Bunyip
Bunyip on australialaisen mytologian myyttinen olento. Sen kerrotaan elävän soilla, rämeillä, puroissa, jokien uomissa ja vesirei'issä. Bunyip esiintyy aboriginaalien perinteisissä uskomuksissa ja tarinoissa monissa Australian osissa, vaikka sitä kutsutaankin eri kieliryhmissä useilla eri nimillä. Niitä ovat esimerkiksi Murrumbidgeen varrella kianpraty, Hunter Valleyssa wowee, Narranderan alueella wee waa sekä monet muut nimet. Nimi bunyip tulee Kaakkois-Australian Wemba-Wemba-kielestä. Se käännetään nykyään yleensä "paholaiseksi" tai "pahaksi hengeksi".
Kun eurooppalaiset asuttivat Australiaa jo varhain, yleistyi ajatus, että bunyip oli tuntematon eläin, jota ei ollut vielä löydetty. Uudisasukkaiden tekemiä "bunyip-havaintoja" kirjattiin runsaasti 1840- ja 1850-luvuilla erityisesti Victoriassa, Uudessa Etelä-Walesissa ja Etelä-Australiassa. Eurooppalaiset tekivät erilaisia kirjallisia kertomuksia bunyipistä 1800-luvun alussa ja puolivälissä. Tarinoita kerrottiin yleisesti lapsille, jotta he pysyisivät poissa vaarallisilta vesialueilta.
On olemassa monia erilaisia kuvauksia siitä, miltä bunyip näyttää. Usein 1800-luvun alun sanomalehdissä kerrottiin muun muassa tummasta turkista, koiran näköisistä kasvoista, terävistä hampaista ja kynsistä, räpylöistä, syöksyhampaista tai sarvista ja ankan näköisestä nokasta. Eräs kirjoittaja, Robert Brough Smyth, kirjasi monia erilaisia kuvauksia bunyipistä. Hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että suurin osa ihmisistä ei oikeastaan tiennyt paljonkaan siitä, miltä se näytti tai miten se käyttäytyi, ja että he pelkäsivät olentoa liikaa voidakseen kiinnittää huomiota sen ulkonäköön.
Tutkijat ovat esittäneet, että tarina bunyipistä on saattanut periytyä ajalta, jolloin Australiassa oli vielä megafauna. Sitä on verrattu sukupuuttoon kuolleisiin koiraeläimiin, kuten Diprotodoniin tai Thylacoleoon. Toiset tutkijat ovat esittäneet, että tällaisten eläinten fossiilisia jäännöksiä löytäneet ihmiset tunnistaisivat ne bunyipiksi.
Varhaiset tilit uudisasukkaista
Ensimmäinen kirjallinen kertomus bunyipistä on heinäkuulta 1845. Sanomalehti kertoi fossiilien löytymisestä Geelongin läheltä. Kun luut näytettiin aboriginaalimiehelle, hänen kerrottiin tunnistaneen ne välittömästi bunyipiksi. Häntä pyydettiin piirtämään kuva bunyipistä. Lehdessä kuvattiin, että sillä oli emun kaltainen pää ja alligaattorin vartalo ja jalat. Sen jalkojen sanottiin olevan vahvat, paksut ja lyhyet takajalat ja pitkät jalat edessä. Sillä sanottiin olevan pitkät kynnet. Vedessä uidessaan sen sanottiin uivan kuin sammakko, mutta rannalla se käveli takajalkojensa varassa ja oli 3,7-4,0 metriä korkea.
Tammikuussa 1846 Murrumbidgee-joen rannalta Uudessa Etelä-Walesissa löydettiin oudon näköinen kallo. Sen löytänyt henkilö kertoi, että kaikki alkuasukkaat, joille sitä oli näytetty, olivat kutsuneet sitä bunyipiksi. Kallo asetettiin näytteille Australian museoon Sydneyssä. Ihmisjoukot tulivat katsomaan sitä, ja The Sydney Morning Herald -lehti kirjoitti, että monet kävijät kertoivat tarinoita "bunyip-havainnoistaan".
Toisen varhaisen tarinan bunyipistä kirjoitti vuonna 1852 karannut vanki nimeltä William Buckley. Hän kirjoitti, että monilla järvillä, joilla hän oli käynyt, asui "sammakkoeläin, jota alkuasukkaat kutsuvat Bunyipiksi". Hän kirjoitti nähneensä eläimestä vain selän, joka oli hänen mukaansa harmaiden höyhenten peitossa. Hän kuvaili sitä pienen lehmän kokoiseksi. Hän väitti, että bunyipillä uskottiin olevan yliluonnollisia voimia.
Australian museossa 1840-luvulla esillä ollut niin sanottu bunyipin kallo.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on bunyip?
V: Bunyip on australialaisen mytologian myyttinen olento. Sen kerrotaan elävän soilla, Billabongissa, puroissa, jokien uomissa ja vesirei'issä.
K: Mitä eri nimiä bunyipillä on?
V: Eri kieliryhmillä on erilaisia nimiä bunyipille. Niitä ovat muun muassa kianpraty Murrumbidgeen varrella, wowee Hunter Valleyssa, wee waa Narranderan alueella sekä monet muut nimet. Nimi bunyip on peräisin Kaakkois-Australian wemba-wemba-kielestä, ja se käännetään nykyään yleensä "paholaiseksi" tai "pahaksi hengeksi".
Kysymys: Miten eurooppalaiset suhtautuivat bunyipiin varhaisen asutuksen aikana?
V: Kun eurooppalaiset asuttivat Australiaa varhaisessa vaiheessa, uskottiin, että bunyip oli todellinen tuntematon eläin, jota ei ollut vielä löydetty. Tänä aikana kirjattiin suuri määrä havaintoja, ja niistä tehtiin erilaisia kirjallisia tarinoita.
Kysymys: Mitä piirteitä bunyipin kuvauksissa usein mainitaan?
V: Bunyipin kuvauksissa usein esiintyviä piirteitä ovat muun muassa tumma turkki, koiraa muistuttavat kasvot, terävät hampaat ja kynnet, räpylät, syöksyhampaat tai sarvet ja ankkamainen nokka.
K: Miten Robert Brough Smyth kirjasi tietoja siitä, miltä bunyip näyttää?
V: Robert Brough Smyth kirjasi ylös monia erilaisia kuvauksia siitä, miltä Bunyipin luultiin näyttävän, mutta hän totesi, että useimmat ihmiset eivät tienneet sen ulkonäöstä tai käyttäytymisestä paljoakaan, koska he pelkäsivät liikaa ottaakseen sitä kunnolla huomioon.
K: Mitä tutkijat arvelevat Bunyipistä kertovien tarinoiden taustalla olevan?
V: Tutkijat ovat esittäneet, että tarinat Bunyipistä ovat saattaneet periytyä ajalta, jolloin Australiassa oli vielä megafauna, ja sukupuuttoon kuolleita koiraeläimiä, kuten Diprotodonia tai Thylacoleoa, on verrattu Bunyipiin. Lisäksi jotkut tutkijat esittävät, että ihmiset, jotka löysivät fossiilisia jäännöksiä, tunnistivat ne Bunyipiksi.
