Oodit (Raamattu) — itäortodoksinen oodien kirja, rukoukset ja laulut
Tutustu Oodeihin — itäortodoksiseen Raamatun kirjaan, joka kokoaa rukoukset ja laulut Vanhasta ja Uudesta testamentista; historiaa, tekstejä ja liturgisia merkityksiä.
Oodit (΄Ωδαὶ) on Raamatun kirja, joka esiintyy vain itä-ortodoksisissa Raamatuissa. Luvut ovat rukouksia ja lauluja Vanhasta ja Uudesta testamentista. Kirja kokoaa yhteen eri puolilta Raamattua peräisin olevia kantaatteja, kiitos- ja rukoustekstejä sekä joitakin lisäosia, joita käytetään erityisesti ortodoksisessa liturgisessa perinteessä.
Rahlfsin esittämän kirjan luvut ovat:
Sisältö (yleiskuva)
Oodit koostuvat useista perinteisistä raamatullisista lauluista ja rukouksista. Kokoelma ei ole yhden yhtenäisen kirjoittajan teos, vaan se kokoaa eri aikakausilta ja eri kirjallisuudenaloilta peräisin olevia tekstikatkelmia. Tarkka sisältö ja järjestys voivat vaihdella käsikirjoitusten ja painosten mukaan; alla on yleisimmin mainittuja ja liturgiassa käytettyjä oodeja ja kantaatteja (esimerkkeinä jaottelusta, jota monet itäiset editionat noudattavat).
- Mooseksen laulu Punaisenmeren rannalla (Exodus 15)
- Mooseksen laulu ennen kuolemaa (Deuteronomium 32)
- Hannah’n laulu (1 Samuel 2)
- Habakkukin rukous ja laulu (Habakkuk 3)
- Hezekian rukous (esim. Jesaja 38:10–20)
- Joona rukouksessaan (Joona 2)
- Kolmen nuoren miesten laulu (Laulut lisäyksinä Danielin kirjassa, usein nimellä "Song of the Three Holy Children")
- Marian Magnificat (Luukas 1:46–55)
- Sakarjan kiitoslaulu, Benedictus (Luukas 1:68–79)
- Simeonin Nunc dimittis (Luukas 2:29–32)
- Mahdollisesti myös muita apokryfisiä rukouksia ja lauluja, kuten Manassen rukous — riippuen painoksesta ja perinteestä
Huom. Rahlfsin (septuagintaversion) ja eri ortodoksisten painosten järjestys ja sisältö voivat poiketa toisistaan. Joissain kirjakokoelmissa esiintyy enemmänkin lisäosia tai eri järjestys; toisaalta monissa liturgisissa yhteyksissä käytetään vain tiettyjä oodeja (esim. kanonin seitsemän tai yhdeksän oodia, joiden materiaalina ovat edellä mainitut raamatunkohdat).
Liturginen käyttö ja merkitys
Oodit ovat keskeisessä asemassa bysanttilaisessa hymnografiassa ja jumalanpalveluselämässä: niistä koostetaan kanoneja, jotka ovat monisäkeisiä hymnirakenteita erityisesti aamupalvelukseen (matutin) ja muihin juhliin. Kanonin oodit on usein rakennettu niin, että raamatullinen kantaatin katkelma vuorottelee säkeistöjen ja konetekstien kanssa, ja näihin lisätään troparit ja irmokset.
Kirjan teologinen merkitys on siinä, että se yhdistää Vanhan ja Uuden testamentin kiitos- ja rukousperinnettä suoraan kristilliseen jumalanpalvelukseen. Oodit painottavat kiitosta, vapautusta ja Jumalan armoa, ja ne toimivat runsaasti käytettyinä tekstikatkelmina sekä yksityisessä rukouselämässä että yhteisessä liturgiassa.
Tekstihistoria ja kanoninen asema
Oodien kokoelma esiintyy erityisesti septuaginta-tekstiperinteessä ja sitä kautta itäisessä kirkossa vakiintuneissa Raamatuissa. Lännen kirkon Raamatuissa (esimerkiksi useimmissa protestanttisissa ja katolisissa käännöksissä) tätä itsenäistä kirjakokoelmaa ei yleensä ole erillisenä teoksena; jotkin sen osat löytyvät muista kirjoista tai apokryfikirjoista, ja osa katoaa länsiperinteestä kokonaan. Ortodoksinen traditio pitää oodeja arvossaan sekä liturgisena että hartaudellisena aineistona.
Jos haluat, voin lisätä tarkan, Rahlfsin numeroin mukaisen luettelon ja viitteet (esim. sivu- ja jakeviitteet) painokseen perustuen — kerro vain, haluatko yksityiskohtaisen ohjelmoidun listauksen lähdeviitteineen.
Etsiä