Die Walküre (Valkyyria) on Richard Wagnerin ooppera. Se on toinen neljästä oopperasta, jotka yhdessä kertovat tarinan nimeltä Der Ring des Nibelungen (Nibelungin sormus). Tarina jatkuu ensimmäisestä oopperasta, jonka nimi oli Das Rheingold. Se on erittäin kaunis teos.

Die Walküre esitettiin ensimmäisen kerran 26. kesäkuuta 1870 Münchenissä. Ensimmäinen koko Ring-sarjaan kuuluva esitys pidettiin 14. elokuuta 1876.

Kuvaus ja asema Ringissä

Die Walküre on toisena osana Wagnerin neliosaisesta musikaalisesta eepoksesta Der Ring des Nibelungen. Libretto ja musiikki ovat Richard Wagnerin käsialaa, ja ooppera kuuluu hänen niin kutsuttuihin "musiikkinäytelmiinsä" (Musikdrama) — teoksiin, joissa musiikki, sanoma ja lavastus muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Kieli on saksa ja draama rakentuu jumalten, ihmisten ja mytologisten olentojen välisiin ristiriitoihin.

Pääteemat ja musiikki

Oopperan keskeisiä teemoja ovat rakkaus ja kohtalo, jumalallinen valta ja inhimillinen vastuu. Wagner käyttää teoksessa runsaasti leitmotiveja — lyhyitä temaattisia aineksia, jotka yhdistävät hahmoja, tunteita ja tapahtumia. Orkesteri on suuri ja ajoittain hyvin näyttävä; monet orkesterikohokohdat ovat itsenäisesti kuuluttuja, tärkeimpänä ehkä Act III:n alun kuuluisa "Walkürenritt" (Ride of the Valkyries), jota käytetään usein erillisenä orkesteripätkänä konserteissa ja populaarikulttuurissa.

Hahmot (valikoima)

  • Wotan – heimojen pääjumala (baritoni)
  • Brünnhilde – Wotanin tytär, walkyyri (sopraano)
  • Siegmund – sankarillinen nuorimies (tenori)
  • Sieglinde – Siegmundin kohtalonomainen rinnalla (sopraano)
  • Hunding – Sieglinden aviomies (basso)
  • Fricka – avioliiton jumalatar ja Wotanin puoliso (mezzosopraano)
  • Walkyyrat – Brünnhilden kaltaiset soturinaiset (sopraano-ryhmä)

Lyhyt juonikuvaus

Ooppera seuraa ihmisveljesten ja -sisarusten kohtaloa sekä jumalallisten tahdonvalintojen seurauksia. Siegmund ja Sieglinde löytävät toisensa vaikeuksien keskellä ja rakastuvat, ja Siegmund löytää puuhun takertuneen miekan, Nothungin. Wotan haluaisi suojella Siegmundia, mutta hänen vaimonsa Fricka vaatii lakien kunnioittamista ja vaatii rangaistusta avioliiton rikkomisesta. Wotan perääntyy velvollisuuksiensa edessä ja määrää Brünnhilden olemaan puuttumatta peliin — Brünnhilde kuitenkin säälii ihmisiä ja yrittää avittaa, mikä johtaa traagisiin seurauksiin: Siegmund kuolee taistelussa ja Brünnhilde joutuu Wotanin rangaistuksen kohteeksi. Wotan riistää häneltä jumalallisen aseman, tekee hänestä kuolevaisen ja ympäröi hänet suojelevalla, polttavalla liekillä; hänen uskonsa ihmiseen ja rakkauteen jäävät teoksen lopun keskeiseksi käännekohdaksi, josta seuraavat Ring-sarjan myöhemmät tapahtumat kertovat.

Historiallinen vastaanotto ja merkitys

Kantaesitys Münchenissä 1870 oli osa Wagnerin pitkää ja vaikeaa taistelua saada Ring näyttämölle haluamassaan muodossa. Kun Ring esitettiin kokonaisuudessaan Bayreuthissa vuonna 1876, se vahvisti teoksen aseman yhtenä länsimaisen oopperan suurista merkkiteoksista. Die Walküre on erityisen tunnettu Brünnhilden roolista sekä runsasmielisestä orkesterikerronnasta; se on ollut ja on yhä osa monien oopperatalojen vakiorepertuaaria.

Esityskäytännöt

Teoksen valmistaminen vaatii suurta laulajakaartia ja isoa orkesteria sekä näyttävää lavastusta — etenkin Act III:n kohtaus, jossa walkyyrat kokoontuvat ratsain, on usein näyttämöllisesti vaikuttava. Brünnhilden rooli on yksi dramatisesti ja teknisesti vaativimmista sopraanoroolien joukossa. Monet kuuluisat oopperalaulajat ja ohjaajat ovat tehneet oman tulkintansa teoksesta, joka on herättänyt eri aikoina sekä ihailua että kiivasta keskustelua tulkinnan suhteen.