Afganistan on keskellä Aasiaa. Maa on sisämaata ja vuoristoinen, ja siellä on suurin osa Hindu Kushin vuoristosta. Maassa on neljä suurta jokea: Amu Darya, Hari-joki, Kabul-joki ja Helmand-joki. Maassa on myös useita pienempiä jokia, järviä ja puroja.

Vuoristot ja korkeus

Afganistanin maisemaa hallitsevat korkeat vuoristot ja laaksot. Hindu Kush muodostaa pitkän, usein jyrkän vuorijonon, jonka huiput nousevat useisiin tuhansiin metreihin. Korkeimmat huiput, kuten Noshaq, kohoavat lähes 7 500 metriin. Pohjoisessa ja koillisosassa on yhteyksiä Pamiriin ja Karakorumiin, ja itäosissa sijaitsee kapea Wakhanin käytävä, joka yhdistää Afganistanin Kiinan ja Tadzikistanin läheisyyteen. Maan keskiosissa on ylänköjä ja laaksoja, etelässä ja lännessä puolestaan aavikot ja kuivat tasangot.

Joet ja vesistöt

Afganistanin vesistöjä leimaa suuri vaihtelu: vuoristoista tuleva sulavesi ylläpitää keväisiä tulvia ja jokia, mutta monet vesistöt ovat kausiluonteisia tai päättyvät sisäisiin altaisiin.

  • Amu Darya: Pohjoisessa sijaitseva suuri joki, joka muodostaa osan Afganistanin rajasta ja laskee osin Aralmereen (historiallisesti). Amu Darya saa alkunsa Pamirien ja Hindukushin alueilta tulevista sivujokista.
  • Hari-joki: Lähtee keskisistä vuoristoista ja virtaa länteen kohti Heratia. Joki on tärkeä alueelliselle viljelylle ja kastelulle; sen vettä käytetään laajalti ennen kuin se jatkaa länteen kohti Turkmenistanin suuntaa.
  • Kabul-joki: Virtaa Kabulin kautta itään ja jatkaa Pakistanin puolelle, missä se liittyy Indus-järjestelmään. Kabul-joki on keskeinen vesiväylä itäisille laaksoille ja kaupungeille.
  • Helmand-joki: Afganistanin pisin joki, joka virtaa etelään ja länteen ja päätyy Sistanin altaaseen (Hamun-suot) Iranin rajalle. Helmand on elintärkeä eteläisten viljelyalueiden kastelulle, mutta vesimäärät vaihtelevat voimakkaasti.

Järvet, suot ja tekoaltaat

Afganistanissa on useita luonnonjärviä ja suojeltuja vesimuodostumia sekä ihmisen rakentamia altaita ja patoja. Tunnettuja luonnonvesiä ovat mm. Band-e Amir -järvialue Bamyanin maakunnassa, joka muodostuu useista kirkasvetisistä järvistä ja on Afga­nistanin ensimmäinen kansallispuisto. Pohjoisemmassa Sarez-järvi syntyi, kun maanjäristys aiheutti Usoi-maapadon ja padotti Murgab-joen; järvestä keskustellaan myös riskinä mahdollisen padon pettämisen vuoksi. Lisäksi etelässä Sistanin/Hamun–suot ovat tärkeitä muuttolintujen ja paikaiselle kalastukselle, mutta kuivuus ja ihmisen vedenkäyttö ovat vähentäneet niiden laajuutta.

Ilmasto, hydrologia ja ihmisen vaikutus

Ilmasto vaihtelee kuivan aavikon ja vuoristoalueiden kylmien, lumipeitteisten talvien välillä. Suurin osa sateista tulee talvella ja keväällä, ja joet saavat merkittävän osan vedestään lumesta ja jäätiköistä sulavasta vedestä. Monissa alueissa virtaamat ovat kausiluonteisia: keväällä esiintyy tulvia, kesällä veden määrä vähenee.

Vesivarojen hallinta on kehityksen ja konfliktien kannalta keskeistä: kastelu, padot (esim. Kajaki Helmand-joella, Naghlu Kabul-joella ja Salma/Hari-joen pato) ja vesirajakiistat naapurimaiden kanssa vaikuttavat vesien saatavuuteen. Lisäksi ilmastonmuutos ja vuoristojäätiköiden hupeneminen uhkaavat pitkällä aikavälillä veden määrää ja vakautta.

Yhteenveto

Afganistanin maantiede on vaihteleva: korkeat vuoret, syvät laaksot, rajalliset mutta elintärkeät joet ja arat sisäaltaat muovaavat elinympäristöjä ja ihmisten elinkeinoja. Vuorista sulava vesi mahdollistaa maanviljelyn laaksoissa, mutta kuivuus, kausiluontoinen vesitilanne ja inhimillinen vedenkäyttö aiheuttavat haasteita vesivarojen kestäville käyttöön ja alueelliselle vakaudelle.