Kuninkaiden kirjat — Israelin kuninkaiden historia Vanhan testamentin mukaan
Tutustu Kuninkaiden kirjojen mukaiseen Israelin kuninkaiden historiaan — Daavidista Babylonian pakkosiirtolaisuuteen: politiikka, uskonto ja valtakuntien nousut ja laskut.
Kuninkaiden kirjat ovat joukko Vanhan testamentin kirjoja, jotka sekä juutalaisuus että kristinusko pitävät osana Raamattua. Ne kuvaavat Israelin ja Juudan kuninkaiden historiaa Daavidin valtakauden lopusta aina Babylonian pakkosiirtolaisuuteen saakka. Teksti käsittelee useiden hallitsijasukupolvien toimia, uskonnollista kehitystä sekä profeettojen ja kuninkaiden välistä vuorovaikutusta.
Rakenne ja tekstihistoria
Hebrean Raamatussa Kuninkaiden kirjat (hepr. "Melakhim") muodostivat alunperin yhden teoksen, joka myöhemmin jaettiin kreikkalaiseen Septuagintaan ja latinaiseen Vulgataan sisältyvissä käännöksissä useampaan osaan (samankaltaisesti kuin Samuelin kirjatkin jaettiin). Nykyisin länsimaisissa Raamattukäännöksissä ne esiintyvät yleensä nimillä 1. ja 2. Kuninkaiden kirja. Tekstin muodostumiseen liittyy useita lähdemateriaaleja, kuten kuninkaankirjat, keisarilliset kronikat, profeettojen kertomukset ja jumalallisen tulkinnan kerrostumat.
Keskeinen sisältö ja tapahtumat
Kirjat alkavat Salomon hallinnon ja temppelin rakentamisen kuvauksesta, jatkuvat valtakunnan jakautumisen kautta (pohjoinen Israel ja eteläinen Juuda) ja päättyvät Jerusalemin kukistukseen sekä kuninkaallisen vallan katkeamiseen. Keskeisiä henkilöitä ja tapahtumia ovat muun muassa Salomon viisaus ja rakennushankkeet, Jeroboamin johtama kapina ja pohjoisen valtakunnan eriytyminen, profeetat kuten Elia ja Elisa, Ahabin ja Jesabelin aika, Assyrian nousu ja lopulta Babylonian valloitus, joka johtaa pakkosiirtolaisuuteen.
Teemat ja teologinen näkemys
Kuninkaiden kirjojen punaisena lankana kulkee liiton uskollisuuden vaade: kuninkaan menestys tai tuho tulkitaan usein hänen uskollisuutensa perusteella Jumalan liittoa kohtaan. Profeetat toimivat sekä kuninkaiden neuvojina että tuomitsevina äänenä, tuoden esille epäjumalanpalveluksen seuraukset. Kirjat eivät kuvaa vain poliittista historiaa, vaan ne esittävät tapahtumat teologisesta näkökulmasta — erityisesti Deuteronomistisen historian tulkintaperinteen mukaisesti, jonka useat tutkijat ajoittavat kansanpakoisen ja sen jälkeiseen aikaan.
Kritiikki, lähteet ja arkeologia
Nykyteologinen ja historialliskriittinen tutkimus erottelee tekstin eri kerrostumia ja lähteitä sekä pohtii sen luotettavuutta historian lähteenä. Arkeologia on tarjonnut sekä vahvistuksia että yllätyksiä: esimerkiksi Assyrialaiset ja babylonialaiset rekisterit sekä lähialueen muistomerkit antavat lisätietoa tapahtumista, ja löydöt kuten Tel Danin kivi puhuvat "Daavidin huoneesta", mikä viittaa kuningassuvun historiallisuuteen. Toisaalta monet yksityiskohdat ja kronologiat jäävät tutkijoiden kesken keskustelun kohteiksi.
Kulttuurinen ja uskonnollinen merkitys
Kuninkaiden kirjoilla on ollut merkittävä rooli sekä juutalaisuudessa että kristinuskossa: ne ovat opettaneet moraalisia ja uskonnollisia opetuksia, toimineet varoittavana esimerkkinä ja tarjonneet historiallista taustaa profeettojen ja messiaanisten odotusten tulkinnoille. Tekstin lukutapa vaihtelee traditioittain; historioitsijat lukevat sitä lähdekriittisesti, teologit korostavat sen hengellistä sanomaa, ja uskonnollinen yhteisö käyttää sitä jumalanpalveluksessa ja opetuksessa.
