Chisholm v. Georgia

Tausta

Vuonna 1777 Georgian toimeenpaneva neuvosto osti Etelä-Carolinalaiselta liikemieheltä tarvikkeita vapaussotaa varten. Tarvikkeet toimitettiin, mutta Georgia ei koskaan maksanut, kuten oli luvannut. Liikemiehen kuoleman jälkeen Alexander Chisholm, hänen kuolinpesänsä toimeenpanija, vei asian oikeuteen yrittäen periä rahat Georgian osavaltiolta. Georgia väitti, ettei se kuulunut liittovaltion tuomioistuinten toimivaltaan.

Yhdysvaltain oikeusministeri Edmund Randolph puolusti kantajaa oikeudessa. Vastaaja Georgia kieltäytyi saapumasta paikalle väittäen, ettei sitä suvereenina valtiona voitu haastaa oikeuteen ilman sen suostumusta.

Päätös

Tuomioistuin teki neljä yhtä vastaan päätöksen kantajan hyväksi, ja enemmistön muodostivat ylituomari John Jay sekä avustavat tuomarit John Blair, James Wilson ja William Cushing. Vain tuomari Iredell oli eri mieltä. Tuomioistuin katsoi, että perustuslain 3 artiklan 2 kohta ei sallinut osavaltioiden suvereenia koskemattomuutta. Lyhyesti sanottuna tuomioistuin päätti, että Georgia kuului Yhdysvaltain korkeimman oikeuden toimivaltaan. Se myönsi liittovaltion tuomioistuimille toimivallan käsitellä yksityisten kansalaisten ja osavaltioiden välisiä riitoja.

Vaikutukset

Tästä seurannut yleinen mielipide osavaltioiden oikeuksien puolesta johti suoraan yhdentoista lisäyksen hyväksymiseen vuonna 1795. Asiassa Hollingsworth v. Virginia (1798) tuomioistuin päätti, että Chisholmin vireillä olevat kanteet hylättiin yhdentoista lisäyksen hyväksymisen vuoksi. Tämä poisti liittovaltion toimivallan tapauksissa, joissa yhden osavaltion tai ulkomaiden kansalaiset yrittävät haastaa toisen osavaltion oikeuteen.

Perustuslain muutoksilla kumotut korkeimman oikeuden päätökset

Chisholm on yksi vain neljästä korkeimman oikeuden päätöksestä, jotka on kumottu Yhdysvaltojen perustuslain muutoksella. Kolme muuta ovat:

• Dred Scott v. Sandford, joka kumottiin neljännellätoista lisäyksellä.
• Pollock v. Farmers' Loan & Trust Co., joka kumottiin kuudennentoista lisäyksen myötä.
• Oregon v. Mitchell, joka kumottiin kahdeskymmeneskuudennella muutoksella.

Voidaan ehkä lisätä vielä yksi tapaus:

• Minor v. Happersett, joka kumottiin epäsuorasti yhdeksännellätoista lisäyksellä. Vuonna 1875 Virginia Minor yritti saada naisille äänioikeutta ja väitti, että neljästoista lisäys antoi kansalaisille äänioikeuden. Tuomioistuin totesi, ettei näin ollut. Yhdeksännentoista lisäyksen hyväksyminen 45 vuotta myöhemmin antoi naisille äänioikeuden. Minor v. Happersett -asiaan viitattiin kuitenkin vielä 1960-luvulla muissa äänioikeuskysymyksissä.