Enantiornithes on ryhmä sukupuuttoon kuolleita aviaalisia ("lintuja" laajassa merkityksessä). Ne ovat runsain ja monipuolisin mesotsooiselta kaudelta tunnettu ryhmä. Enantiornitheat esiintyvät yleisesti liitukauden kerrostumissa eri puolilla maailmaa, ja niistä tunnetaan yli 80 nimeä, vaikka osa nimistä perustuu vain yksittäisiin luita tai fragmentteihin eikä kaikki näin nimetyt yksiköt välttämättä edusta erillisiä lajeja.
Ulkonäkö ja anatomia
Useimmilla enantiornitheilla oli hampaat ja kynsisormet kummassakin siivessä, mutta muuten ne näyttivät monin tavoin samankaltaisilta kuin nykyajan linnut. Fossiilit säilyttävät usein höyhenet, ja monilla lajeilla oli kehittyneet sulkapeitteet sekä lentosulkia, mikä viittaa kykyyn aktiiviseen lentämiseen. Luuston yksityiskohdat poikkesivat nykylinnuista: esimerkiksi olkanivelen rakenteessa oli niin kutsuttu kovera–konveksi -liitospinta, joka eroaa nykyisten lintujen vastaavasta.
Erityispiirteitä:
- Hampaat ja kynsisormet: monet lajit hammasrivin kanssa ja toisinaan säilynyt kyky tarttua saaliiseen sormenkynsien avulla.
- Pienikokoiset koot vaihtelivat lajeittain; joukossa oli sekä pikkutylppäisiä että suurempia muotoja.
- Sulkapeitteet ja lentorakenne: höyhenet usein selvästi näkyvissä fossiileissa, joissain tapauksissa myös väritystä ja hienorakenteita.
Nimi ja rakenne
Nimi "Enantiornithes" tarkoittaa "vastakkaisia lintuja", muinaiskreikan sanoista enantios (ἐνάντιος) "vastakkainen" + ornithes (όρνιθες) "linnut". Nimen keksi Cyril Alexander Walker ryhmän perustaneessa merkittävässä artikkelissaan. Kirjoituksessaan Walker selitti, mitä hän tarkoitti "vastakkaisella":
Enantiornithes-lintujen ja kaikkien muiden lintujen ehkä olennaisin ja tyypillisin ero on lapaluun [...] ja korakoidaaliluun välisen nivelen luonne, jossa "normaali" tila on täysin päinvastainen.
Tämä viittaa anatomiseen piirteeseen: olkaluiden nivelessä on kovera-konveksinivel, joka on päinvastainen kuin nykypäivän lintujen nivel. Tätä eroa pidetään yhtenä ryhmän diagnostisista tunnusmerkeistä.
Levinneisyys ja fossiilit
Enantiornitheita tunnetaan laajalti eri puolilta maailmaa: merkittäviä säilymiä on löydetty muun muassa Kiinasta (erityisesti Jeholin muodostumasta), Euroopasta, Pohjois- ja Etelä-Amerikasta sekä Eteläisestä pallonpuoliskosta. Joissakin kohteissa fossiilit ovat poikkeuksellisen hyvin säilyneitä, ja niistä on paljastunut yksityiskohtia höyhenpeitteestä ja pehmytosista. Viime vuosina myös Myanmarin meripihkanäytteistä on löytynyt pieniä lintuaiheisia jäänteitä, jotka tarjoavat ainutlaatuista tietoa pienikokoisten enantiornitheiden höyhen- ja ihorakenteesta.
Elämäntapa
Enantiornitheat olivat ekologisesti monimuotoinen ryhmä: lajeja on tulkittu lentäviksi hyönteissyöjiksi, petolinnuiksi, ehkä myös rannikko- ja vesiekosysteemeissä eläviksi muodoiksi. Fossiilinen anatomia viittaa siihen, että monet lajit olivat hyviä lentäjiä, ja höyhenpeite oli usein kehittynyt. Lisäksi löydökset viittaavat siihen, että niiden kehitys saattoi olla erilainen kuin nykyisillä linnuilla: joistakin fossiileista päätellään, että poikaset saattoivat olla suhteellisen kehittyneitä heti kuoriuduttuaan, mutta tarkempia yleistyksiä on vaikea tehdä laajasta ryhmästä.
Sukupuutto
Enantiornithealaiset kuolivat sukupuuttoon liitukauden ja paleogeenin rajalla, samoin kuin hesperornithidit ja kaikki muut ei-aaviset dinosaurukset. Nykykäsityksen mukaan enantiornithien linja kärsi massasukupuutosta noin 66 miljoonaa vuotta sitten, eikä siitä jäänyt eläviä jälkeläisiä. Eri tutkimuksissa on pohdittu, miksi juuri jotkut lintulinjat selvisivät ja toiset eivät; erot lisääntymisbiologiassa, kuoren rakenteessa tai elinympäristön käytössä ovat mahdollisia selittäviä tekijöitä, mutta lopullista vastausta ei vielä ole.
Yhteenveto: Enantiornithes oli monimuotoinen ja laajalle levinnyt mesotsooinen linturyhmä, jolla oli yhdistelmä varhaisia (hammasrivit, kynsisormet) ja kehittyneitä (sulikasukin, lentosulkien kehittyminen) piirteitä. Ne ovat tärkeä osa lintujen evoluutiota ja liitukauden ekosysteemien biodiversiteettiä, vaikka ryhmä itse ei säilynyt elossa massasukupuuton yli.