Kuninkaiden kirjojen monitasoinen sisältö — poliittinen historia, profeetallinen kritiikki ja teologinen tulkinta — tekee niistä keskeisen lähteen niin Raamatun tutkimukselle kuin Lähi-idän varhaishistorian ymmärtämiselle.
Title
| Vanha testamentti Kaikille kristityille yhteiset vanhan sopimuksen kirjat.
Muita kirjoja (katolilaisten ja ortodoksien yhteisiä)
Kreikkalainen ja slaavilainen ortodoksinen
Georgian ortodoksinen
Tämä laatikko: · katso · puhu · muokkaa |
1. ja 2. Kuninkaiden kirja, kuten 1. ja 2. Samuelin kirja sekä 1. ja 2. Aikakirja, ovat itse asiassa yksi kirja. Sen nimi oli yksinkertaisesti "Kuninkaat". Septuagintan (Vanhan testamentin kreikankielisen käännöksen) kääntäjät jakoivat sen kuitenkin kahdeksi kirjaksi, joten latinankielisessä käännöksessä ja monissa muissa versioissa se kirjoitettiin nimillä 1 ja 2 Kings.
Jako 1. ja 2. Kuninkaiden kirjan välillä tehtiin sen jälkeen, kun Ahab oli kuollut pohjoisessa valtakunnassa (22:37) ja Joosafat eteläisessä valtakunnassa (22:50).
Tekijä ja lähteet
Ei tiedetä varmasti, kuka on 1,2 Kuninkaiden kirjan kirjoittaja. Juutalaisen perinteen mukaan Jeremia kirjoitti 1. ja 2. Kuninkaat, mutta nykyään ihmiset eivät yleensä ajattele niin. Oli kirjoittaja kuka tahansa, hän tunsi Mooseksen kirjan, kuten monet Israelin profeetat. Hän käytti myös paljon lähteitä, kuten "Salomon aikakirjat" (11:41, NIV), "Israelin kuningasten aikakirjat" (14:19 NIV) ja "Juudan kuningasten aikakirjat" (14:29 NIV)".". Todennäköisesti käytettiin muitakin lähteitä, kuten Chroniclesin sisällä olevia).
Kronologia
1. ja 2. Kuninkaiden kirjassa annetaan paljon kronologista tietoa. Kunkin kuninkaan hallituskauden pituus ilmoitetaan, ja usein annetaan myös muita tietoja, kuten hallitsijan ikä kuninkaaksi tullessaan ja se, oliko hän hyvä hallitsija.
Kun Raamatun tiedot yhdistetään Assyrian kronologisista tiedoista saatuihin tietoihin, Ahabin kuolinvuodeksi saadaan todennäköisesti vuosi 853 eKr. ja Jehun valtakauden alkamisvuodeksi vuosi 841. Voidaan siis tietää, että valtakunnan jako tapahtui vuonna 930 eKr. ja että assyrialaiset kukistivat Samarian vuonna 722 eKr. ja että Jerusalem kaatui babylonialaisille vuonna 586 eKr.
Israelin ja Juudan kuninkaiden valtakausien välistä yhteyttä koskeviin tietoihin liittyy joitakin ongelmia, joita on pitkään ihmetelty. Viime aikoina suurin osa näistä ongelmista on kuitenkin ratkaistu tunnustamalla sellaisia asioita kuin päällekkäisten hallituskausien mahdollisuus, isiensä kanssa hallitsevat pojat, erot siinä, mihin aikaan vuodesta kuninkaan hallinto virallisesti alkoi, ja erot tavassa, jolla kuninkaan ensimmäinen vuosi nähtiin.
Teemat
Kuninkaat ja liitot
1. ja 2. Kuninkaiden kirjassa ei tarkkaan sanota sen tarkoitusta tai teemaa, mutta on todennäköistä, että kirjoittaja halusi kirjoittaa aineistonsa jatko-osaksi, seuraavaksi kirjaksi Samuelin kirjojen jälkeen: historiaksi kuninkaista liiton mukaan.
