Olut – määritelmä, valmistus ja ainesosat
Olut — mitä se on, miten valmistetaan ja mitkä ainesosat: veden, ohran, humalan ja hiivan roolit, käymisprosessi ja makujen maailma
Beer on myös Englannin Devonissa sijaitsevan paikan nimi - Beer (Devon).
Olut on eräänlainen alkoholijuoma. Se valmistetaan vedestä, humalasta, ohrasta (viljanjyvätyyppi) ja hiivatyypeistä (alkoholia tuottava sieni). Käymisprosessi, jota kutsutaan käymiseksi, muuttaa sokerin alkoholiksi hiivan avulla. Käymisen toinen tuote on hiilidioksidi.
Ainesosat
Perinteiset oluen pääaineet ovat:
- Vesi – muodostaa valtaosan juomasta ja vaikuttaa makuun sekä käymisprosessiin.
- Mallas (ohra) – tärkkelyksen lähde, joka muuntuu sokeriksi mäskäyksessä; maltaus antaa myös väriä ja makua.
- Humala – tuo katkeroa, aromia ja säilyvyyttä; eri humalalajikkeet antavat erilaisia sävyjä.
- Hiiva – käymisprosessin aikaansaaja, joka muuttaa sokerin alkoholiksi ja hiilidioksidiksi; eri hiivatyypeillä syntyy erilaisia makuprofiileja.
Valmistusprosessi
Oluen valmistus koostuu useista vaiheista. Yksinkertaistettuna päävaiheet ovat:
- Maltaus – jyvä itätetään ja kuivataan, jolloin muodostuu maltaalle tyypilliset entsyymit ja makuaineet.
- Mäskäys – murskattu malta sekoitetaan lämpimään veteen, jolloin tärkkelys pilkkoutuu sokereiksi.
- Lauterointi – mäskistä erotetaan kirkas mäski (wort) jyvän kiintoaineista.
- Keittäminen – wort keitetään ja humalaa lisätään eri aikoina, jolloin saadaan katkero- ja aromikomponentit.
- Jäähdytys ja ilmaus – keitetty wort jäähdytetään sopivaan lämpötilaan ja ilma poistetaan, jotta hiiva voi käynnistää käymisen.
- Käyminen – hiiva muuttaa sokerit alkoholiksi ja hiilidioksidiksi; primäärikäyminen kestää yleensä päiviä tai viikkoja.
- Kypsytys ja jälkikäyminen – maut tasoittuvat ja kirkastuvat; osa oluista kypsytetään pitkään matalassa lämpötilassa.
- Suodatus, pullotus tai tynnyröinti – valmis olut voidaan suodattaa, pakata ja hiilihapottaa tarvittaessa ennen jakelua.
Oluentyyppien pääluokat
Oluet jaetaan usein kahteen pääryhmään käymistavan mukaan:
- Ale – pintahiiva käy korkeammissa lämpötiloissa ja tuottaa usein hedelmäisiä ja monimuotoisia makuja.
- Lager – pohjahiiva käy viileämmissä olosuhteissa ja antaa yleensä puhtaamman, raikkaamman maun.
Lisäksi on lukuisia tyylejä kuten IPA, pilsner, stout, porter, vehnäolut, lambic ja saison, jotka eroavat toisistaan raaka-aineiden, käymisen, humaloinnin ja kypsytyksen perusteella.
Alkoholipitoisuus, maku ja hiilihappo
Oluen alkoholipitoisuus (ABV) vaihtelee tyypillisesti noin 0,5 % (alkoholiton/alkoholittomat oluet) aina yli 12 %:iin vahvoissa erikoisoluissa. Käymisen yhteydessä syntyvä hiilidioksidi tekee oluesta kuplivan ja vaikuttaa suutuntumaan ja aromien vapautumiseen.
Tarjoilu ja säilytys
- Tarjoilulämpötila vaikuttaa makukokemukseen: vaaleat lagerit yleensä viileinä, täyteläisemmät oluet hieman lämpimämpinä.
- Lasivalinta korostaa aromia ja vaahtoa; erilaiset lasit sopivat eri tyyleille.
- Säilytys kannattaa tehdä viileässä ja pimeässä; valo ja lämpö kuluttavat makua ja aiheuttavat ”skunkkaantumista”.
