E. T. A. Hoffmann — elämä, teokset ja merkitys romantiikan kirjailijana

Tutustu E. T. A. Hoffmanniin: monilahjakas romantiikan kirjailija, kauhu- ja fantasian mestari, jonka teokset muovasivat 1800-luvun kirjallisuutta ja musiikkia.

Ernst Theodor Amadeus Hoffmann (s. Königsberg 24. tammikuuta 1776; k. Berliini 25. kesäkuuta 1822) oli saksalainen kirjailija, säveltäjä, musiikkikriitikko, taidemaalari, karikatyyrikirjailija ja juristi. Hän piti Wolfgang Amadeus Mozartin musiikista niin paljon, että muutti kolmannen nimensä Wilhelmistä Amadeukseksi. Hänet tunnetaan aina nimellä E. T. A. Hoffmann. Hän oli monilahjakkuus, mutta hänen suurin merkityksensä on romantiikan kirjailijana. Hän kirjoitti fantasia- ja kauhutarinoita, joilla oli hyvin suuri vaikutus saksalaiseen kirjallisuuteen 1800-luvulla. Hänen tarinoillaan oli suuri vaikutus musiikkiin. Hän on Jacques Offenbachin kuuluisan oopperan Hoffmannin tarinat sankari. Hänen fantasioitaan käytettiin muissa musiikkiteoksissa, kuten Delibesin baletissa Coppélia sekä Busonin ja Hindemithin oopperoissa.

Elämä ja ura

Hoffmann syntyi Königsbergissä 1776 ja opiskeli nuorena lakia. Hän työskenteli eri virkatehtävissä, muun muassa oikeusvirkamiehenä ja hallinnon palveluksessa, ja hänellä oli myös aktiivinen sivutoimi musiikin ja taiteen parissa. Hoffmann toimi säveltäjänä, kapellimestarina ja musiikkikriitikkona sekä kirjoitti kuvauksia ja pilakuvia. Hänen elämäänsä mahtui matkustelua ja palvelutehtäviä eri puolilla Saksanmaata ja Puolaa, ja hän eli vuoroin taiteilijan, vuoroin virkamiehen elämää. Hän käytti runsaasti pseudonyymejä ja kirjailijanimeä E. T. A. Hoffmann ja liitti teoksiinsa usein musiikillisia ja taiteellisia elementtejä.

Keskeiset teokset ja teemat

Hoffmannin tuotanto kattaa novelleja, romaaneja, näytelmiä, musiikkikritiikkejä ja sävellyksiä. Tunnetuimpia proosateoksia ovat muun muassa:

• Der Sandmann — karmiva kertomus, jossa todellisuus ja harha sekoittuvat ja joka on usein mainittu esimerkkinä epäluotettavasta kertojasta ja "kummallisuuden" (das Unheimliche) teemasta.
• Der goldne Topf ("Kultainen pata") — saturomanttinen kertomus, jossa yhdistyvät mytologia, arkipäivä ja taianomaiset elementit.
• Die Elixiere des Teufels ("Paholaisen eliksiirit") — goottilainen romaani, jossa esiintyy kekseliäitä juonenkäänteitä ja moraalisia dilemmoja.
• Die Lebens-Ansichten des Katers Murr — satiirinen ja kokeellinen romaani, joka yhdistelee eri kertojia ja kerrostumia (tunnetaan suomeksi usein nimellä "Kissa Murrin elämä ja mielipiteet").
• Nussknacker und Mausekönig — Hoffmannin satu, josta myöhemmin syntyi mm. Tšaikovskiin pohjautuva baletti Pähkinänsärkijä (The Nutcracker).

Hoffmannin kertomuksissa toistuvat teemat ovat muun muassa taide ja hulluus, musiikin ja fantasian yhteen kietoutuminen, kaksoisidentiteetit, automaatit ja nuket sekä raja todellisuuden ja mielikuvituksen välillä. Hänen tyyliinsä kuuluu usein epätavallinen huumori, ironia ja satiiri, ja hän liitti teksteihinsä paljon musiikillisia kuvauksia ja käsityksiä sävellyksestä ja esittäjän roolista.

Vaikutus ja perintö

Hoffmannilla oli laaja vaikutus sekä kirjallisuuteen että musiikkiin. Hänen hahmonsa ja kertomuksensa innoittivat monia säveltäjiä ja kirjailijoita. Esimerkiksi Jacques Offenbach käytti Hoffmannin hahmoa ja tarinoita oopperassaan Les Contes d'Hoffmann (suomeksi Hoffmannin tarinat). Pyotr I. Tšaikovski ja balettitaiteilijat ovat ammentaneet Hoffmannin satuista, ja Delibesin Coppélia ovat osin peräisin saman ajan nukkehahmojen ja nukketarinaperinteen vaikutuksesta. Myös romanttisen säveltaiteen kuvasto — hahmot kuten kapellimestari Kreisler — innoittivat säveltäjiä kuten Robert Schumanniin (esim. Kreisleriana).

