Pierre Monteux – Ranskalais-amerikkalainen kapellimestari (1875–1964)
Pierre Monteux (1875–1964) — ranskalais‑amerikkalainen kapellimestari, avainhahmo 1900‑luvun musiikissa, legendaarinen tulkitsija ja vaikutusvaltainen opettaja
Pierre Monteux (syntynyt Pariisissa 4. huhtikuuta 1875; kuollut Hancockissa, Mainessa 14. heinäkuuta 1964) oli ranskalaissyntyinen kapellimestari, josta tuli myöhemmin Yhdysvaltain kansalainen. Hän oli yksi aikansa suurista kapellimestareista.
Varhaiselämä ja uran alku
Monteux opiskeli Pariisin konservatoriossa ja alkoi uransa muusikkona soitellen ensin viulua ja alttoviulua, ennen kuin siirtyi kapellimestarin tehtäviin. Hän työskenteli aluksi konserttikentällä ja oopperataloissa, ja nopeasti hänen tarkka rytmiikan taju ja selkeä tapansa johtaa herättivät huomiota.
Merkittävät ensi‑illat ja yhteistyö 1900‑luvun alussa
Monteux tuli laajalti tunnetuksi yhteistyöstään Sergei Diaghilevin Ballets Russes -komppanian kanssa. Hänen johdollaan toteutettiin useita tärkeitä ensi-iltoja, joista tunnetuimpia ovat Igor Stravinskyn teokset Petrushka ja Le Sacre du Printemps (Kevätuhri), jonka ensiesitys Pariisissa vuonna 1913 herätti aikakauden orkesteri- ja balettimaailmassa voimakkaan vastaanoton. Näiden ensi-iltojen kautta Monteux tuli keskeiseksi hahmoksi uudemman ja moniäänisemmän orkesterikirjallisuuden tulkkina.
Euroopasta Yhdysvaltoihin ja johtajapestit
Monteux johti urallaan monia merkittäviä orkestereita Euroopassa ja myöhemmin Yhdysvalloissa. Hänen repertuaarinsa oli laaja: mukana oli ranskalaista musiikkia, klassisen kauden mestareita sekä 1800‑ ja 1900‑luvun keskeisiä sinfonisia teoksia. Monteux vieraili säännöllisesti johtajana eri maissa ja toimi sekä vakituisissa että vierailevissa kapellimestarin tehtävissä.
Opetus ja perintö
Monteux arvostettiin myös opettajana ja menttorina. Hän perusti johtajakoulutoimintaa ja piti mestarikursseja, joissa korostui nuottitekstin kunnioitus, selkeä ilmaisu ja orkesterin kollektiivinen soitto. Hänen opeillaan ja äänitteillään on ollut pitkäkestoinen vaikutus moniin seuraaviin kapellimestarisukupolviin.
Johtamistyyli ja merkitys
Pierre Monteux oli tunnettu hillitystä, mutta jäsentyneestä johtamistavastaan: hän pyrki selkeyteen, rytmiseen tarkkuuteen ja orkesterin balanssin huolelliseen muotoiluun. Häntä pidetään tärkeänä siltana romanttisen perinteen ja 1900‑luvun modernismin välillä, ja hänen tulkintansa erityisesti ranskalaisesta ja venäläisestä repertuaarista on jäänyt arvostetuksi.
Äänitteet ja muisto
Monteux jätti jälkeensä laajan ääniteperinnön, ja hänen tulkintansa ovat yhä tutkimuksen ja kuuntelun kohteena. Hänen elämäntyönsä muistetaan myös opetusperinnössä ja musiikkielämän vaikutuksissa, jotka jatkuvat konserttisaleissa ja oppilaitoksissa edelleen.
Monteux'n elämäntyö teki hänestä kansainvälisesti arvostetun kapellimestarin, jonka vaikutus ulottuu sekä esityskäytäntöihin että kapellimestarin ammattikuvan kehittymiseen 1900‑luvulla.
Life
Monteux syntyi Pariisissa ja alkoi opetella viulunsoittoa kuusivuotiaana. Yhdeksänvuotiaana hän opiskeli Pariisin konservatoriossa. Kaksitoistavuotiaana hän johti Pariisissa orkesteria, jonka solistina oli pianisti Alfred Cortot. Hän soitti orkestereissa ja oli Debussyn oopperan Pelléas et Mélisande kantaesityksen alttoviulunsoittaja. Hän alkoi johtaa joitakin Concerts Colonne -sarjan konsertteja.
Monteux soitti alttoviulua myös kamarimusiikissa. Hän soitti Brahmsin jousikvartetin säveltäjän ollessa yleisön joukossa.
Monteux tuli pian kuuluisaksi kapellimestarina. Hän johti Diagilevin Ballet Russesin orkesteria ja johti Stravinskyn Petrouchkan, Kevään riitin sekä Ravelin Daphnis et Chloén ja Debussyn Jeux'n ensimmäiset esitykset. Nämä olivat 1900-luvun suurimpia baletteja.
Vuonna 1916 Monteux matkusti Yhdysvaltoihin ja johti ranskalaisia oopperoita Metropolitan-oopperassa. Vuonna 1920 hän muutti Bostoniin ja johti monia uusia teoksia muun muassa Debussylta, Chaussonilta ja Darius Milhaud'lta. Vuonna 1924 hänestä tuli Amsterdamin Concertgebouw-orkesterin apulaiskapellimestari. Vuonna 1929 hän perusti Pariisin sinfoniaorkesterin (Orchestre Symphonique de Paris) ja Pariisissa sijaitsevan kapellimestarikoulun (École Monteux). Myöhemmin hän jatkoi tätä opetusta amerikkalaisessa kodissaan Mainessa. Neville Marriner ja André Previn olivat hänen oppilaitaan.
Vuonna 1936 hänestä tuli San Franciscon sinfoniaorkesterin kapellimestari. Hän työskenteli orkesterissa vuoteen 1952 asti. Hän teki tästä orkesterista kansainvälisesti kuuluisan. Vuonna 1942 hänestä tuli Yhdysvaltain kansalainen. 1950-luvulla hän johti usein Bostonin sinfoniaorkesteria.
Monteux jatkoi kapellimestarina 89-vuotiaana vähän ennen kuolemaansa. Vuonna 1961 hänet nimitettiin Lontoon sinfoniaorkesterin ylikapellimestariksi 25 vuodeksi, mutta hän ei elänyt tarpeeksi kauan täyttääkseen tämän tehtävän. Hän johti tätä orkesteria vuonna 1963 kevätriitin esityksessä, viisikymmentä vuotta sen jälkeen, kun hän oli johtanut ensimmäisen esityksen.
Monteux'n johtaminen
Monteux valmisteli työnsä aina hyvin huolellisesti. Hän ei ollut kapellimestari, joka halusi leuhkia. Hän harjoitteli orkesterinsa perusteellisesti ja johti pienin elein. Vaikka hän teki gramofonitallenteita, hän ei pitänyt äänitteistä. Hän piti enemmän konserteista, joissa oli elävä yleisö. Hän sai monia kunnianosoituksia, muun muassa Légion d'honneurin ja Oranje Nassaun ritarikunnan ritarin arvonimen.
Etsiä