Terveys, ravinto ja vastuullinen käyttö
Olut sisältää energiaa (kaloreita) ja pieniä määriä vitamiineja ja mineraaleja, mutta suuri osa ravintoarvosta on alkoholista ja sokereista. Kohtuukäytössä olut voi olla osa sosiaalista elämää, mutta liiallinen käyttö lisää terveysriskejä kuten maksasairauksia, riippuvuutta ja liikapainoa. Raskaana olevien ja ajoneuvoa kuljettavien tulee välttää alkoholia.
Historia ja nykytila
Olut on vanha juoma; sen valmistus ja nautinta ulottuvat tuhansien vuosien taakse. Keskiajalla panimot kehittyivät osaksi kaupunkien elinympäristöä, ja teollistumisen myötä kaupallinen panimotuotanto kasvoi. Viime vuosikymmeninä käsityöpanimoiden (craft beer) nousu on lisännyt tyyli- ja makuvariaatiota sekä kiinnostusta paikalliseen panimokulttuuriin.
Panimot ja sääntely
Panimot voivat olla pienpanimoita, paikallisia käsityöpanimoita tai suuria teollisia toimijoita. Oluen valmistusta ja myyntiä säätelevät kansalliset ja paikalliset lait, joilla valvotaan muun muassa verotusta, alkoholipitoisuutta ja elintarviketurvallisuutta.
Yhteenvetona: olut on monimuotoinen juoma, jonka maku ja luonne riippuvat käytetyistä raaka-aineista, valmistustavasta ja hiivasta. Olut voi olla niin arkipäiväinen virkistysjuoma kuin monimutkaisten makuelämysten lähdekin.
Lasillinen olutta. Tämä on Viking, islantilainen olut.
Luokittelu käymistyypin mukaan
Yleisesti ottaen kaikkia alkoholijuomia, joissa hiiva muuttaa sokerin alkoholiksi, kutsutaan olueksi. Näissä tapauksissa tislausta ei käytetä. Erona viiniin on se, että viinissä käytetään kasveista peräisin olevia sokereita, kuten hedelmäsokeria, tai eläinten tuottamaa sokeria. Esimerkiksi mesi on hunajasta valmistettua viiniä. Japanilainen sake valmistetaan riisistä, ja siinä käytetään hiivaa käymiseen; vaikka jotkut kutsuvat sitä riisiviiniksi, sake on oikeastaan eräänlainen olut.
Oluen valmistus
Oluen valmistusta kutsutaan "panemiseksi". Olutta valmistetaan lisäämällä lämmintä vettä mallasohraan ja muihin jyviin. Ohrassa olevat entsyymit muuttavat mallasohran ja muut jyvät yksinkertaisiksi sokereiksi. Tätä kutsutaan mäsäksi. Tämän jälkeen vesi valutetaan jyvistä. Vettä kutsutaan nyt vierreksi. Vierre keitetään ja siihen lisätään humala. Humala antaa makua ja säilöö olutta. Keittämisen jälkeen vierre jäähdytetään ja lisätään hiiva. Hiiva muuttaa sokerit alkoholiksi ja vierteen olueksi.
Eri oluet voivat olla luonteeltaan erilaisia riippuen käytetyistä ainesosista; esimerkiksi ale-oluessa käytetään pääkäyvää hiivaa. Yläkäyvä hiiva syö enemmän sokeria ja tuottaa enemmän alkoholia. Lagerissa käytetään alhaalla käyvää hiivaa. Pohjakäyvä hiiva syö vähemmän sokeria ja tuottaa raikkaamman ja puhtaamman maun. Humalan lisääminen tekee oluesta katkeramman ja aromikkaamman. Erikoismaltaat (erilaiset keitetyt ohrat) tuottavat erilaisia makuja ja värejä. Nämä maut ja värit ovat merkittävimpiä tummissa oluissa, kuten porterissa ja stoutissa.
Eri maissa on erilaisia tapoja valmistaa olutta. Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä, Tšekissä ja Slovakiassa olutta valmistetaan yleensä vain humalasta, maltaista, vedestä ja hiivasta. Tämä johtuu Reinheitsgebotista. Reinheitsgebot oli laki, jonka mukaan olutta saa valmistaa vain humalasta, maltaasta ja vedestä. Hiiva keksittiin Reinheitsgebotin jälkeen. Euroopan unioni kumosi lain vuonna 1992. Belgiassa oluita on kuitenkin aina valmistettu vehnästä, sokerista, hedelmistä ja muista ainesosista.
Eri tapoja valmistaa olutta
Käytetty hiivatyyppi määrää, millaista olutta valmistetaan:
- Jotkin hiivalajit käyvät korkeammassa lämpötilassa, yleensä 15-20 °C:ssa. Käymisprosessi on nopeampi.
