Raamatun kirjat: vertailu eri uskonnoissa ja kristinuskon traditioissa

Tutustu Raamatun kirjojen vertailuun eri uskonnoissa ja kristinuskon traditioissa — kaanonit, erot ja nimet selkeästi taulukoituna ja selitettynä.

Raamatun kirjat ovat Raamatun eri osia. Jokaisella kirjalla on oma nimensä ja usein se on nimetty sen henkilön tai perinteen mukaan, jonka katsotaan kirjoittaneen kirjan. Näin ei kuitenkaan aina ole: osa kirjoista on nimetty kuvaavasti tai ne ovat kokoelmia eri kirjoittajien teksteistä. Eri uskonnoilla ja kristinuskon eri uskontokunnilla on Raamatussa eri kirjoja tai osia – toiset hyväksyvät joitakin kirjoja kanoniksi, toiset eivät. Samasta kirjasta voidaan käyttää eri kielissä ja perinteissä myös eri nimiä. Tarinoiden ja opetusten ydinsisältö on monin paikoin samanlainen, mutta kaanonin laajuus, kirjojen järjestys ja nimistöt poikkeavat. Monet opettelevat Raamatun tekstejä ulkoa esimerkiksi muistisääntöjen ja toiston avulla.

Alla on luettelo tai taulukko, jossa vertaillaan Raamatun kirjoja juutalaisuudessa ja katolisessa, protestanttisessa, kreikkalais-ortodoksisessa, slaavilais-ortodoksisessa, georgialaisessa, armenialais-apostolisessa, syyrialaisessa ja etiopialaisessa kirkossa. Taulukko kattaa sekä Vanhan että Uuden testamentin. Yksityiskohtainen keskustelu eroista on kohdassa "Raamatun kaanon".

Itäisen ortodoksisen kirkon, itäisen ortodoksisen kirkon ja itäisen katolisen kirkon hyväksymien kirjojen luetteloissa voi olla pieniä eroja. Jos ainakin yksi itäisistä kirkoista hyväksyy kirjan, se on lueteltu tässä taulukossa. Itäiset kirkot hyväksyvät kaikki roomalaiskatolisen kirkon hyväksymät kirjat.

Mitkä erot syntyvät ja miksi?

Erot johtuvat pitkälti historian eri vaiheissa käytetyistä tekstikokoelmista ja käännöksistä sekä siitä, millä perustein kukin yhteisö koki tietyn tekstin jumalalliseksi auktoriteetiksi. Keskeisiä syitä ovat:

• Käytetyt lähdeteokset: Juutalainen Raamattuperinne perustuu pääasiassa heprealaisiin teksteihin (Tanakh). Monet kristilliset kirkot ovat kuitenkin perinteisesti käyttäneet kreikankielistä Septuagintaa (LXX), joka sisältää joitakin kirjoja ja lisäosia, joita ei ole heprealaisessa kannassa.
• Käännökset ja liturginen perinne: Kansankieliset käännökset, latina (Vulgata) ja paikalliset liturgiat ovat vaikuttaneet siihen, mitkä tekstit hyväksytään tai arvostetaan.
• Kirkkokuntien opinmuodostus: Historialliset päätökset (esim. kirkolliskokoukset ja reformaatiot) määrittelivät kaanonin eri tavoin. Esimerkiksi katolinen kirkko vahvisti kanoninsa uudelleen konsiilissa (Council of Trent) vastauksena reformaation haasteisiin, kun taas monet protestanttiset ryhmät palasivat heprealaiseen vanhaan testamenttiin ja jättivät ns. deuterokanoniset kirjat omalle paikalleen.

