Andrea del Verrocchio

Maalaukset

Verrocchion uskotaan aloittaneen maalaamisen 1460-luvulla, jolloin hän työskenteli Pratossa taidemaalari Fra Filippo Lippin kanssa. Tiedossa on vain yksi Verrocchion signeeraama maalaus. Kyseessä on Pistoian katedraalin alttaritaulu Madonna ja lapsi pyhimysten kanssa, joka on maalattu 1470-luvun lopulla. Verrocchion ateljeesta on useita muitakin maalauksia. Ne ovat luultavasti osittain Verrocchion ja osittain hänen oppilaidensa maalaamia.

Kuuluisin näistä maalauksista on tehty vuosina 1472-1475. Se on Kristuksen kaste. Giorgio Vasari kirjoittaa kirjassaan Lives of the Great Artists (Suurten taiteilijoiden elämä), että vasemmanpuoleisen enkelin maalasi Leonardo da Vinci. Vasari kertoo, että kun Verrocchio näki, miten kauniisti kahdeksantoista-vuotias oppipoika osasi maalata, hän laski siveltimensä eikä enää koskaan maalannut. Lähempi tarkastelu osoittaa, että suurin osa maalauksesta on maalattu vanhanaikaisella temperalla, mutta enkeli, osia Jeesuksen vartalosta ja taustamaisema on maalattu uudella öljyvärimaalaustekniikalla. Tämä saa taidehistorioitsijat ajattelemaan, että Leonardo on työstänyt useita osia tästä kuvasta. On myös esitetty, että Botticelli olisi maalannut toisen enkelin.

Kristuksen kaste , 1474-1475, Verrocchio ja Leonardo.


Kristus ja Pyhä Tuomas , Orsanmichelle, Firenze.

Sculpture

Verrochio teki kivestä kaksi suurta kaunista esinettä, arkun ja pesualtaan. Hänen uskotaan veistäneen myös madonnan ja lapsen matalareliefinä (lähes tasainen kivikuva).

Verrocchion kuuluisimmat veistokset on tehty pronssista, joka on eräänlaista metallia. Pronssipatsaan valmistamiseksi Verrocchio teki patsaan vahasta. Sitten vahan päälle laitettiin kipsi, ja vaha poistettiin, jolloin jäljelle jäi muotti. Metallia kuumennettiin uunissa, kunnes se suli ja muuttui sulaksi (nestemäiseksi). Sula metalli kaadettiin muottiin ja sen annettiin jäähtyä hitaasti. Kun kipsi lohkesi pois, pronssipatsas oli sisällä. Tämän jälkeen patsas piti viimeistellä ja kiillottaa.

Työ San Lorenzossa

San Lorenzon (Pyhän Laurentiuksen) kirkko oli uusi kirkko Firenzessä. Sen rakensi arkkitehti Brunelleschi renessanssin uuteen tyyliin. Medici-suku oli tämän kirkon tärkeimmät mesenaatit. Perhe valitsi Verrocchion kuvanveistäjäksi tekemään kolme teosta San Lorenzoon.

Vuonna 1465 Verrocchio valmisti pesualtaan San Lorenzon huoneeseen, jossa säilytettiin vihkipukuja ja ehtoollisastioita. (Sitä kutsutaan nykyään "vanhaksi sakastiksi".) Altaan yläpuolelle on kaiverrettu kotka, Pyhän Johannes evankelistan symboli. Altaan kulhoon on kaiverrettu Medicin vaakuna. Tämän jälkeen Verrocchio joutui suunnittelemaan haudan Cosimolle, kuuluisalle pankkiirille ja Medicin perheen isoisälle.

