Maria Modenalainen (Maria Beatrice Eleonora Anna Margherita Isabella d'Este; 05. lokakuuta [O.S. 25. syyskuuta] 1658 – 7. toukokuuta [O.S. 26. huhtikuuta] 1718) oli Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuningatar, kuningas Jaakko II:n toinen vaimo. Hän oli vakaasti katolilainen ja tunnettu hurskaudestaan. Maria Modenalainen syntyi Italian Modenan herttuakunnassa prinsessana d'Esten suvusta ja kuului etelänkatoliseen aatelistoon, mikä erotti hänet kulttuurisesti ja uskonnollisesti monista englantilaisista hovivieraista.
Vihkiminen ja perhe
Maria avioitui Yorkin herttuan Jaakon (tulevan Jaakko II:n) kanssa vuonna 1673. Avioliiton myötä hänestä tuli osa Stuartin kuninkaallista perhettä ja Kaarle II:n (hänen miehensä veli) käly. Maria ei juuri hakeutunut politiikan keskiöön; hän oli enemmän kotiin ja perheeseen suuntautunut ja omistautui puolisolleen ja lasten kasvatukselle. Pariskunta sai useita lapsia, mutta vain kaksi heistä eli aikuisikään: Louise Mary ja jakobiittien keulahahmo James Francis Edward Stuart, joka historiassa tunnetaan nimellä "The Old Pretender".
Syntymän kiista ja vallankumous
James Francis Edwardin syntymää vuonna 1688 pidettiin käännekohtana. Monet englantilaiset epäilivät, että lapsi ei ollutkaan Mariaa; levisi kuuluisa väite, jonka mukaan vauva olisi tuotu salaa synnytyshuoneeseen lämpöastian tai peiton sisällä (ns. "warming-pan"-skandaali), jotta katolinen valta voitaisiin säilyttää. Valtakunnanneuvoston tutkinta päätyi nopeasti torjumaan väitteet, mutta epäilyt lisäsivät yleistä epäluuloa kuninkaallista perhettä kohtaan. Syntynyt poika vahvisti vastustajien pelkoja katolisen dynastian jatkuvuudesta ja oli osasyy vuoden 1688 tapahtumiin, jotka johtivat niin kutsuttuun loisteliasään vallankumoukseen (Glorious Revolution). Tämän seurauksena kuningas Jaakko II syrjäytettiin ja valta siirtyi hänen tyttärelleen Marialle ja tämän miehelle Vilhelm III Oranialaiselle.
Pakolaisuus ja elämä Ranskassa
Maria ja hänen perheensä joutuivat pakenemaan; jakobiitit kutsuivat häntä usein "Veden yli oleva kuningatar" (the queen over the water), viitaten hänen hallinnolliseen asemaansa mutta fyysiseen poissaoloonsa Englannista. Ranskan kuningas Ludvig XIV antoi heille suojan ja asunnon Château de Saint-Germain-en-Layessa. Ranskan hovissa Maria oli suosittu: hänet tunnettiin lempeästä käytöksestään, uskonnollisuudestaan ja hovinaisten keskuudessa herättämästä myötätunnosta, vaikka Ludvig XIV:n hovissa hoviväki ei aina suhtautunut yhtä kiinnostuneesti Jaakobiin.
Regentsuus ja suhteet Eurooppaan
Kun Jaakob II kuoli vuonna 1701, jakobiitit tunnustivat hänen poikansa, James Francis Edwardin, kuninkaaksi (Jaakob III jakobiittien näkökulmasta). Koska nuori prinssi oli alaikäinen, leskikuningatar Maria toimi käytännössä jakobiittien hoviin liittyvänä regenttinä Ranskassa; hän hoiti sekä virallisia edustustehtäviä että perheen hallinnollisia asioita, ylläpitäen vanhaa kuninkaallista byrokratiaa ja yhteyksiä kannattajiin Euroopassa.
Utrechtin rauha (1713) muutti kuitenkin tilanteen: rauhasopimuksen ehtojen myötä Ranska joutui rajoittamaan jakobiittien toimintaa, ja James Francis Edward sai poistua Ranskasta. Tämä jätti Marian yhä yksinäisemmäksi ja eristyneemmäksi; hänen tyttärensä princessa Louise Mary oli myöhemmin kuollut isorokkoon, mikä lisäsi Mariaan henkilökohtaista surua.
Viimeiset vuodet ja kuolema
Maria vetäytyi yhä enemmän uskonnolliseen elämään. Hän vietti paljon aikaa Chaillot'n luostarin nunnien seurassa ja tunnettiin nöyränä, hengellisenä hahmona jakobiittien piireissä. Maria Modenalainen kuoli rintasyöpään vuonna 1718. Ranskan kansa muisti häntä tuolloin myötätuntoisesti; häntä kuvattiin usein surullisena, mutta arvokkaana leskikuningattarena, joka kantoi raskaan kohtalonsa uskonnollisella vakaumuksella.
Perintö
Maria jää historiaan ennen kaikkea jakobiittien regenttinä ja poikansa syntymän symbolina, joka vaikutti pysyvästi Britannian 1600-luvun loppupuolen ja 1700-luvun alun poliittiseen kehitykseen. Häntä muistetaan myös esimerkillisenä katolisena kuningattarena, joka eli ja kuoli vieraassa maassa suojan ja uskollisten kannattajien piirissä. Jakobiittaliikkeen myötä hänen nimensä säilyi osana myöhempää dynastista perintöä ja sen legendoja.