Kirjallisuudessa Hoffmann vaikutti erityisesti goottilaisen jännityksen, fantastisen kertomuksen ja modernin kauhun synnyssä. Hänen teoksensa ovat vaikuttaneet mm. Edgar Allan Poe'hun ja myöhempiin kauhu- ja fantasia-kirjailijoihin. Psykoanalyysin kannalta kiinnostava on se, että Hoffmannin kertomuksissa esiintyvä outous ja epävarmuus ennakoi käsitteitä, joista Freud myöhemmin kirjoitti (esim. Das Unheimliche).

Nykyään Hoffmann nähdään romantiikan monipuolisena edustajana, jonka teokset ovat edelleen luettuja, tutkittuja ja sovellettuja eri taidemuodoissa. Hänen tapansa yhdistää musiikillinen ajattelu ja kertomuksen rakennus tekee hänestä poikkeuksellisen kirjailijan, jonka vaikutus ulottuu kirjallisuuden lisäksi teatteriin, oopperaan, balettiin ja elokuvaan.

Merkitys lukijalle tänään

Hoffmannin tekstit tarjoavat nykylukijalle sekä viihdyttäviä että pohdiskelevia hetkiä: ne yhdistävät jännityksen, satiirin ja taiteen pohdinnan tavalla, joka avaa ikkunoita 1800-luvun romanttiseen ajatteluun mutta puhuttelee myös modernin ihmisen kokemusta todellisuudesta ja mielikuvituksen voimasta. Hänen kertomuksensa ovat hyvä lähtökohta tutustua romantiikan estetiikkaan, kauhun ja fantasian varhaisiin muotoihin sekä musiikin ja kirjallisuuden välisiin suhteisiin.

Life

Varhaisvuodet

Hoffmann opiskeli oikeustiedettä Königsbergin yliopistossa, josta hän valmistui vain 16-vuotiaana. Hän suoritti opintonsa loppuun Glogaussa ja Berliinissä. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli Posenissa. Hän meni naimisiin vuonna 1802, mutta samana vuonna hän joutui jättämään työpaikkansa, koska oli pilkannut joitakin ihmisiä karikatyyripiirroksissaan. Pian hän lähti Varsovaan, jossa hän työskenteli asianajajana sekä tapasi kuuluisia kirjailijoita. Hän sävelsi musiikkia, muun muassa sinfonian, harppukvintetin ja musiikkia näytelmiin. Ranskan hyökkäyksen jälkeen vuonna 1806 vallinneen poliittisen tilanteen vuoksi hän menetti työnsä. Hän yritti saada töitä Berliinistä, mutta tuloksetta. Vuonna 1808 hän lähti Bambergiin, jossa hän vietti viisi vuotta. Siellä hän työskenteli kapellimestarina ja teatterisuunnittelijana. Hän rakastui nuoreen tyttöön nimeltä Julia Marc ja sävelsi pyhää musiikkia ja oopperoita. Hän kirjoitti musiikkikritiikkiä sekä juttuja Allgemeine Musikalische Zeitung -lehteen. Näihin kuuluvat kuuluisat novellit Ritter Gluck, Don Juan ja Kreisleriana-niminen sarja (Johannes Kreislers, des Kapellmeisters musikalische Leiden, eli Musiikinjohtaja Johannes Kreislerin musiikilliset kärsimykset).

Myöhempi ura

Vuonna 1813 hän lähti Bambergista ja vietti jonkin aikaa Dresdenissä, Leipzigissa ja vuodesta 1814 alkaen Berliinissä. Hän oli erinomainen lakimies ja pystyi työskentelemään erittäin järkevästi hovin virkamiehenä samalla, kun hän vietti jonkin aikaa taiteelle omistautuen. Hän tapasi usein kirjallisuuden ystäviä keskustellakseen kirjallisuudesta ja kirjoitti useampia kertomuksia, muun muassa Die Lebensansichten des Katers Murr (Kissa Murrin elämänkatsomuksia). Hänen terveytensä alkoi heiketä. Hän kärsi hiipivästä halvauksesta. Jälleen kerran hän joutui vaikeuksiin satiirinsa vuoksi, mutta ennen kuin hänen rangaistustaan ehdittiin selvittää, hän kaatui ja kuoli.

E. T. A. Hoffmannin karikatyyri itsestään...


E. T. A. Hoffmannin patsas Bambergissa hänen mukaansa nimetyn teatterin edessä.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Kuka oli Ernst Theodor Amadeus Hoffmann?

K: Miksi Ernst theodor Amadeus Hoffmann muutti kolmannen nimensä Amadeukseksi?

K: Mikä on E. T. A. Hoffmannin merkitys kirjallisuudessa?

K: Miten E. T. A. Hoffmannin tarinat vaikuttivat musiikkiin?

K: Mikä on sen kuuluisan oopperan nimi, jonka sankarina on E. T. A. Hoffmann?

Kysymys: Mitkä ovat E. T. A. Hoffmannin kykyjä?

K: Milloin E. T. A. Hoffmann kuoli ja missä?

Hae kirjaimella