Emu

Muut emut

Vuonna 1788, kun eurooppalaiset uudisasukkaat saapuivat, emuja oli neljä erillistä ryhmää. Australian mantereella ja Tasmanian saarella elävät emut saattoivat olla eri lajeja.

Lisäksi oli kaksi kääpiöemulajia, Dromaius minor, joista toinen asui Tasmanian King Islandilla ja toinen Kangaroo Islandilla. Ne ovat esimerkkejä saarten kääpiökasvuisuudesta. King Islandin ryhmä kuoli sukupuuttoon vuonna 1805, Kangaroo Islandin ryhmä vuonna 1827 ja Tasmanian ryhmä vuonna 1865.

 

Kuvaus

Pehmeäsulkaiset, ruskeat linnut ovat jopa 1,9 metrin korkuisia. Niiden höyhenet ovat kaksikerroksiset, mikä auttaa pitämään emun viileänä. Niillä on paljas iho kasvojen sivuilla ja kaulalla. Ne voivat painaa jopa 55 kg. Niillä on kaksi suurta jalkaa, joissa kummassakin on kolme varvasta. Niiden siivet ovat hyvin lyhyet, noin 20 cm, ja ne ovat piilossa höyhenten alla.

Ne voivat elää jopa 10-20 vuotta Emu on yleinen suurimmassa osassa Australian manteretta. Se välttää hyvin tiheitä metsiä ja hyvin kuivia alueita. Emut voivat kulkea pitkiä matkoja nopeassa juoksussa. Tarvittaessa ne voivat juosta jopa 50 km/h (31 mph) nopeudella jonkin matkaa kerrallaan. Ne saattavat kulkea pitkiä matkoja etsiessään ruokaa. Yhden emun on todettu kulkeneen 990 km (615 mi).

 

Ruokavalio

Ne käyttävät ravinnokseen erilaisia kasveja (siemeniä, kukkia, uutta kasvustoa) ja hyönteisiä. Kokonsa vuoksi niiden on syötävä paljon.

 

Jalostus

Emut ovat yksinäisiä lintuja. Poikaset pysyvät kuitenkin isän kanssa 18 kuukauden ikään asti. Emun lisääntymisaika on helmikuusta heinäkuuhun, jolloin naaras voi munia 5-15 munaa uroksen rakentamaan maapesään. Uros istuu munien päällä 8 viikkoa, kunnes ne kuoriutuvat. Poikasilla on hyvin selvät raidat höyhenissä, jotka toimivat naamiointina.

Australian itärannikolla emut olivat aikoinaan yleisiä, mutta ne ovat muuttuneet harvinaisiksi ihmismäärän kasvaessa. Toisaalta maatilojen kehittyminen ja karjan vedensaanti ovat lisänneet emun levinneisyysaluetta kuivilla alueilla. Emuja kasvatetaan niiden lihan, öljyn ja nahan vuoksi. Ensimmäiset emufarmit alkoivat Länsi-Australiassa 1970-luvulla.

 
Emun poikanen, jolla on raidalliset höyhenet  

vankeudessa

Eläintarhoissa on noin 1100 emua. ^[]

 

Nimen historia

Ensimmäinen kirjallinen kuvaus emusta oli nimeltään New Holland Cassowary Arthur Phillipin vuonna 1789 julkaisemassa teoksessa Voyage to Botany Bay, joka julkaistiin nimellä New Holland Cassowary. Lajin nimesi ornitologi (lintuasiantuntija) John Latham, joka työskenteli Phillipin kirjan parissa. Hän antoi ensimmäiset kuvaukset ja nimet monille Australian lintulajeille. Sen tieteellinen nimi, Dromaius novaehollandiae, tulee latinankielisistä sanoista, jotka tarkoittavat "nopeajalkaista uushollantilaista". Yleisnimen emu syntyhistoria ei ole varma, mutta sen arvellaan tulleen arabian kookasta lintua tarkoittavasta sanasta. Myöhemmin portugalilaiset tutkimusmatkailijat käyttivät tätä sanaa kuvaamaan Uuden-Guinean sukulaislajia Cassowarya. Victorian osavaltiossa Australian alkuperäiskansojen sanoja emulle olivat Barrimal Djadja wurrungin kielellä, myoure Gunain kielellä ja courn Jardwadjalin kielellä.