Béla Bartók (s. Nagyszentimiklós, Unkari 25. maaliskuuta 1881; k. New York 26. syyskuuta 1945) oli kuuluisa unkarilainen säveltäjä ja pianisti. Hän on yksi 1900-luvun merkittävimmistä ja omaperäisimmistä säveltäjistä. Bartók kiinnostui erityisen paljon kansanmusiikista ja teki laajoja kenttätutkimuksia: hän matkusti ympäri Unkaria ja naapurimaita, myös Romaniaan, ja tallensi maalaiskansan lauluperintöä. Näistä kansanmusiikin aineksista hän ammensi melodioita, rytmejä ja sävelkertoja, joita hän usein muokkasi ja sulautti omaan sävelkieleensä. Bartókin pianoteksti ja kamarimusiikki sekä hänen orkesterikappaleensa ovat yhä laajasti esillä konserttiohjelmistoissa; tunnettuja teoksia ovat mm. hänen pianomusiikkinsa, jousikvarteteistaan ja monet orkesterikappaleistaan, mukaan lukien kuuluisa Konsertto orkesterille. Hänen harmoniansa ja elävät rytminsä olivat usein uudenlaisia klassisen musiikin piirissä, ja joidenkin kuulijoiden oli aluksi vaikea ymmärtää niitä.

Elämä ja kenttätyö

Bartók syntyi Nagyszentimiklósissa (nykyisin Sânnicolau Mare) ja opiskeli pianonsoittoa sekä sävellystä Budapestin konservatoriossa. Varhaisesta iästä lähtien hän osoitti kiinnostusta etnografiseen työhön ja 1900-luvun alusta alkaen teki systemaattista kansanmusiikin keruuta yhdessä Zoltán Kodályn kanssa. He käyttivät kenttätyössään fonoautografeja ja myöhemmin äänilevy- ja nauhuritekniikkaa tallentaakseen lauluja ja soittoesityksiä, ja näin syntyi valtava kokoelma alkuperäistä aineistoa. Bartók keräsi elinaikanaan tuhansia kansansävelmiä eri alueilta. Tämä työ teki hänestä myös merkittävän etnomusikologin ja vaikutti kolikoiden tavoin hänen sävellystyöhönsä.

Sävellystyö ja tyyli

Bartókin sävelkieli yhdistää länsimaista klassista traditiota ja kansanmusiikin elementtejä: kansanmelodiat, modaaliset asteikot, epäsäännölliset ja monimutkaiset rytmit sekä uudet harmoniaratkaisut ovat hänen teostensa tunnusmerkkejä. Hän kehitti mm. polymodaalisen kromatiikan kaltaisia ajattelutapoja ja käytti usein tiukkaa kontrapunktia ja tekstuurin variaatioita.

Merkittäviä teoksia ja kokonaisuuksia ovat muun muassa:

  • Mikrokosmos – laaja pedagoginen pianoteossarja, joka sisältää teknisiä harjoituksia ja pienoiskappaleita eri tasoisille oppijoille;
  • Kuusi jousikvartettoa – syvästi henkilökohtaisia, kehityksen kautta muotoutuvia kamariteoksia;
  • Music for Strings, Percussion and Celesta – orkesteriteos, jonka keskiosan passacaglia on erityisen tunnettu;
  • Konsertto orkesterille – näyttävä orkesteriteos, joka toi Bartókin kuuluisuuteen erityisesti Yhdysvalloissa;
  • Pianoteoksia kuten "Allegro barbaro" ja "Out of Doors" -sarja, jotka näyttävät hänen joustavan ja rytmisen pianotekniikkansa.

Myöhemmät vuodet ja perintö

Toisen maailmansodan ja nousevan poliittisen tilanteen seurauksena Bartók muutti pysyvästi Yhdysvaltoihin 1940-luvun alussa. Hän työskenteli siellä säveltäjänä ja esiintyjänä, mutta hänen terveysongelmansa pahenivat ja sävellystuotanto hiukan hidastui. Konsertto orkesterille syntyi Bostonin sinfonialle tehdyksi tilaukseksi ja sai ensi-iltansa vuonna 1944. Bartók kuoli New Yorkissa 26. syyskuuta 1945 sairauden seurauksena.

Bartókin perintö on kaksijakoinen: hänet muistetaan sekä merkittävänä säveltäjänä, joka uudisti 1900-luvun musiikin kieltä, että etnomusikologina, jonka kenttätyö pelasti ja dokumentoi valtavan määrän kansanperinnettä. Hänen musiikkinsa vaikutti moniin myöhempiin säveltäjiin ja säilyttää vahvan aseman konservatorioiden opetuksessa ja konserttiohjelmissa ympäri maailmaa.