Hesperornis on sukupuuttoon kuollut lentokyvyttömien vesilintujen suku, joka eli ylemmän liitukauden aikana (89-65 miljoonaa vuotta sitten).
Hesperornis oli tärkeä varhainen löytö lintupaleontologian historiassa. Sen löysi paleontologi O.C. Marsh 1800-luvun lopun luusodissa.
Hesperorniksen tunnettuja esiintymispaikkoja ovat Kansasin ylemmän liitukauden merelliset kalkkikivet ja Kanadan merelliset liuskeet. Suvulla oli todennäköisesti holarktinen levinneisyys.
Ulkonäkö ja sopeutumat
Hesperornis oli kookas, vesielämään erikoistunut lintu: yksilöiden suuruusluokka oli tyypillisesti noin 1–2 metriä päästä pyrstöön. Ruumiinmuodoltaan se oli virtaviivainen ja pitkän kaulan omaava. Linnut olivat lentokyvyttömiä tai niiden siivet olivat hyvin pienet ja toimimattomat lentoon; pääasiallinen liikkumismuoto oli sukeltaminen ja räpyläjaloin eteneminen vedessä.
Hampaiden läsnäolo erotti Hesperorniksen monista nykyisistä linnuista: niillä oli terävät hampaat, jotka auttoivat kiinniottamaan ja pitämään kiinni liukkaista kaloista. Takajalat sijaitsivat voimakkaasti takana rungon tyvessä, mikä teki niistä tehokkaita uimareita mutta kömpelöjä maalla.
Taksonomia ja sukulaisuussuhteet
Hesperornis kuuluu Hesperornithiformes-ryhmään, joka edustaa varhaisia, nykylintuja muistuttavia linturyhmiä liitukaudelta. Se ei ole suora edeltäjä nykyisin eläville linturyhmille, mutta sen löydöt ovat auttaneet ymmärtämään, kuinka erilaisiksi ja ekologisesti monimuotoisiksi varhaiset linnut kehittyivät.
Löytöhistoria
Ensimmäiset Hesperornis-fossiilit kuvasi O.C. Marsh 1800-luvun lopulla osana niin kutsuttuja luusotia. Myöhemmät kaivaukset, erityisesti Niobrara-kalkkikivilajikkeista Kansasissa ja vastaavista merellisistä kerrostumista Pohjois-Amerikassa, ovat tuoneet esiin runsaasti luita, mukaan lukien erilaisia kallo- ja raajarakenteita. Tästä syystä Hesperornis on yksi parhaiten tunnetuista liitukauden vesilinnuista.
Elintavat ja ekologia
- Ravinto: pääasiassa kalaa ja muita merieläimiä; hampaat auttoivat saaliin kiinnipitämisessä ja nielemisessä.
- Liikkuminen: erinomainen sukeltaja ja uimari; käytti räpyläjalkojaan voimakkaaseen potkuliikkeeseen veden alla.
- Pesintä: todennäköisesti pesi rannikolla tai saarilla ja vietti suurimman osan ajastaan vedessä; maalla liikkuminen oli kömpelöä johtuen takajalkojen takasijainnista.
- Saalistajat ja kilpailu: merissä eläneet matelijat, kuten mosasaurit, sekä suuret kalat ja hait olisivat voineet saalistaa nuoria tai heikompia yksilöitä.
Merkitys paleontologiassa
Hesperornis on tärkeä fossiililöytö, koska se osoittaa, miten erikoistuneita ja erilaisia lintujen esi-isät pystyivät olemaan. Löydöt ovat antaneet tietoa muun muassa siitä, miten lentokyvystä voidaan luopua erikoistumalla vesielämään ja miten hammasrakenne ja muut piirteet muuttuivat linnun evoluutiossa.
Fossiililevintä ja tutkimus
Merkittävimpiä paikallisuuksia ovat Kansasin merelliset kalkkikivikerrostumat sekä pohjoisemmat merelliset liuskeet Kanadassa (Kanada), mutta fossiileja on löydetty myös muista samanaikaisista merialueista. Uudet löydöt ja tarkemmat analyysit luurangoista ja kallon rakenteesta täydentävät jatkuvasti kuvaa suvun biologiasta ja kehityshistoriasta.