Pääeroja käytännössä

• Juutalaisuus: Juutalainen Raamattu (Tanakh) sisältää samat keskeiset vanhan testamentin aineistot, mutta ne ovat järjestetty eri tavalla: Torah (Laulujen laki), Nevi'im (profeetat) ja Ketuvim (kirjoitukset). Juutalainen kanoni ei sisällä deuterokanonisia/apokryfikirjoja.
• Katolinen kirkko: Katolinen Vanha testamentti sisältää useita kirjoja ja lisäosia, joita protestantit eivät hyväksy kanoniksi. Nämä tunnetaan usein nimellä deuterokanoniset kirjat (esimerkiksi Tobit, Judith, Viisauden kirja, Sirak, Baruk ja 1–2 Makkabealaiset sekä lisäykset Danielin ja Esterin teksteihin).
• Protestanttinen perinne: Useimmat protestanttiset kirkot hyväksyvät Uuden testamentin 27 kirjaa ja Vanhaan testamenttiin kuuluvat heprealaiset kirjat, mutta sijoittavat deuterokanoniset kirjat usein erilliseksi "apokryfikirjallisuudeksi" tai jättävät ne pois kanonisesta luettelosta.
• Itäiset ortodoksiset kirkot: Itäiseen ortodoksiaan kuuluu useita traditioita (kreikkalainen, slaavilainen, georgialainen jne.), joilla voi olla pieniä eroja hyväksytyissä kirjoissa. Monet ortodoksiset kirkot käyttävät Septuagintan versiota ja hyväksyvät mm. Psalmien 151:n, 3. Makkabealaisen ja joitakin muita tekstejä, jotka eivät ole katolisen kaanonin vakio-osassa. Kuten mainittu, tässä artikkelissa luetellaan kaikki roomalaiskatolisen hyväksymät sekä ortodoksien hyväksymät lisäykset silloin, kun ainakin yksi itäisistä kirkoista ne hyväksyy.
• Orientalaiset (armenia, syyria) ja etiopialainen perinne: Näillä kirkoilla on omat historialliset kaanonsa, joihin voi kuulua tekstejä, joita ei löydy muista kristillisistä kaanoista. Esimerkiksi etiopialaisessa kirkkoperinteessä kaanon on laajempi ja siihen sisältyy kirjoja, joita länsimaiset kirkot eivät yleensä pidä kaanonisina.

Esimerkkejä teksteistä, jotka eroavat perinteittäin

Seuraavat nimet ovat tavallisia esimerkkejä kirjoista tai lisäyksistä, joiden asemasta eri kirkoissa on erot:

• Tobit (Tobias)
• Judith
• Lisäykset Dani eli Danielin lisäosat (esim. Susanna, Bel ja lohikäärme, Azariaan rukous)
• Lisäykset Esteriin
• Viisauden kirja (Salomon viisaus)
• Siraakin kirja (Ekklésiastikus)
• Barukin kirja ja Jeremian kirje
• 1–2 Makkabealaiset (ja joidenkin perinteiden mukaan 3–4 Makkabealaiset)

Lisäksi on eroavaisuuksia kirjojen nimissä ja numeroinnissa – esimerkiksi psalmien numerointi voi poiketa heprealaisen ja kreikkalaisen perinteen välillä, samoin historiallisten kirjojen jako (1–2 Samuel vs. 1–4 Kuningasten tms.).

Uusi testamentti

Uuden testamentin 27-kirjan kaanon on yleisesti hyväksytty suurimmassa osassa kristikuntaa: evankeliumit, Apostolien teot, Paavalin kirjeet, yleiset kirjeet ja Ilmestyskirja. Poikkeuksia on joissain vanhoissa tai paikallisissa perinteissä, joissa liturgiseen käyttöön voi kuulua myös muita tekstejä tai jotka ovat historiallisesti pitäneet lisämateriaaleja arvossa. Yleisellä tasolla kaikki suuret kristilliset suvut tunnustavat samat 27 Uuden testamentin kirjaa.

Missä voi oppia lisää?

Jos haluat tarkempia luetteloita ja vertailutaulukoita, voit katsoa edellä mainittua kohtaa "Raamatun kaanon" tai tutustua tarkempiin taulukoihin, jotka vertailevat yksittäisten kirjakokonaisuuksien nimeämistä, numerointia ja asemointia eri traditioissa. Taulukot näyttävät yleensä myös, mitkä kirjat ovat deuterokanonisia tai apokryfisiä eri kirkoissa.

Yhteenveto

• Raamatun kirjat ovat eri yhteisöissä usein samoja tekstejä, mutta niiden asema ja järjestys vaihtelevat.
• Keskeinen jakolinja Vanhan testamentin kohdalla kulkee heprealaisen Tanakh-perinteen ja kreikankielisen Septuagintan sekä siitä kehittyneiden kirkollisten traditioiden välillä.
• Uuden testamentin kaanon on pääosin yhtenäinen, kun taas Vanhan testamentin laajuus vaihtelee eri kirkkokuntien välillä.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mitkä ovat Raamatun kirjat?

K: Miten eri uskonnot ja uskontokunnat suhtautuvat Raamatun kirjoihin?

K: Onko Raamatun ulkoa opettelemiseen olemassa temppuja?

K: Mikä on Raamatun kaanon?

Kysymys: Miten itäiset ortodoksiset kirkot eroavat roomalaiskatolisista kirkoista siinä, mitkä kirjat hyväksytään osaksi niiden Raamatun kaanonia?

K: Mitä tarkoitetaan "Raamatun kaanonilla"?

Hae kirjaimella