Ryöstö seraljista | Wolfgang Amadeus Mozartin musiikkiooppera
Die Entführung aus dem Serail (suomeksi: Sieppaus seremoniasta) on Wolfgang Amadeus Mozartin musiikkiooppera. Se on esimerkki singspielistä: saksalaisesta oopperatyypistä, jossa laulun lisäksi oli puhuttua dialogia ja joka usein kertoi maagisia tarinoita. Mozartin ooppera Taikahuilu on myös Singspiel.
Saksalainen libretto on Christoph Friedrich Bretznerin kirjoittama, ja Gottlieb Stephanie muutti sitä hieman ilman Bretznerin lupaa. Tarina kertoo sankarista Belmontesta, joka yrittää palvelijansa Pedrillon avulla pelastaa rakastettunsa Konstanzen pasa Selimin serafista (palatsista).
Ooppera esitettiin ensimmäisen kerran Itävallan keisari Joosef II:n sponsoroimassa Nationalsingspielissä ("kansallinen laulusoitto"). Mozart saapui Wieniin vuonna 1781 ja etsi tilaisuutta saada oopperatilaus. Hän esitteli yhden oopperoistaan (Zaide) Nationalsingspielin johtajalle. Hän oli vaikuttunut ja pyysi Mozartia kirjoittamaan oopperan yhtiölle.
Teos on kevytmielinen ja hauskaksi tarkoitettu. Osa tarinan hahmoista on turkkilaisia. Turkkilaiset tarinat ja musiikki olivat tuohon aikaan hyvin suosittuja Euroopassa, ja Mozart kirjoittaa tähän oopperaan turkkilaista musiikkia (tai sellaista, mitä eurooppalaiset luulivat turkkilaiseksi musiikiksi). Jotkut aarioista ovat hyvin vaikeita laulaa, erityisesti Konstanzen laulama pitkä "Martern aller Arten" ("Kaikenlaisia kidutuksia"), joka on kuin konsertto-osa. Häntä säestää tässä aariassa orkesteri ja neljä soolosoitinta.
Ooppera oli valtava menestys ja toi Mozartille hyvän summan rahaa. Hänelle ei kuitenkaan maksettu kunnolla myöhemmistä esityksistä, joten se ei tehnyt häntä rikkaaksi.
Kun Joosef II kuuli sen, hän sanoi Mozartille, että siinä oli "liikaa nuotteja", mihin Mozart vastasi: Mozart vastasi: "Nuotteja on juuri niin paljon kuin pitääkin olla".
Instrumentointi
Laulajat esiintyvät klassisen orkesterin kanssa, johon on lisätty "turkkilaisen" musiikin edellyttämiä soittimia: bassorumpu, symbaalit, triangeli ja piccolo. Pääorkesterissa on parit huiluja, oboet, klarinetit, fagotit, torvet, trumpetit, kahden timpanin sarja ja jouset. Aariassa "Sorrow has become my lot" on myös bassettitorvi.
Mozart (keskellä) osallistui Die Entführung aus dem Serail -teoksen esitykseen Berliinissä vuonna 1789.
Tarina
Paikka: Pashan (saks. "Bassa") maalaistalo jossain Välimeren rannikolla.
Aika: 1700-luvulla
1. näytös
Konstanze ja hänen englantilainen palvelijansa Blondchen ovat joutuneet merirosvojen vangiksi, jotka myivät heidät turkkilaiselle pasa Selimille. Belmonte lähtee pelastamaan häntä. Pashan palvelija Osmin tulee poimimaan viikunoita puutarhaan eikä välitä Belmontesta, joka yrittää saada uutisia palvelijastaan Pedrillosta. Osmin on vihainen. Osminin lähdettyä Belmonte tapaa Pedrillon, ja he päättävät pelastaa Konstanzen.
Selim ilmestyy Konstanzen kanssa. Hän haluaa Selzen rakastavan häntä, mutta Selze ei rakasta häntä. Pedrillo ehdottaa pasalle, että tämä palkkaisi Belmonten rakennusmieheksi, mutta Osmin ei päästä häntä palatsiin.
