Amu Darja

Nimet

Antiikin aikana joki tunnettiin indoarjalaisille nimellä Vaksu.

Muinaisessa Afganistanissa joki oli myös nimeltään Gozan, josta löytyy kuvauksia kirjasta "The Kingdom of Afghanistan: a historical sketch By George Passman Tate".

Klassisessa antiikissa joki tunnettiin latinaksi nimellä Ōxus ja kreikaksi nimellä Ὦξος Oxos.

Nimen Amu sanotaan tulleen keskiaikaisesta Āmulin kaupungista (myöhemmin Chahar Joy/Charjunow, nykyisin Türkmenabat), joka sijaitsee nykyisessä Turkmenistanissa. Darya on persian kielen sana, joka tarkoittaa jokea.

Amu Darja on joki, joka kulkee lähes päinvastoin. Se saa vetensä Afganistanin Wakhan-käytävän itäpäässä sijaitsevan Pamir-solmun korkealla sijaitsevasta voimakkaasta jäätikön ruokkimasta virrasta, eikä se pääty mereen vaan levittäytyy Turkmenistanin Kyzyl Kumin autiomaan hiekkaan eikä sisämaassa sijaitsevaan Aral-mereen, kuten ennen.

 
Amujoen silta Urgenchin lähellä sijaitsevalla ponttonisillalla  

Hadithissa

Islamilaisen profeetta Muhammedin perinteissä (hadith) jokea kutsutaan nimellä Jayhan (arabialainen muoto sen muinaisesta nimestä Gozan).

Ibn Hanbalin version mukaan tämä hadith:

"Paratiisista virtaa neljä jokea: Eufrat, Niili, Sayhan ja Jayhan."

(Musnad, II, 260-261).

- Yāqūtin Muʿjam al-buldān -teoksen johdantoluvut, sivu 30.

 

Kun Jayhan-joki

Historioitsijat kertovat, että yksi muinais-Afganistanin muinaisimmista Oxus- tai Amu-joen nimistä oli Jayhan. Kreikkalaisten, mongolien, kiinalaisten, persialaisten, juutalaisten ja afganistanilaisten historioitsijoiden käyttämä nimi. .

"Hara (Bokhara) ja Jayhanin joki (eli Amu, jota eurooppalaiset kutsuvat Oxukseksi)....".

"Jayhan-joki on Balkh-joki eli Oksus tai Amu Darya.....".

"... ja heidät vietiin Halahiin (nykyinen Balkh) ja Haboriin (joka on Pesh Habor tai Peshawar) ja Haraan (joka on Herat) ja Gozan-joelle (joka on Ammoo, jota kutsutaan myös Jehooniksi)...".  

Kuvaus

Joen kokonaispituus on 2 400 kilometriä ja sen valuma-alueen pinta-ala on 534 739 neliökilometriä. Joki on purjehduskelpoinen yli 1 450 kilometrin matkalla. Kaikki vesi tulee etelässä sijaitsevilta korkeilta vuorilta, joilla vuotuinen sademäärä voi olla yli 1 000 mm. Jopa ennen kuin laajamittainen kastelu alkoi, kesän suuri haihdunta aiheutti sen, että kaikki tämä valuma ei päässyt Aral-merelle - joskin on joitakin todisteita siitä, että suuret Pamirin jäätiköt tuottivat riittävästi sulamisvettä Aral-järven ylivuotoon 1200- ja 1300-luvuilla jKr.

Historiallisten tietojen mukaan joki on eri aikoina virrannut Aral-mereen (etelästä), Kaspianmereen (idästä) tai molempiin, kuten Syr Darja (Jaxartes, antiikin kreikaksi).

 
Kartta Aral-merta ympäröivästä alueesta. Aralmeren rajat ovat noin vuoden 1960 tasossa. Maat, jotka sijaitsevat ainakin osittain Araljärven valuma-alueella, on merkitty keltaisella.  

Vesistöalue

Noin 1 385 045 neliökilometriä (534 769 sq mi) maata valuu Amu Darjan kautta Aral-meren endorheiseen altaaseen. Siihen kuuluu suurin osa Tadžikistanista, Kirgisian lounaiskulma, Afganistanin koilliskulma, pitkä kapea osa läntistä Turkmenistania ja noin puolet Uzbekistanista. Noin 61 prosenttia valuma-alueesta sijaitsee Tadžikistanissa, Uzbekistanissa ja Turkmenistanissa ja 39 prosenttia Afganistanissa. Amu Darjan valuma-alueesta vain noin 200 000 neliökilometrin alueelta virtaa aktiivisesti vettä jokeen. Tämä johtuu siitä, että monet joen tärkeimmistä sivujoista (erityisesti Zeravshan-joki) on johdettu pois, ja suuri osa joen valuma-alueesta on aavikkoa ja aroa.

