteisille toimille, jotka aikanaan lopulta johtivat Downing Streetin julistukseen vuonna 1993 ja sen jälkeen tasavaltalaisten ja lojalistien tulitaukoon.

Riitely ja tuen väheneminen

Tammikuussa 1987 hallituksen työväenpuolueen jäsenet erosivat hallituksesta talousarvioesityksistä johtuvien erimielisyyksien vuoksi.^[] FitzGerald jatkoi Taoiseachina, johti Fine Gaelin vähemmistöhallitusta ja ehdotti tiukkoja budjettileikkauksia, joita työväenpuolue oli estänyt noin neljän vuoden ajan.^[] Fianna Fáil palasi valtaan maaliskuussa 1987 Fine Gaelin hävittyä raskaasti vuoden 1987 parlamenttivaaleissa, ja Charles Haughey valittiin Taoiseachiksi. . ^[]

 
FitzGerald (oikealla) ja Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan (vasemmalla) vuonna 1986.  

Taoiseachin jälkeinen aika

FitzGerald vetäytyi Fine Gaelin johtajan paikalta heti sen jälkeen, kun Charles Haughey oli valittu Taoiseachiksi, ja hän vetäytyi kokonaan politiikasta vuoden 1992 parlamenttivaaleissa. Hänen vaimonsa Joan kuoli ennen häntä vuonna 1999; sen jälkeen FitzGerald kirjoitti viikoittaista kolumnia joka lauantai The Irish Times -lehteen ja luennoi laajalti julkisista asioista kotimaassa ja ulkomailla.

Vuonna 2009 FitzGerald oli saanut uuden ministeriauton, ensimmäisen ja ainoan, jonka valtio oli ostanut sen jälkeen, kun talouslama iski maahan vuonna 2008.

 

Kuolema

Toukokuun 5. päivänä 2011 kerrottiin, että FitzGerald oli vakavasti sairas Dublinin sairaalassa. Taoiseach Enda Kenny lähetti terveisiä ja kutsui häntä "instituutioksi". Hänet laitettiin hengityskoneeseen. Toukokuun 19. päivänä hän kuoli 85-vuotiaana keuhkokuumeeseen Materin yksityissairaalassa Dublinissa.

 

FitzGeraldin johtamat hallitukset

• Irlannin 17. hallitus (1981-1982)
• Irlannin 19. hallitus (1982-1987)