- Muut lajikkeet käyvät alhaisemmassa lämpötilassa, yleensä 4-8 °C:ssa. Näistä lajikkeista valmistettujen oluiden säilyvyysaika on yleensä pidempi.
- Jotkin oluet käyvät spontaanisti ympäristöstä löytyvästä hiivasta.
Oluen historia
Varhaisimmat tiedot oluesta on kirjoitettu noin 7000 vuotta sitten sumerilaisten toimesta. Sanotaan, että sumerilaiset löysivät käymisprosessin sattumalta. Ei tiedetä tarkalleen, miten tämä tapahtui, mutta voi olla, että leipä tai vilja kastui, ja vähän ajan kuluttua se alkoi käydä ja muodosti massan, joka sai ihmiset juopumaan. Noin 4 000 vuotta vanha sinetti on sumerilainen "virsi Ninkasille", panimojumalattarelle. Tämä "virsi" on myös resepti oluen valmistukseen. Tässä muinaisessa sumerinkielisessä kaiverruksessa oleva kuvaus oluen valmistuksesta on varhaisin kertomus siitä, mitä voidaan helposti tunnistaa ohraksi, ja sen jälkeen on kuvattu leipää, jota leivotaan, murskataan veteen mössöksi ja valmistetaan sitten juomaksi, jonka kerrotaan saaneen ihmiset tuntemaan olonsa "...ihanaksi ja autuaaksi". Voisi jopa olla mahdollista, että leipää alun perin leivottiin siksi, että siitä voitiin valmistaa olutta, jota oli helppo kuljettaa mukana. Sumerilaiset olivat luultavasti ensimmäiset ihmiset, jotka panivat olutta. He olivat löytäneet "jumalallisen juoman" - heidän mielestään se oli lahja jumalilta.
Alkoholin määrä oluessa
Tavallisissa oluissa on noin 3-5 % alkoholia (tilavuuden mukaan, eli 100 ml olutta sisältää 3-5 ml alkoholia). Oluen valmistuksessa alkoholin määrää voidaan melko helposti muuttaa enemmän tai vähemmän. Belgialaiset oluttyypit valmistetaan lisäämällä niihin enemmän sokeria. Käymisen kautta tämä muuttuu sitten alkoholiksi. Nykyään on olemassa oluita, joiden alkoholipitoisuus vaihtelee 2 %:sta noin 16 %:iin (suunnilleen sama alkoholipitoisuus kuin viinissä). Väkevissä alkoholijuomissa voi olla jopa 80 % alkoholia. Joidenkin oluiden etiketeissä lukee, ettei niissä ole alkoholia, koska se on poistettu myöhemmin. Tämä ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa. "Alkoholiton" olut sisältää yleensä alle 1 % alkoholia.
| Lisätietoja | |
|
| Määritelmiä Wiktionaryn sanakirjasta |
|
| Media Commonsista |
|
| Uutisia Wikinewsista |
|
| Sitaatteja Wikisitaatista |
|
| Lähdetekstit Wikilähteestä |
|
| Oppikirjat Wikibooksista |
|
| Wikiversityn oppimisresurssit |
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on "olut"?
V: "Olut" on eräänlainen alkoholijuoma, joka valmistetaan vedestä, humalasta, ohrasta ja hiivatyypeistä.
K: Mikä on prosessi, jossa sokeri muuttuu alkoholiksi?
V: Prosessi, jossa sokeri muuttuu alkoholiksi, on nimeltään käyminen, joka tapahtuu hiivan avulla.
K: Onko olemassa paikka nimeltä "olut"?
V: Kyllä, Englannin Devonissa on paikka nimeltä "Beer".
K: Mitä ainesosia käytetään oluen valmistukseen?
V: Oluen valmistuksessa käytetään muun muassa vettä, humalaa, ohraa ja hiivatyyppejä.
K: Mikä on olutta valmistavan käymisprosessin sivutuote?
V: Hiilidioksidi on olutta valmistavan käymisprosessin sivutuote.
K: Minkälaisia jyviä käytetään oluen valmistukseen?
V: Oluen valmistukseen käytetään erilaisia viljalajeja, kuten ohraa.
K: Tuotetaanko käymisprosessissa alkoholia ja hiilidioksidia?
V: Kyllä, käymisprosessi tuottaa alkoholia ja hiilidioksidia sivutuotteina.
Etsiä