2. näytös
Osmin yrittää kovakouraisesti rakastella Blondchenia. Dueton jälkeen Osmin lähtee. Konstanze tervehtii Blondchenia hädissään ja kertoo, että Selim haluaa hänen rakkautensa ja uhkaa käyttää väkivaltaa.
Kun hän on lähtenyt, Pedrillo tulee Blondchenin luo, joka on hänen rakkaansa, ja kertoo hänelle, että Belmonte on lähellä ja suunnitelmat ovat valmiina pelastusyritystä varten. Blondchen on hyvin iloinen. Pedrillo kutsuu Osminin juomaan. Osmin juo itsensä humalaan ja Belmonte saa hänet pois tieltä niin, että Belmonte näkee jälleen rakkaan Konstanzensa.
3. näytös
Belmonte ja Pedrillo tulevat puutarhaan tikkaiden kanssa. Belmonte onnistuu nappaamaan Konstanzen, mutta kun Pedrillo on pakenemassa Blondchenin kanssa, Osmin ottaa heidät kiinni, ja vartija tuo Belmonten ja Konstanzen takaisin. Belmonte pyytää pasaa olemaan tappamatta heitä. Hän sanoo, että hänen isänsä on rikas espanjalainen kuvernööri, joka maksaa paljon rahaa, jotta heidät vapautetaan. Selim pasha sanoo Belmontelle, että tämä on hänen suurimman vihollisensa poika, joten hän on iloinen saadessaan hänet kiinni. Sitten pashasta tulee kuitenkin ystävällinen ja hän päättää antaa heille anteeksi ja vapauttaa heidät. Osmin ei ole tästä iloinen. Hän olisi mielellään nähnyt heidät teloitettaviksi.
| Viranomaisvalvonta | |
| Yleistä |
|
| Kansalliset kirjastot |
|
| Muut |
|
Wienin teatterin ilmoitus ensi-illasta 16. heinäkuuta 1782 Burgtheaterissa.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Minkälainen ooppera on Die Entfhrung aus dem Serail?
A: Die Entfhrung aus dem Serail on esimerkki Singspielistä, joka on saksalaisen oopperan tyyppi, jossa on sekä puhuttua dialogia että laulua.
K: Kuka kirjoitti oopperan libreton?
V: Die Entfhrung aus dem Serail -oopperan libreton kirjoitti Christoph Friedrich Bretzner, mutta Gottlieb Stephanie muutti sitä hieman ilman hänen lupaansa.
K: Kuka tilasi Mozartilta oopperan?
V: Mozartin tilasi Die Entfhrung aus dem Serailin kirjoittamaan Itävallan keisari Joosef II:n sponsoroima National Singspiel -yhtye.
K: Mistä tarina kertoo?
V: Tarinassa seurataan Belmontea ja hänen palvelijaansa Pedrilloa, jotka yrittävät pelastaa Belmonten rakastetun Konstanzen pasa Selimin serafista (palatsista).
K: Mikä tekee tästä oopperasta ainutlaatuisen?
V: Tämä ooppera erottuu edukseen, koska siinä on turkkilaista musiikkia tai sitä, mitä eurooppalaiset luulivat tuolloin turkkilaiseksi musiikiksi, sekä joitakin hyvin vaikeasti laulettavia aarioita, kuten Konstanzen "Martern aller Arten". Lisäksi siinä yhdistetään puhuttua dialogia ja laulua, jotta se voisi kertoa maagisen tarinansa.
K: Kuinka menestyksekäs ooppera oli ensi-illassa?
V: Die Entfrhung aus dem Serail oli ensiesityksensä aikaan uskomattoman menestyksekäs ja toi Mozartille melko paljon rahaa; hän ei kuitenkaan saanut kunnon korvausta myöhemmistä esityksistä, joten hän ei rikastunut sillä.
K: Mitä keisari Joosef II sanoi kuultuaan teoksen?
V: Kun keisari Joosef II kuuli Die Entfrhung aus dem Serail -teoksen, hän sanoi, että siinä oli "liikaa nuotteja", mihin Mozart vastasi: "Nuotteja on juuri niin paljon kuin pitääkin olla".
