Hesperornis
Hesperornis on sukupuuttoon kuollut lentokyvyttömien vesilintujen suku, joka eli ylemmän liitukauden aikana (89-65 miljoonaa vuotta sitten).
Hesperornis oli tärkeä varhainen löytö lintupaleontologian historiassa. Sen löysi paleontologi O.C. Marsh 1800-luvun lopun luusodissa.
Hesperorniksen tunnettuja esiintymispaikkoja ovat Kansasin ylemmän liitukauden merelliset kalkkikivet ja Kanadan merelliset liuskeet. Suvulla oli todennäköisesti holarktinen levinneisyys.
Anatomia ja elämäntapa
Hesperornis oli kookas lintu, jonka pituus oli jopa 1,5 metriä. Sillä ei ollut käytännössä lainkaan siipiä, ja se ui voimakkailla takajaloillaan.
Monien muiden mesotsooisten lintujen, kuten Ichthyorniksen, tapaan Hesperorniksella oli nokassaan hampaat, joita käytettiin saaliin (todennäköisesti kalojen) kiinnipitämiseen.
Hesperornis saalisti nykyisten mannerjalustamerien, kuten Pohjois-Amerikan sisämeren, Turgain salmen ja esihistoriallisen Pohjanmeren vesillä, jotka olivat silloin subtrooppisista trooppisiin vaihtelevia vesiä ja paljon nykyistä lämpimämpiä. Ne todennäköisesti söivät pääasiassa kaloja, ehkä myös äyriäisiä, pääjalkaisia ja nilviäisiä, kuten nykyiset sukeltavat merilinnut. Niiden hampaat olivat avuksi liukkaiden tai kovakuoristen saaliiden käsittelyssä.
Maalla Hesperornis-lajit ovat saattaneet tai eivät ole voineet kävellä. Ne eivät ainakaan pystyneet seisomaan pystyasennossa pingviinien tavoin, kuten varhaisissa rekonstruktioissa. Niiden jalat kiinnittyivät pitkälle taakse ja sivulle, ja jopa alaraajat olivat tiukasti kiinni kehossa (ks. kuva luurangosta). Näin ollen ne saattoivat parhaimmillaankin vain kömpelösti kompuroida maalla, ja ne olisivat olleet ketterämpiä, jos ne olisivat liikkuneet liukumalla vatsallaan tai galumpaten. Hesperorniksen jalkojen luuranko oli niin perusteellisesti mukautettu sukeltamiseen, että niiden tapa liikkua maalla sekä muninta- ja vanhempienhoito on pelkkää spekulaatiota.
Nuoret Hesperornikset kasvoivat melko nopeasti ja jatkuvasti aikuisiksi, kuten nykyaikaiset linnutkin. Pohjoisemmilta alueilta tunnetaan enemmän nuoria lintuja kuin eteläisemmiltä alueilta. Tämä viittaa siihen, että ainakin jotkin lajit olivat muuttolintuja, kuten nykyiset pingviinit, jotka uivat kesällä navalle päin.
Hesperornista saalistivat suuret merieläinten lihansyöjät, kuten mosasaurukset. Tylosaurus-näytteen suoliston alueella on Hesperorniksen luita.
J.M. Gleesonin restauroima Hesperornis-uinti, 1902.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Hesperornis?
V: Hesperornis on sukupuuttoon kuollut lentokyvyttömien vesilintujen suku.
K: Milloin Hesperornis eli?
V: Hesperornis eli ylemmän liitukauden aikana, noin 89-65 miljoonaa vuotta sitten.
K: Kuka löysi Hesperorniksen?
V: Hesperorniksen löysi paleontologi O.C. Marsh.
K: Mikä on luusota?
V: Luusodat olivat 1800-luvun lopun ajanjakso, jolloin kilpailevat paleontologit kilpailivat kiivaasti uusien fossiilien löytämisestä.
K: Mitkä ovat tunnettuja paikkoja, joista on löydetty Hesperornis-fossiileja?
V: Hesperornis-fossiilien tunnettuja löytöpaikkoja ovat Kansasin ylemmän liitukauden merelliset kalkkikivet ja Kanadan merelliset liuskeet.
Kysymys: Oliko Hesperornis levinnyt ympäri maailmaa?
V: Kyllä, uskotaan, että Hesperorniksella oli todennäköisesti holarktinen levinneisyys.
K: Miksi Hesperornis oli tärkeä löytö lintupaleontologian historiassa?
V: Hesperornis oli tärkeä varhainen löytö lintupaleontologian historiassa, sillä se oli yksi ensimmäisistä vesilinnuista ja auttoi laajentamaan tietämystä lintujen evoluutiosta.
