Siddhartha Gautama – Buddha: elämä, opit ja buddhalaisuuden synty

Noin 2600 vuotta sitten Kapilavastun kaupunkia hallitsi klaani nimeltä "Shakyas".

Siddhartha Gautama syntyi aivan kaupungin ulkopuolella Lumbinissa. Hänen isänsä oli hallitsija nimeltä Shuddhodana, ja hänen äitinsä oli nimeltään Maya. Maya kuoli, kun Siddhartha oli noin 7 päivän ikäinen. Hänen isänsä hallitsi häntä hyvin rauhallisella ja mukavalla tavalla. Hänellä oli kotiopettajia, sillä hän ei ollut kiinnostunut tuolloin tapahtuneista ulkoisista asioista. Siddhartha eli ylellisyydessä; hänen isänsä piti vaikeudet ja kovan työn kaukana hänestä. Eräs näkijä ennusti, että jos Siddhartha pysyisi koko elämänsä palatsissaan, hänestä tulisi suuri kuningas. Jos hän kuitenkin lähtisi palatsista, hänestä tulisi suuri uskonnollinen johtaja. Kuningas ei halunnut, että hänen pojastaan tulisi uskonnollinen johtaja. Hän piti Siddharthan palatsissa koko tämän lapsuuden ajan.

Kun Siddhartha täytti 16 vuotta, hänen isänsä löysi hänelle naisen naimisiin. Hän meni naimisiin Yashodhara-nimisen naisen kanssa, ja he saivat pojan nimeltä Rahula. Vaikka Siddharthalla oli kaikkea, mitä hän saattoi toivoa, hän ei silti ollut onnellinen. Hän halusi oppia elämästä palatsinsa ulkopuolella.

Legendan mukaan hän pakeni linnasta vastoin isänsä käskyjä. Hän näki "neljä suurta näkyä": vanhan miehen, sairaan miehen, kuolleen miehen ja pyhän miehen, jolla ei ollut kotia.

Siddhartha jätti perheensä, maansa ja kaiken muun 29-vuotiaana. Hän jätti kaiken ja ryhtyi kerjäläiseksi (vaeltavaksi askeetiksi); lopulta hänestä tuli kansan uskonnollinen johtaja.

Monet tämän ajan pyhät miehet olivat askeetteja. He satuttivat kehoaan uskonnollisista syistä. He pidättäytyivät tietyistä nautinnoista, jotta he pääsisivät eroon himosta. Erästä askeettien ryhmää kutsuttiin jakeeneiksi. He harjoittivat itsensä kieltämistä ja saivat itsensä kärsimään hyvin paljon. He uskoivat tämän vapauttavan ātmanin (sielun) kivusta ja surusta. Askeettisia kerjäläisiä (vaeltajia) oli monenlaisia kaikkialla alueella, joka tuli tunnetuksi nimellä Intia. Siddhartha kokeili näitä askeettisia käytäntöjä ja meditaatiotekniikoita, ja lopulta hänestä tuli parempi kuin opettajistaan. Hän ei silti löytänyt vastausta, joten hän jätti opettajansa ja ystävänsä löytääkseen toisen tien. Hän päätti syödä vain kuusi riisinjyvää päivässä. Hän yritti pidättää hengitystään. Hänen kehostaan tuli hyvin laiha, kuin iho ja luut, ja hän melkein kuoli. Silti hänellä ei ollut vastausta.

Siddhartha alkoi miettiä uudelleen tätä polkua. Hän muisteli istuneensa poikasena ruusuomenapuun alla ja saavuttaneensa syvän onnellisen rauhallisen tilan. Hän ajatteli, että tämä muisto saattaisi viitoittaa paremman tien kuin itsensä satuttaminen. Hän otti vastaan maito-riisiaterian, jotta hänellä olisi voimia keskittyneeseen ponnisteluun. Hän löysi viikunapuun (nykyään Bodhi-puu) ja päätti meditoida sen alla. Hän lupasi itselleen, ettei lähtisi tältä paikalta ennen kuin olisi löytänyt valaistumisen. Hän meditoi puun alla (joidenkin mukaan 49 päivää). Hänen mielensä sanotaan tulleen puhtaaksi, ja sitten - yhteensä kuuden vuoden harjoittelun jälkeen - hänestä tuli valaistunut. Hän oli nyt Buddha, täysin herännyt.

Kun Buddha valaistui, hän löysi vastauksen kärsimykseen, ja hän tiesi, miten kärsimys voidaan voittaa. Tätä vastausta kutsuttiin Neljäksi jaloksi totuudeksi. Hän ei ollut varma, pitäisikö hänen opettaa uusia ajatuksiaan vai ei. Hän kysyi itseltään, oliko maailma valmis näin syvälliselle opetukselle. Mutta lopulta hän päätti matkustaa Sarnath-nimiseen kaupunkiin opettamaan ihmisille uutta tapaansa. Hän opetti Neljästä jalosta totuudesta ja Kahdeksankertaisesta jalosta polusta. Ihmiset kuuntelivat häntä.

Kun hän opetti, hän ei teeskennellyt olevansa jumala. Hän sanoi olevansa vain ihminen, joka oli löytänyt elämän tarkoituksen (valaistumisen), ja että kuka tahansa ihminen voi myös löytää elämän tarkoituksen. Loppuelämänsä ajan hän vaelsi ympäri Etelä-Nepalia ja osia Intiasta opettaakseen ihmisille, mihin hän uskoi. Hän perusti Sanghan, joka on buddhalaismunkkien ja -nunnien ryhmä. Monet ihmiset valaistuivat hänen ansiostaan. Gautama Buddha kuoli 80-vuotiaana, 45 vuotta neljän jalon totuuden opettamisen jälkeen.

Buddhan opetukset tunnetaan nimellä buddhalaisuus. Buddhalaisuudessa on kyse lähinnä kivun tunteen lopettamisesta, jota kaikki ihmiset tuntevat sisimmässään. Gautama Buddha opetti, että vanhuus, sairaus, kuolema ja kärsimys ovat osa jokaisen elämää. Hän opetti, että kipu johtuu himosta. Ja hän osoitti, että on olemassa keino lopettaa himo ja kärsimys tekemällä hyviä asioita, jättämällä tekemättä pahoja asioita ja kouluttamalla mieltään. Kun ihminen kykenee täydellistämään nämä ominaisuudet, hän saavuttaa valaistumisen.

Buddhalaisuus opettaa vahingoittamattomuutta ja tasapainoa - ei mennä liian pitkälle suuntaan tai toiseen. Buddha opetti ihmisiä meditoimaan lootus-asennossa istuen, seisten, istuen, kävellen tai maaten. Buddha kehotti seuraajiaan muistamaan opetukset ja esittämään kysymyksiä. Jotkut buddhalaiset chanttaavat (mikä oli tapa muistaa ja säilyttää opetukset). Buddhalaiset tekevät joskus näitä asioita ymmärtääkseen ihmisen sydäntä ja mieltä. Joskus he tekevät näitä asioita ymmärtääkseen, miten maailma toimii. Joskus he tekevät näitä asioita löytääkseen rauhan.

Buddha opetti, että ihmisten ei pitäisi odottaa jumalien pelastavan heitä tai tuovan heille valaistumista. Jumalat saattavat hallita maailman tapahtumia ja auttaa ihmisiä, mutta eivät välttämättä auta. Buddha kuitenkin uskoi, että valaistuminen on jokaisen ihmisen oma asia.

• Buddhalaisuus
• Seokbosangjeol