Sukeltajakuoriaiset (Dytiscidae) – saalistavat vesikuoriaiset ja niiden lajit

Dytiscidae (kreikaksi dytikos ("sukeltaa")) on vesikuoriaisten heimo. Niitä kutsutaan yleisesti saalistaviksi sukeltajakuoriaisiksi. Aikuisten yksilöiden koko vaihtelee lajeittain; tavallisesti ne ovat noin 25 mm pitkiä, mutta suurimmat lajit, kuten Dytiscus latissimus, voivat saavuttaa jopa 45 mm pituuden.

Useimmat Dytiscidae-heimoon kuuluvat lajit ovat väriltään tummanruskeita, mustanruskeita tai tummanoliivinvärisiä, ja joissakin alalajeissa niissä on metallinkiiltoa tai kultaisia kohokohtia. Aikuisilla on virtaviivainen, soikea vartalo ja voimakkaasti litistyneet takaraajat, jotka ovat varustetut pitkäkarvaisilla harjaksilla – nämä toimivat tehokkaina potkijoina uimiseen. Monet lajit kantavat hengitysilmaa peitettynä kovien peitinsiipien (elytrojen) alle, mikä mahdollistaa sukeltamisen pidemmäksi aikaa.

Ruokavalio ja saalistustapa

Aikuiset sukeltajakuoriaiset ovat aktiivisia petoja: ne saalistavat pieniä kaloja, nilviäisiä, vesikirppuja ja muita vesieläimiä. Toukkia kutsutaan usein "vesitiikereiksi" ja ne ovat erittäin aggressiivisia saalistajia: ne käyttävät voimakkaita leukojaan ja erittävät ruoansulatusentsyymejä uhrin elimistöön ennen imeämistä. Vesitiikerit syövät mielellään muun muassa nuijapäitä ja vesiperhosia (huom. ilmoita lähde tarvittaessa), ja myös vesieläinten muiden pienempiä lajeja. Ne syövät myös kaikkea pientä vedessä elävää. Toukat käyttävät saaliin kiinnipitämiseen ja ruoan pilkkomiseen kehittyneitä purukärsiä.

Elinkaari

Sukeltajakuoriaisten elinkaari sisältää täyden muodonvaihdoksen: muna → toukka → kotelo (pupa) → aikuinen. Munat yleensä sijoitetaan vedenrantakasvien lehtien tai veden alle roikkuvien kasvinosien pintaan. Toukat ovat täysin vesielämään sopeutuneita ja elävät vedessä, kun taas koteloituminen tapahtuu yleensä kuivan maan puolella tai kosteassa kasvillisuudessa lähellä vettä. Aikuiset kuoriaiset elävät pääosin vedessä mutta voivat myös lentää ja siirtyä uusille vesistöille.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Sukeltajakuoriaisia esiintyy laajalti ympäri maailmaa makeissa vesissä (lammikot, järvet, hitaasti virtaavat joet, purot ja joskus vesilammikot tai upotetut ruohikot). Jotkin lajit sietävät väliaikaisia vesiä ja voivat elää kuivuuskausien yli munien tai aikuisten siirtymisten avulla. Heimon lajirunsaus on suuri: Dytiscidae-heimossa on noin 4 000 lajia yli 160 suvussa.

Sopeutumia ja käyttäytyminen

Takaraajat ovat litistyneet ja varustettu uimaharjaksilla tehokasta sukellusta varten.
Monet lajit kantavat hengitysilmaa elytronien alla tai käyttävät plastronia (ohuen ilma- tai kaasukalvon muodostamaa ilmahengitystä) pitkäkestoiseen hengitykseen vedessä.
Aikuiset voivat lentää, mikä auttaa lajeja etsimään uusia vedenalaisia elinympäristöjä tai yhdistymään eri lampien välillä.

Tärkeys ja suojelu

Sukeltajakuoriaiset ovat tärkeitä ravintoverkossa sekä saalistajina että saalina muiden selkärankaisten ja hyönteisten kannalta. Ne osallistuvat vesiekosysteemien ravintoketjuun ja auttavat pitämään vesistöjen pieneliöstöä tasapainossa. Joidenkin lajien kannat voivat heikentyä elinympäristöjen tuhoutumisen, vesien rehevöitymisen ja saastumisen seurauksena. Suurta Dytiscus latissimus-lajia suojellaan paikoin, koska sen elinympäristöt ovat uhanalaisia.

Yhteenvetona: Dytiscidae-heimo koostuu tehokkaista vesipetoista, joilla on monipuolisia sopeumia sukeltamiseen ja saalistukseen. Ne ovat mielenkiintoisia niin rakenteensa, elinkiertonsa kuin ekologisen merkityksensäkin kannalta.

Sandracottus on yksi 160 Dytiscidae-suvun suvusta.

Ruoka

Ihmiset voivat syödä Cybisterin. Meksikossa C. explanatusta paahdetaan ja suolataan tacoihin. Japanissa C. japonicusta käytetään ruokana. Guangdongin maakunnassa Kiinassa syödään useita lajeja. Suurta sukeltajakuoriaista (Dytiscus marginalis) kasvatetaan ihmisravinnoksi. Dytiscidae-kuoriaisia on syöty Taiwanissa, Thaimaassa ja Uudessa-Guineassa. Linnut ja muut pienet nisäkkäät syövät Dytiscidaeja.

Kirjat

Commonwealth Scientific and Industrial Research Organisation (CSIRO) (2004): Water for a Healthy Country - Family Dytiscidae. Versio 2004-JUL-02. Haettu 2008-AUG-04
De Foliart, Gene R. (2002): Aasiassa: Archives connected 2008-07-05 at the Wayback Machine. In: The Human Use of Insects as a Food Resource: A Bibliographic Account in Progress.
Jäch, Manfred A. (2003): Paistetut vesikuoriaiset kantonilaiseen tapaan. American Entomologist 49(1): 34-37. PDF kokoteksti Arkistoitu 2008-10-29 Wayback Machine -ohjelmassa.
D. J. Larson, Yves Alarie, Robert Edward Roughley, National Research Council Canada (2000). Predaceous Diving Beetles (Coleoptera: Dytiscidae) of the Nearctic Region, with Emphasis on the Fauna of Canada and Alaska. NRC Research Press. ISBN 0-660-17967-9.{{cite book}}: CS1 maint: multiple names: authors list (linkki).

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on vesikuoriaisten suvun tieteellinen nimi?

V: Vesikuoriaisten suvun tieteellinen nimi on Dytiscidae.

K: Kuinka suuria useimmat Dytiscidae-kuoriaiset ovat?

V: Useimmat Dytiscidat ovat noin 25 mm (yhden tuuman) pituisia.

K: Mitä värejä niillä on tyypillisesti?

V: Useimmat Dytiscidaes-kuoriaiset ovat väriltään tummanruskeita, mustanruskeita tai tummanoliivinvärisiä, joissain alahaaroissa on kultaisia kohokohtia.

K: Mitä tämän lajin toukat syövät?

V: Toukat, jotka tunnetaan myös nimellä "vesitiikerit", syövät tyypillisesti nuijapäitä ja lasimadoja sekä kaikkea pientä vedessä elävää.

K: Kuinka monta lajia tässä heimossa on?

V: Dytiscidae-heimossa on noin 4 000 lajia yli 160 suvussa.
K: Onko tässä suvussa erityisen suuria kovakuoriaisia? V: Kyllä, tämän suvun suurin kuoriainen on nimeltään Dytiscus latissimus, ja se voi olla jopa 45 mm pitkä.