Amerikkalainen englanti ja brittiläinen englanti ovat englannin kielen kaksi päämurretta (tyyppiä). Amerikanenglantia puhutaan Yhdysvalloissa, kun taas brittienglantia puhutaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Molemmat englannin kielityypit eroavat toisistaan joiltakin osin, esimerkiksi oikeinkirjoituksen, välimerkkien, kieliopin ja sanaston osalta.


 

Oikeinkirjoitus

Yksi näkyvimmistä eroista on kirjoitusasu. Tavallisia eroja ovat:

  • -our vs -or: brittiläinen colour, favour; amerikkalainen color, favor.
  • -re vs -er: brittiläinen centre, metre; amerikkalainen center, meter.
  • -ise vs -ize: brittiläinen usein organise (myös organize käytössä); amerikkalainen yleensä organize.
  • Harmonisointi konsonanttien suhteen: brittiläinen travelling, cancelled; amerikkalainen traveling, canceled (sääntö riippuu sanan tavurakenteesta).
  • -ogue vs -og: brittiläinen catalogue, dialogue; amerikkalainen usein catalog, dialog.
  • Verbin ja substantiivin erottelu: brittiläisessä englannissa käytetään joissain tapauksissa erillisiä muotoja (esim. practice substantiivina ja practise verbinä), kun taas amerikkalaisessa usein sama muoto (practice) toimii molemmissa.

Sanasto

Sana- ja merkityserot ovat arkielämässä helposti huomattavissa. Esimerkkejä:

  • Ajoneuvot ja kuljetus: amer. truck — brit. lorry, amer. truck driver — brit. lorry driver.
  • Asuminen: amer. apartment — brit. flat.
  • Ruoat: amer. cookie — brit. biscuit (mutta merkityseroja on); amer. fries — brit. chips (amer. chips ovat brittiläisiä crisps).
  • Ammatit ja urheilulajit: amer. soccer — brit. football (huom. amerikkalainen football on eri laji).
  • Ohjelma ja media: amer. program — brit. usein programme (poikkeus: tietokoneohjelmista käytetään molemmissa yleensä program).

Välimerkit ja kirjoitustyyli

Välimerkkien käyttö voi poiketa: amerikkalaisessa tavassa pisteet ja pilkut sijoitetaan yleensä lainausmerkkien sisälle ("like this."), kun brittiläisessä käytännössä tavallinen tapa on sijoittaa ne loogisen merkityksen mukaan usein lainausmerkkien ulkopuolelle ('like this'). Myös lainausmerkkityyppi eroaa: britit käyttävät usein yksittäisiä lainausmerkkejä (' '), amerikkalaiset kaksoislainausmerkkejä (" ").

Kielioppi ja sanajärjestys

Kieliopin perusperiaatteet ovat samat, mutta eroavaisuuksia on esimerkiksi kollektiivisten substantiivien kohtelussa: brittiläisessä englannissa kollektiivi (esim. team, government) voidaan käsittää monikkona (The team are), kun amerikkalaisessa yleisempi muoto on yksikkö (The team is). Lisäksi joitain prepositio- ja verbiyhdistelmiä (phrasal verbs) käytetään eri tavoin tai eri sanoilla.

Ääntäminen ja intonaatio

Ääntäminen (pronaatio) eroaa huomattavasti: vokaalien pituudet, tietyt konsonantit ja korostukset vaihtelevat alueittain. Esimerkiksi amerikkalaisessa englannissa /r/-ääni lausutaan usein selkeämmin sanan lopussakin (rhotic), kun monissa brittiläisissä muodoissa /r/ on hiljaisempi tai katoaa sanan lopusta (non-rhotic). Myös tavu- ja sanapainot voivat erota.

Muut käytännön erot

  • Päivämäärä- ja aikatavat: amerikkalainen päivämäärämuoto on usein MM/DD/YYYY, brittiläinen DD/MM/YYYY — tämä voi aiheuttaa väärinkäsityksiä. Kellonajan ilmaisussa amerikkalaiset käyttävät usein 12‑tuntista kelloa ja merkitsevät a.m./p.m., kun britit käyttävät sekä 12- että 24‑tuntista muotoa.
  • Mittayksiköt: Yhdysvalloissa yleisempiä ovat imperiaaliyksiköt (maileja, paunoja), kun taas Isossa-Britanniassa käytetään laajasti SI‑yksiköitä mutta liikennemerkinnöissä edelleen maileja.

Valinta ja käytännön neuvot

Kirjoittaessa tai opiskellessa on yleensä hyvä valita toinen variantti ja pysyä siinä yhtenäisyyden vuoksi. Jos kirjoitat akateemista tai ammatillista tekstiä, tarkista työn ohjeet tai käytä jotakin tyyliopasta (esim. amerikkalaisissa teksteissä AP tai Chicago; brittiläisissä Oxford tai BBC style). Muista myös, että kumpikaan muoto ei ole "oikeampi" — ne ovat alueellisia muunnelmia, ja molemmat ovat laajasti hyväksyttyjä.

Yhteenveto

Amerikkalaisen ja brittiläisen englannin erot näkyvät erityisesti englannin kielen päämurretta koskevissa oikeinkirjoitus-, sanasto- ja tyylieroissa. Useimmat erot ovat kuitenkin pieniä, ja viestintä onnistuu hyvin kummalla tahansa muodolla, kunhan pysyt johdonmukaisena ja huomioit kohdeyleisön odotukset.