Garret Desmond FitzGerald (9. helmikuuta 1926 - 19. toukokuuta 2011) oli irlantilainen poliitikko, joka toimi kahdesti Irlannin pääministerinä (Taoiseach) vuosina 1981-1982 ja 1982-1987. Hänet valittiin Seanad Éireanniin vuonna 1965 ja Dáil Éireanniin vuonna 1969 Teachta Dálaksi (TD), ja hän toimi Irlannin ulkoministerinä vuosina 1973-1977 ja Fine Gaelin johtajana vuosina 1977-1987.

Poliittinen ura

FitzGerald nousi kansalliseen tietoisuuteen 1960- ja 1970-luvuilla liberaalina ja proeurooppalaisena ehdokkaana. Hänestä tuli Fine Gaelin johtaja vuosituhannen vaihteen jälkeen, ja hän johti hallitusta kahteen otteeseen: ensimmäisen kerran kesällä 1981—alkuvuonna 1982 ja toisen kerran joulukuusta 1982 maaliskuuhun 1987. Jo ennen pääministeriksi nousua hänellä oli merkittävä rooli ulkopoliittisissa asioissa ministerinä vuosina 1973–1977, jolloin Irlanti eteni lähemmäs Euroopan yhteisöä (nykyinen Euroopan unioni).

Keskeiset linjaukset ja saavutukset

  • Eurooppalainen integraatio: FitzGerald oli vahva Euroopan yhteisön kannattaja ja pyrki syventämään Irlannin yhteyksiä muuhun Eurooppaan talouden ja politiikan kautta.
  • Anglo–Irish-suhteet ja Pohjois‑Irlanti: hänen aikanaan tehtiin merkittäviä aloitteita Pohjois‑Irlannin rauhanprosessin edistämiseksi. Tunnetuin saavutus on vuoden 1985 Anglo–Irish Agreement, joka antoi Irlannin hallitukselle muodollisemman roolin Pohjois‑Irlannin asioissa ja loi pohjaa myöhemmille rauhanponnistuksille.
  • Talous- ja sosiaalipolitiikka: FitzGeraldin hallitukset kohtasivat taloushaasteita, kuten korkean työttömyyden ja julkisen velan. Hallitukset pyrkivät kurinalaiseen talouspolitiikkaan ja rakenteellisiin uudistuksiin, mutta ne kohtasivat vastustusta ja poliittista epävarmuutta 1980-luvun alussa.
  • Sosiaalinen liberalismi: FitzGerald kannatti monia sosiaalisen modernisoinnin hankkeita. Hän ajoi muun muassa eron laillistamista koskevaa kansanäänestystä vuonna 1986, mutta ehdotus hylättiin tuolloin kansanäänestyksessä.

Johtajuus ja tyyli

FitzGerald tunnettiin älykkäänä ja eloquenttina poliitikkona, joka painotti dialogia kansainvälisissä suhteissa ja kotimaan politiikassa. Hän pyrki modernisoimaan Irlantia, tekemään siitä avaran ja kansainvälisesti suuntautuneen yhteiskunnan. Samalla hänen pragmaattinen ja joskus mietiskelevä johtamistapansa herätti sekä ihailua että kritiikkiä.

Myöhemmät vuodet ja perintö

FitzGerald jätti puheenjohtajapaikan Fine Gaelissä 1987 vaalitappion jälkeen ja toimi kansanedustajana edelleen useita vuosia. Poliittisen uran jälkeen hän jäi vaikutusvaltaiseksi julkiseksi intellektuelliksi: hän kirjoitti artikkeleita, piti luentoja ja seurasi aktiivisesti Euroopan ja Irlannin kehitystä. FitzGerald kuoli 19. toukokuuta 2011. Häntä muistetaan yhtenä 1900-luvun loppupuolen merkittävästä Irlannin poliitikoista — etenkin modernisaation, Euroopan integroinnin ja pyrkimyksen kohti rauhaa Pohjois‑Irlannissa kannattajana.