Kirjoittaja ei yrittänyt esittää Israelin kuninkaiden sosiaalista, poliittista tai taloudellista historiaa, kuten useimmat nykyiset historiankirjoittajat tekevät. Hän kirjoittaa Omrista, joka oli hyvin vaikutusvaltainen kuningas ja tärkeä poliittinen henkilö, vain kuudessa jakeessa (16:23-28) ja sanoo yksinkertaisesti, että hän "teki pahaa Herran silmissä" (16:25, NIV). Myös Jerobeamista toisesta, joka oli Pohjois-Israelin kuningas, kun se oli voimakkaimmillaan, kirjoitetaan hyvin lyhyesti (2. Kun. 14:23-29).
Hän ei myöskään kirjoita mitään Joosian, Juudan kuninkaan, ensimmäisistä vuosista, mutta kertoo pitkän kuvauksen siitä, kuinka he alkavat jälleen noudattaa liittoa hänen 18. kuninkaana ollessaan (2. Kun. 22:3-23:28).
Kuninkaat, joista kirjoitetaan eniten Kuninkaiden kirjoissa, ovat kuninkaita, jotka joko pitivät liiton hyvin, rikkoivat sen erittäin pahasti tai kohtasivat jonkun Jumalan profeetan. Ahab, Omrin poika, ja Manasse rikkoivat liiton niin, että se oli Israelille vaarallinen, joten kirjoittaja kirjoitti paljon heistä molemmista; Hiskia (2. Kun. 18:1-20:21) ja Josia (2. Kun. 22:1-23:29) ovat sellaisia, joista kirjoitetaan paljon, koska he pyrkivät muistuttamaan kansaa liiton lupauksista. He ovat ainoat kaksi kuningasta, joihin kirjoittaja on todella tyytyväinen heidän uskollisuudestaan Herralle.
Toinen tärkeä osa 1. ja 2. Kuninkaiden kirjailijoiden kirjasta on se, että kirjailija osoittaa profetioiden ja niiden toteutumisen välisen suhteen historiassa. Ainakin 11 ennustusta on kirjoitettu toteutuvan. Kirjoittaja osoittaa myös profeettojen merkityksen Jumalan sanansaattajina, jotka kertovat Israelin kuninkaille ja kansalle, että heidän on palattava Jumalan luo. Yleensä kukaan ei kuunnellut heidän varoituksiaan (esimerkiksi Ahija, Semaja, Miikaja, Joona, Jesaja, Huldah), mutta kirjoittaja kirjoittaa hyvin paljon profeetoista Eliasta ja Elisasta. Tunnettu tarina on kertomus Eliasta Karmel-vuorella, kun hän kutsuu Jumalaa ja tapahtuu ihme, mikä osoittaa, että Israelin Jumala on ainoa oikea Jumala. Vähän ennen ihmettä eräs toinen heimo oli vedonnut vääriin jumaliinsa, minkä seurauksena ihmettä ei tapahtunut.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä ovat kuninkaiden kirjat?
V: Kuninkaiden kirjat ovat Vanhan testamentin kirjasarja, jota sekä juutalaisuus että kristinusko pitävät osana Raamattua.
K: Mitä siinä kuvataan?
V: Kuninkaiden kirjat kuvaavat Israelin kuninkaiden historiaa Daavidin valtakauden lopusta Babylonian maanpakolaisuuteen saakka, mikä kattaa noin 450 vuotta.
K: Mitä siinä kirjoitetaan Salomon hallinnosta?
V: Siinä annetaan pitkä kuvaus Salomon hallinnosta.
K: Miten Israel jaettiin?
V: 1. ja 2. Kuninkaiden kirjassa kirjoitetaan, miten Israelin valtakunta jaettiin kahteen osaan - Israelin kuningaskuntaan ja Juudan kuningaskuntaan.
K: Kuka kirjoitti nämä kirjat?
V: Ei tiedetä, kuka nämä kirjat kirjoitti, mutta niiden uskotaan olevan useiden kirjoittajien kirjoittamia tietyn ajanjakson aikana.
K: Milloin tämä ajanjakso tapahtui?
V: Tämä ajanjakso sijoittuu Daavidin valtakauden lopun ja Babylonian maanpakoa edeltävän ajan välille, mikä kattaa noin 450 vuotta.
K: Mikä on niiden merkitys juutalaisuudelle ja kristinuskolle ? V: Kuninkaiden kirjat ovat tärkeitä sekä juutalaisuudelle että kristinuskolle, koska ne ovat osa niiden uskonnollisia kirjoituksia.
Etsiä