Lorenzo de' Medici antoi hänelle 1470-luvun alussa tehtäväksi suunnitella Lorenzon isän Pieron ja sedän Giovannin haudan. Verrocchion suunnittelema hauta oli hyvin epätavallinen. Hän teki suuren "sarkofagin" (kiviarkun) kauniista tummanpunaisesta kivestä, joka oli koristeltu vihreällä kivellä ja pronssista veistetyillä lehdillä. Sen sijaan, että hauta olisi sijoitettu tavalliseen tapaan seinää vasten, se suunniteltiin seisomaan sakastiin johtavassa kaarikäytävässä. Verrocchio suunnitteli verkon, joka näyttää siltä kuin se olisi tehty köydestä, mutta joka on tehty pronssista. Tämä verkko muodostaa kaarikäytävään varjostimen, jonka läpi hautaa katsovat ihmiset voivat nähdä sakastiin.

Kristus ja Pyhä Tuomas

Firenzen epätavallisin kirkko on Orsanmichele. Tämä rakennus on muinainen maissimyymälä, jonka seinään oli maalattu arvokas Madonnan ja lapsen kuva. Maissimarkkinat muutettiin kirkoksi, ja rakennuksen aiemmin avoimet sivut saivat seinät. Seinissä oli markkinaraon, joka on ontto tila, jossa patsas voi seistä. Näkymät olivat tarpeeksi suuria elämänkokoisille patsaille. Monet ihmiset työskentelivät eri töissä Firenzen kaupungissa. Eri töissä työskentelevät ihmiset kuuluivat järjestöihin, joita kutsuttiin killoiksi. Jokainen kaupungin tärkeä kilta halusi saada suojeluspyhimyksensä patsaan Orsanmichelen kirkon kapeikkoon. Patsaat olivat Firenzen parhaiden kuvanveistäjien tekemiä.

Vuonna 1466 kauppiaiden kilta antoi Verrocchiolle tehtäväksi valmistaa pronssisen patsaan heidän pyhimyksestään, Pyhästä Tuomaksesta. Verrocchio teki kahden hahmon ryhmän, joka esittää Pyhän Tuomaksen tarinan tärkeimmän hetken. Kapeikon takaosassa seisoo Jeesuksen hahmo, joka nostaa toisen kätensä taivasta kohti. Pyhä Tuomas seisoo kapeikon reunalla, katsoo Jeesusta hämmästyneenä ja ojentaa kätensä koskettaakseen Jeesuksen kyljessä olevaa keihäshaavaa. Verrocchion patsasta ihailtiin tavasta, jolla hän oli sovittanut kaksi hahmoa tilaan, ja tavasta, jolla hän oli kertonut tarinan.

Samoihin aikoihin Verrocchio valmisti myös valtavan messinkisen kynttilänjalan Palazzo Vecchioon (kaupungintalo). Tämä kynttilänjalka on nyt Amsterdamissa.

David

Lorenzo Medici ja hänen veljensä Giuliano antoivat 1470-luvulla Verrocchiolle tehtäväksi tehdä Daavidin patsaan. Raamatun tarinassa esiintyvä paimenpoika Daavid oli tappanut jättiläisen Goljatin. Hän oli yksi kaupungin suojelijoista. Nykyään Firenzessä on ainakin kahdeksan Daavidin patsasta, joista kuuluisin on Michelangelon tekemä.

Kun Verrocchio teki patsaansa, Firenzen kuuluisin Daavid oli Donatellon tekemä pronssinen patsas, joka oli elävän kokoinen. Tässä patsaassa Daavid on alasti, lukuun ottamatta saappaita ja hattua. Hahmo seisoo sirosti ja katsoo alaspäin jalkojensa juurella olevaa jättiläispäätä. Se muistuttaa hyvin paljon antiikin kreikkalaista patsasta. Verrochion Daavid-patsas on hyvin erilainen, vaikka se on samankokoinen ja myös pronssista valmistettu.