Amu Darjaan virtaava runsas vesi on lähes kokonaan peräisin Pamir-vuoriston ja Tian Shanin jäätiköistä, jotka ympäröivän kuivan tasangon yläpuolella keräilevät ilmakehän kosteutta, joka muutoin olisi todennäköisesti karannut jonnekin muualle. Ilman vuoriston vesilähteitä Amu Daryassa ei olisi lainkaan vettä, koska suurimmassa osassa jokea sijaitsevilla alankoalueilla sataa harvoin. Suurimmassa osassa aroa vuotuinen sademäärä on noin 300 millimetriä.

 

Historia

Amu Darja on (myös Jayhan-joki).

muinaiset kreikkalaiset kutsuivat sitä Oxukseksi. Muinaisina aikoina Jayhan-jokea pidettiin Irānin ja Tūrānin välisenä rajana. Jayhan-joen valuma-alue sijaitsee Tšingis-kaanin ja Aleksanteri Suuren entisten valtakuntien välisellä alueella, vaikka ne tapahtuivat paljon eri aikoina. Yksi Silkkitien eteläinen reitti kulki osan Jayhan-jokea pitkin Termezistä luoteeseen ennen kuin se jatkui länteen Kaspianmerelle.

Uskotaan, että Amu Darjan kulku Kara-Kumin autiomaan halki on kokenut useita suuria muutoksia viimeisten muutaman tuhannen vuoden aikana. Suurimman osan ajasta, viimeisimpänä ajanjaksona 1300-luvulta 1500-luvun lopulle, Amu Darja tyhjeni sekä Aral- että Kaspianmereen. Joskus näiden kahden haaran virtaus oli jokseenkin yhtä suuri, mutta usein suurin osa Amu Darjan virrasta jakautui länteen ja virtasi Kaspianmereen.

Ihmiset alkoivat asettua Amu Darjan ja Uzboy-joen alajuoksulle 5. vuosisadalla jKr. ja perustivat kukoistavan viljelysmaiden, kaupunkien ja taajamien ketjun.

Ensimmäinen brittiläinen tutkimusmatkailija, joka saavutti alueen, oli laivastoupseeri John Wood. Hänet lähetettiin tutkimusretkelle etsimään joen alkulähdettä vuonna 1839. Hän löysi nykyisen Zorkul-järven, nimesi sen Victoriajärveksi ja julisti löytäneensä lähteen. Ranskalainen tutkimusmatkailija ja maantieteilijä Thibaut Viné keräsi paljon tietoa tästä alueesta viiden tutkimusmatkan aikana vuosina 1856-1862.

Neuvostoliitosta tuli 20. vuosisadalla hallitseva valta. Neuvostoliitto hajosi 1990-luvulla, ja Keski-Aasia jakautui moniin pienempiin maihin, jotka sijaitsevat Amu Darjan altaan sisällä tai osittain sen sisällä. Neuvostoliitto käytti 1960- ja 1970-luvuilla Amu Darjaa ja Syr Darjaa ensimmäisen kerran kastelemaan laajoja puuvillapeltoja Keski-Aasian tasangolla. Jo ennen tätä aikaa jokien vettä käytettiin jo maatalouteen, mutta ei näin laajamittaisesti. Qaraqumin kanava, Karshin kanava ja Bukharan kanava kuuluivat suurimpiin rakennetuista kasteluojista. Turkmenistanin pääkanava oli ehdotettu hanke, jolla vesi olisi johdettu Uzboy-joen kuivaa uomaa pitkin Keski-Turkmenistaniin, mutta sitä ei koskaan rakennettu.

 
Ranskalainen maantieteilijä Thibaut Viné  


Venäläiset joukot ylittävät Amu Darjan, noin 1873.  

Kirjallisuus

Mutta majesteettinen joki ajelehti eteenpäin,

Tuon matalan maan sumusta ja huminasta,
huurteiseen tähtivaloon, ja kulki siellä
riemuiten läpi hiljaisen Chorasmian erämaan,
yksinäisen kuun alla: - hän virtasi
suoraan kohti napatähteä, Orgunjèn ohi,
täynnä, kirkkaana ja suurena: Sitten hiekka alkaa
reunustaa hänen vesimarssiansa, patoaa hänen purojaan
ja halkoo hänen virtauksiaan, niin että monien kilometrien matkan ajelehtii
kuljettu ja paloiteltu Oxus
hiekkasärkkien ja mattapintaisten rantasaarten halki -
Oxus, unohtaen kirkkaan vauhdin, joka hänellä oli
korkeassa vuoristokaukalossaan Pamereen,
on turmeltunut kiertelevä vaeltaja - kunnes vihdoinkin
kuullaan aaltojen kaipaama ryöppy, ja laajalle
aukeaa hänen valoisa vesiensä koti, kirkas
ja rauhallinen, jonka pohjasta nousevat uudesti kylvetyt tähdet.

Nouse esiin ja loista Aral-merelle.

- Matthew Arnold, Sohrab ja Rustum

Oxus-joki ja Arnoldin runo muodostavat kirjallisen taustan 1930-luvun lastenkirjalle Kaukana Oxus.

 

Aiheeseen liittyvät sivut