Verrocchion patsas näyttää aivan elävältä pojalta, joka on pukeutunut nykyaikaisiin paraativaatteisiin. Hän ei seiso tyylikkäästi. Hänen lihaksensa ovat kireällä. Hän tarttuu miekan kahvaan niin tiukasti, että käden jänteet erottuvat. Hänen kasvojensa lihakset on vedetty hölmöksi virnistykseksi, jollaisen ihmiset joskus saavat, kun he ovat hyvin peloissaan. Verrocchion Daavid on juuri tappanut jättiläisen, mutta nyt hän kohtaa koko vihollisarmeijan ja miettii, mitä seuraavaksi tapahtuu. Komean pojan, jota Verrocchio käytti Daavidin mallina, uskotaan olleen Leonardo da Vinci.

Medicit antoivat Verrocchiolle myös tehtäväksi valmistaa pronssisen patsaan, joka esittelee kerubin ja delfiinin, heidän maaseudulla sijaitsevan kotinsa suihkulähteeseen. Patsas seisoo nyt Firenzen Palazzo Vecchion pienellä sisäpihalla.

Bartolomeo Colleoni

Vuonna 1478 Verrocchio aloitti kuuluisimman patsaansa työstämisen. Kyseessä on "ratsastajapatsas", patsas, joka esittää miestä hevosen selässä. Patsas tehtiin Venetsian tasavallalle kuuluisan sotilaan muistoksi, joka oli johtanut sotilasjoukkoja monta kertaa, kun Venetsia oli sodassa. Hänen nimensä oli Bartolomeo Colleoni, ja hän oli kuollut vuonna 1475. Monet ihmiset ihailivat Colleonia ja pitivät häntä hyvänä miehenä sekä urheana sotilaana ja suurena sotilasjohtajana. Colleoni jätti viestin, jossa hän kertoi haluavansa itsestään patsaan Venetsian pääaukiolle, vastapäätä Pyhän Markuksen basilikaa. Kaupunginvaltuusto ei sallinut sitä. Patsas sijoitettiin toiselle tärkeälle aukiolle, lähelle Pyhän Markuksen sairaalaa ja kahden roomalaisen sotilaspyhimyksen, Pyhän Giovannin ja Pyhän Paolon, kirkkoa.

Kun Verrocchio aloitti tämän patsaan valmistamisen, oli yli tuhanteen vuoteen tehty vain yksi suuri ratsastajamonumentti. Donatello oli tehnyt ratsastajapatsaan toisesta sotilaasta, jonka lempinimi oli Gattamelata ("omahyväinen kissa"). Verrocchion on täytynyt katsella Donatellon Padovassa olevaa patsasta ja neljää muinaista pronssihevosta, jotka seisoivat korkealla Pyhän Markuksen basilikan edustalla. Verrocchio päätti saada hevosensa tekemään jotakin sellaista, mitä Pyhän Markuksen hevoset tekevät, mutta Donatellon hevonen ei tee. Pyhän Markuksen hevosilla on kaikilla yksi etukavio koholla, joten ne ovat täydellisesti tasapainossa vain kolmen jalan varassa.

Verrocchion hevonen näyttää liikkuvan eteenpäin melko nopeasti. Se on täynnä toimintaa. Colleonin hahmo ei istu satulassa, vaan se seisoo sekoittajissa, ikään kuin hän katselisi ulos havaitakseen vihollisen. Hevosen pää kääntyy yhteen suuntaan, ja Colleonin vartalo ja kasvot kääntyvät toiseen suuntaan. Colleoni näyttää hurjalta, aivan kuin hän johtaisi joukkonsa taisteluun. Patsas on hyvin eläväinen ja hyvin todenmukainen.

Verrocchio muutti Firenzestä Venetsiaan vuonna 1488 auttaakseen pronssipatsaan valussa. Hän kuitenkin kuoli samana vuonna eikä nähnyt kuuluisimman teoksensa valmistuvan.

Tämä on kopio Verrocchion Daavid-patsaasta. Se on Victoria & Albert -museossa Lontoossa.